Puikkomonni
| Puikkomonni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: |
Puikkomonnit Nematogenyidae Eigenmann, 1927 |
| Suku: |
Nematogenys Girard, 1855 |
| Laji: | inermis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nematogenys inermis |
|
| Katso myös | |
Puikkomonni (Nematogenys inermis) on monnikaloihin kuuluva kalalaji, jota tavataan makeista vesistä Chilestä. Se on ainoa elävä laji puikkomonnien (Nematogenyidae) heimossa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puikkomonni voi suurimmillaan kasvaa noin 41 cm:n pituiseksi. Puikkomonni on ruumiinrakenteeltaan pitkulainen ja tyypillisiä piirteitä ovat kuonon 3 lyhyehköä viiksisäieparia, puuttuva rasvaevä, piikitön selkäevä, joka sijaitsee kalan keskiruumiissa, pyöreähkö pyrstöevä ja pienikokoiset silmät. Puikkomonnin ruumis on suomuton ja pohjaväriltään vaalean ruskea ja siinä on tummempia pilkkuja.[2][3][4][5]
Puikkomonni on läheisintä sukua loismonneille (Trichomycteridae), ja katsottiin aikaisemmin kuuluvaksi siihen heimoon alaheimona Nematogenyinae.[3][5]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaisemmin puikkomonnia tavattiin laajahkolta alueelta Chilen keski- ja eteläosista. Nykyisin sitä tavataan laikuttaisesti Concepciónin, Rancaguan ja Angolin läheisyydestä.[2] Se elää joissa ja täysikasvuiset kalat liikkuvat syvemmällä kuin nuoret. Puikkomonnin ravintoa ovatselkärangattomat eläimet kuten nilviäiset, hyönteiset ja äyriäiset. Laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi ja kantaa uhkaavat saastuminen ja vedenotto[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Górski, K.: Nematogenys inermis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Nematogenys inermis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 168. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 08.01.2013). (englanniksi)
- ↑ Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 218. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 08.01.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Hans-Georg Evers,Ingo Seidel: Catfish Atlas, s. 826. Steven Simpson Books, 2005. ISBN 9783882440645. Teoksen verkkoversio (viitattu 08.01.2013). (englanniksi)
|