Nemean leijona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herakles taistelee Nemean leijonan kanssa. Osa Espanjassa sijaitsevasta mosaiikista, joka on peräisin 200-luvun alkupuolelta.

Nemean leijona oli antiikin kreikkalaisen mytologian hirviö. Sen synnystä on olemassa useita versioita. Leijona oli yksi Tyfonin ja Ekhidnan hirviölapsista tai Khimairan ja kaksipäisen hirviökoira Orthoksen lapsi. Vaihtoehtoisesti Nemean leijona on yhdistetty kuun jumalattareen Seleneen. Synnytettyään leijonan Selene pudotti sen kauhuissaan Kuusta alas Tretos-vuorelle rankaisemaan palvojiaan laiminlyödyistä uhritoimituksista. Toisen version mukaan Selene loi leijonan jumalten kuningattaren Heran pyynnöstä ja muovasi sen karvaisen ruumiin meren vaahdosta. Sitten hän luovutti leijonan sateenkaaren jumalattarelle Irikselle, joka vyötti suuren pedon taikavyöllään, ennen kuin laski sen maan pinnalle.

Herakleen ensimmäinen urotyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakles surmasi Nemean leijonan paljain käsin. Puolijumala Herakles oli Zeus-ylijumalan ja kuolevaisen Alkmene-nimisen naisen poika. Zeus oli naimisissa Hera-jumalattaren kanssa. Kostoksi miehensä uskottomuudesta Hera piinasi Heraklesta, kunnes tämä menetti järkensä ja surmasi vaimonsa ja lapsensa. Rikoksen sovittamiseksi Herakleen oli palveltava kuningas Eurystheusta, joka määräsi hänen suoritettavakseen kymmenen urotyötä. Niitä kertyi lopulta kaksitoista, kun Eurystheus hylkäsi kaksi suoritetuista tehtävistä. Ensimmäinen tehtävä oli Nemean leijonan surmaaminen.

Herakleen ja Nemean leijonan taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakles yritti tappaa Nemean leijonaa jousellaan, mutta nuolet eivät läpäisseet valtavan pedon nahkaa. Miekan terän kerrotaan taipuneen osumasta, ja Herakleen yrittäessä lyödä oliivipuisella nuijallaan petoa kalloon nuija särkyi pirstaleiksi. Nuijan osuma sai leijonan kuitenkin vetäytymään luolaansa, jolloin Herakles tukki luolan toisen sisäänkäynnin ja seurasi leijonaa luolaan toisen suuaukon kautta, jossa hän kuristi pedon kuoliaaksi. Tarun mukaan Nemean leijona ylennettiin kuolemansa jälkeen Leijonan tähdistöksi[1].

Tarinan kulun yksityiskohdissa on pieniä poikkeamia kertojien välillä. Theokritoksen mukaan taistelu tapahtui paljaan taivaan alla. Ptolemaios Khennos kertoo Herakleen menettäneet sormensa kamppailun aikana.

Mykenen leijonaportti

Aseet eivät olleet tehonneet leijonan nahkaan, joten pedon nylkeminen osoittautui vaikeaksi. Herakles keksi käyttää pedon omia kynsiä leikkaamaan taljaa, jonka hän sitten heitti päälleen haarniskaksi. Kun Herakles toi saaliinsa kuninkaalle todisteeksi urotyöstä, leijona oli kuolleenakin niin pelottava, että kuningas Eurystheus piiloutui saviruukkuun kieltäen Heraklesta koskaan palaamasta Mykeneen.

Mykenessä on säilynyt muinainen leijonaportti, jonka yli 3 000 vuotta vanhat leijonan kuvat kertovat ihmisten petoa kohtaan osoittamasta kunnioituksesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyginus, Astronomica ii.24 (engl. käännös)
Herakleen urotyöt

Nemean leijona · Lernan hydra · Keryneian kauris · Erymanthoksen metsäkarju · Augeiaan tallit · Stymfaloksen linnut · Kreetan härkä · Diomedeen tammat · Hippolyteen vyö · Geryonin karja · Hesperidien omena · Kerberos