Nelisarviantilooppi

Nelisarviantilooppi
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla Heimo: Onttosarviset Bovidae Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae Suku: Tetracerus Laji: quadricornis
Kaksiosainen nimi
Tetracerus quadricornis (Blainville, 1816)
Nelisarviantiloopin levinneisyys
Katso myös
Nelisarviantilooppi Wikispeciesissä   Nelisarviantilooppi Commonsissa

Nelisarviantilooppi (Tetracerus quadricornis) on aasialainen sorkkaeläin. Laji on saanut nimensä kahdesta sarviparistaan. Se ei kuulu nimestään huolimatta antilooppeihin vaan nautaeläimiin, joiden joukossa se muodostaa oman sukunsa. Nelisarviantilooppi on nykyään harvinainen.

Koko ja ulkonäkö

Nelisarviantiloopin ruumiinpituus on 90–110 senttimetriä ja korkeus 55–65 senttiä. Hännän pituus on 10–15 senttiä ja painoa on 15–25 kiloa. Se on kooltaan suunnilleen metsäkauriin kokoinen. Pää on solakka. Turkki on punaruskea, lyhyt ja harva. Vatsapuoli on vaalea ja valkoista on myös jaloissa. Kuono on tummempi. Jalat ovat hoikat. Sarvet ovat sileät ja suippenevat. Ne on vain koirailla. Sarvet ovat sikäli omalaatuisia, että niitä on neljä. Taaksepäin kaartuvien pääsarvien lisäksi edessä on yleensä vielä toinen, hyvin lähekkäin oleva pari, joka saattaa toisinaan lähteä irti jo varhaisessa vaiheessa. Toinen sarvipari vastaa muiden onttosarvisten sarvenmuodostumia. Takasarvet ovat noin 10-senttisiä, etummaiset ovat noin kolmen sentin pituisia.

Levinneisyys ja elinympäristö

Nelisarviantilooppia tavataan luonnonvaraisena vain Intian niemimaalla Intiassa ja Nepalissa. Laji elää etupäässä metsäisillä alueilla, mutta niitä elää myös muunlaisessa ympäristössä kuten kukkula-alueilla, pitkää heinää kasvavilla alueilla. Laji suosii harvakasvuisia alueita, joissa on kuitenkin hyvä tilaisuus paeta näkyvistä vaaran uhatessa. Nelisarviantilooppi elää myös pensasmailla ja elää veden läheisyydessä runsaan vedentarpeensa takia.

Elintavat

Nelisarviantilooppi ei ole kovin seurallinen laji ja elää harvoin yli kahden yksilön ryhminä. Ne elävät yleensä yksinään tai pareittain, joskus pieninä ryhminä. Eläimet ovat hyvin arkoja ja varovaisia. Vähäisenkin vaaran uhatessa nelisarviantiloopit pujahtavat tiheikköjen suojiin tai pakenevat lyhyin, nykivin ponkaisuin aukeiden poikki. Vihollisia ovat esimerkiksi leopardi, tiikeri ja muut kissapedot, vuorisusi ja susi. Laji on hyvin paikkauskollinen ja voi pysyä samalla alueella koko elämänsä. Niiden reviirikäyttäytymistä ei kuitenkaan tunneta kunnolla. Arkuudestaan huolimatta nelisarviantilooppi voi kesyyntyä vankeudessa, jos se on ollut ihmisten vaikutuksen alaisena poikasesta saakka. Kesyyntymistä ei kuitenkaan tapahdu aina. Sekä vankeudessa että luonnossa nelisarviantilooppi voi elää kymmenen vuotta. Nelisarviantilooppi syö ensisijaisesti lehtiä, heinää, versoja ja hedelmiä. Se juo ainakin kerran päivässä.

Lisääntyminen

Nelisarviantilooppi kiima on heinä-syyskuussa monsuunisateiden aikaan. Koiraat suhtautuvat toisiinsa tähän aikaan vuodesta varsin aggressiivisesti. Muu osa nelisarviantilooppien kiima-ajasta on huonosti tunnettua. Naaras kantaa 7,5–8 kuukautta ja poikaset syntyvät maalis-toukokuussa. Poikasia syntyy tavallisesti yksi tai kaksi, joskus kolmekin. Poikanen painaa syntyessään noin kilon. Sukukypsäksi nelisarviantilooppinaaraat tulevat noin vuoden ikäisenä.

Uhat ja suojelu

Nelisarviantilooppi on nykyään vaarantunut laji ja eläinten lukumääräksi arvioidaan alle 10 000 yksilöä. Lajin harvinaistumisen tärkein syy on sopivien elinalueiden kuten metsien häviäminen. Elinalueiden pirstoutumisen vuoksi jäljelle jääneet populaatiot ovat jääneet eristyksiin toisistaan. Eniten eläimiä on Intiassa, jossa niitä elää muutamilla suojelualueilla, joista erityisesti Girin kansallispuisto Gujaratissa on tärkeä. Laji voidaan sekoittaa joskus sikahirveen, mutta lajien tunnistaminen ei ole mitenkään vaikeaa. Nepalin eläimet kuuluvat CITES-sopimuksen liitteeseen III.