Jalka (mittayksikkö)
Jalka (tunnus ft[1], engl. foot, monikossa feet) on pituuden mittayksikkö, jonka pituus on kaksitoista tuumaa eli 0,3048 metriä[2] eli 30,48 cm. Jalkaa merkitään lyhenteellä ft tai joskus myös ′ eli yläpuolisella indeksointipilkulla.
Termi ”jalka” on peräisin noin vuosilta 2000–1500 eaa. muinaisen Mesopotamian ajan Babyloniasta, missä kauppiaat kehittivät omaan käyttöönsä tarvittavan mittajärjestelmän. Ensimmäinen standardiyksikkö pituudelle annettiin hallitsija Gudeaa esittävän patsaan jalan pituudesta (26,45 cm).[3] Antiikin Kreikassa jalka eli pūs vaihteli kaupungeittain; attikalainen eli Ateenassa käytössä ollut jalka oli noin 29,6 senttimetriä.[4] Roomalainen jalka pes oli saman pituinen.[4] Joidenkin mukaan kuningas Henrik I:llä oli 12 tuuman pituinen jalkaterä ja hän päätti standardisoida tämän pituuden. Löydettyjen kirjoitusten perusteella termiä kuitenkin käytettiin jo 70 vuotta ennen kuninkaan syntymää.lähde?
Jalka ei ole SI-järjestelmän mukainen yksikkö, mutta on yleisesti käytössä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kansainvälisessäkin käytössä se on lentokorkeuden yksikkönä ilmailussa, ja tässä yhteydessä sen hyväksyy myös Suomessa nykyisin voimassa oleva mittayksikköasetus.[5] Purjelennossa ja laskuvarjohypyssä kuitenkin käytetään metrejä .
Myös Ruotsissa oli käytössä kyynärän ohella pituusmitta ”jalka”. Ruotsalainen jalka oli 29,69 senttimetriä.[6]
Ns. puolalainen jalka (stopa) vaihteli eri aikoina eri osissa Puolaa: vanhapuolalainen (varsovalainen) jalka oli 29,78 cm vuoteen 1819, galitsialainen eli lviviläinen jalka oli 29,77 cm vuosina 1787–1856 ja krakovalainen jalka 29,8 cm vuosina 1836–1857.
Brittiläinen foot vastaa likimäärin jalkaterän pituutta sellaisessa jalassa, jonka kengännumero eurooppalaisissa mitoissa on 46.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Broby-Johansen, R.: Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, Tammi 1977, ISBN 951-30-3964-1
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (pdf) (s. 25) SFS-oppaat. 4.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 15.2.2013.
- ↑ Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (pdf) (s. 28) SFS-oppaat. 4.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ Broby-Johansen, 1977
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mitat ja painot”, Antiikin käsikirja, s. 346–347. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Valtioneuvoston asetus mittayksikköasetuksen muuttamisesta (130/2010), 10 § Finlex. Viitattu 24.10.2011.
- ↑ Rantatupa, Heikki: Maanmittareiden käyttämät mittayksiköt Ruotsin vallan aikana Virtuaaliyliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 28.2.2010.