Neljäs valtiomahti
Wikipedia
Neljäs valtiomahti on tarkoittanut alkujaan lehdistöä, mutta joukkotiedotusvälineiden sähköistyessä sillä voidaan tarkoittaa myös muuta mediaa. Montesquieun vallan kolmijako-opissa ensimmäinen valtiomahti on poliittinen päätösvalta, valtiopäivälaitos (Suomessa eduskunta), toinen hallinnollinen toimeenpanovalta (Suomessa valtioneuvosto) ja kolmas näitä molempia valvova tuomiovaltaa käyttävä oikeuslaitos.
Alun perin termi neljäs sääty (fourth estate) on peruja feodaalisesta yhteiskuntajärjestyksestä ja sitä on käytetty muualla Euroopassa jo 1800-luvun alussa. Suomessa, Ruotsissa tai muissa pohjoismaissa ei joukkotiedotuksesta ole voitu puhua neljäntenä säätynä siksi, että näissä maissa sääty-yhteiskunta valtiopäivillä oli nelisäätyinen: aatelisto sekä aatelittomat säädyt: papisto, porvaristo ja talonpoikaisto. Keski-Euroopassa, missä feodalismi ei sallinut vapaata talonpoikaa, oli yhteiskunta kolmisäätyinen, missä kolmatta säätyä edusti lähinnä tiheään asuttujen kaupunkien liberaaleja uudistuksia vaatia porvaristo.
Suomalainen vastine on vakiintunut vasta demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen aikana, jolloin kolme ensimmäistä valtiomahtia ovat pohjautuneet vallan kolmijako-oppiin. Alun perin ilmaus viittasi nimenomaan säätyihin, joille valta oli jakautunut. Siksi ilmausta on käytetty joskus myös tarkoitettaessa säädyttömiä tai myöhemmin proletariaattia.
Lehdistö ja myös muu media vaikuttaa neljännen valtiomahdin tavoin valtiopäivälaitoksen päätöksentekoon, yleiseen käsitykseen hallituksen toimien onnistumisesta sekä yleiseen mielipiteeseen oikeuslaitoksen antamista tuomioista.
Neljännen valtiomahdin piirissä olevista toimijoista merkittävimpiä ovat poliittiset toimittajat, uutisia valikoivat uutispäälliköt sekä taloustoimittajat, jotka muodostavat käsitykset poliittisen päätöksenteon vaikutusmahdollisuuksista aineelliseen ympäristöön.
