Neil Robertson (pelaaja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neil Robertson, 2014

Neil Robertson (s. 11. helmikuuta 1982) on tunnettu australialainen vasenkätinen snooker-ammattilainen. Hän on kotoisin Melbournesta ja tunnetaan myös lempinimillä The Melbourne Machine ja Thunder From Down Under. Robertson aloitti ammattilaisuransa vuonna 1998 ja on parhaimmillaan ollut ammattilaisten maailmanlistalla sijalla 1. Toukokuussa 2010 Robertson voitti ensimmäisenä australialaisena maailmanmestaruuden, joka oli 28-vuotiaana jo Robertsonin viides finaali ja viides ranking-turnausvoitto. Yhteensä ranking-turnausvoittoja Robertsonilla on kuusi ja hän on edelleenkin voittanut kaikki pelaamansa finaaliottelut [1] [2]. Turnausvoittojen lisäksi The Melbourne Machine on tunnettu hyökkäävänä pelaajana, ja nuoresta iästään huolimatta, tehnyt yli 250 sadan pisteen ylittävää lyöntisarjaa ammattilaisturnaustasolla [3], mukaan lukien tavoitellun 147 pisteen maksimibreikin [4]. Suurista turnauksista Robertsonilla on saavuttamatta vielä The Masters-kutsuturnaus sekä syyskauden pääturnaus UK Championship.

Neil Robertson, 2013

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson aloitti uransa nuorena ja 14-vuotiaana hän teki ensimmäisen yli 100 pisteen lyöntisarjansa. Tätä ennen kukaan ei ollut kyennyt tähän australialaisessa ranking-turnauksessa. Vuonna 1998 hän aloitti ammattilaisuransa ollessaan 16-vuotias. Ensimmäisellä kaudellaan hän pääsi maailmanmestaruuskisoissa 16:n parhaan joukkoon. Saapuessaan Cambridgeen Robertsonilla, joka oli jättänyt koulunsa kesken, oli vain 500 Englannin puntaa rahaa mukanaan ja hän joutui lainaamaan peliliiviä toiselta australialaispelaajalta [5].

Vetäytyminen, paluu ja nousu 16:n parhaan joukkoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson ei kuitenkaan kyennyt saavuttamaan merkittävää nousua ranking-listalla, ja hän vetäytyi ammattilaispiireistä muutamaksi vuodeksi. Tänä aikana hän dominoi snooker-tapahtumia Australiassa tehden suuria lyöntisarjoja ja voittaen useita pelejä peräjälkeen. Vuonna 2003 hänelle kuitenkin avautui mahdollisuus nousta takaisin ammattilaisten pariin kun hän voitti alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruuden Uudessa-Seelannissa. Tämä tarjosi hänelle villin kortin ammattilaiskiertueelle (engl. Main Tour). Kaudella 2003/2004 hän teki paluun ammattilaispöydille ja vahvoin esityksin (mm. yksi välieräpaikka) kapusi kauden päätteeksi ranking-listalla sijalle 68.

Kaudella 2004/2005 Robertson jatkoi nousujohteista ammattilaisuraansa voittaen nimekkäitä pelaajia ja saavuttamalla kaksi välieräpaikkaa turnauksissa. Kauden päätteeksi Robertson oli noussut jo sijalle 28.

Kaudella 2005/2006 Robertson jatkoi vahvaa nousuaan edelleen saavuttaen taas kaksi välieräpaikkaa. Vahvalla pelillä hän nosti itsensä ranking-listalla 16:n parhaan joukkoon seuraavalle kaudelle. Tämä tarkoitti sitä, että karsintaottelut olivat hänen osaltaan ainakin toistaiseksi ohi, sillä 16 parhaiten sijoitettua pelaajaa sijoitetaan ranking-turnauksissa suoraan 32 parhaan kaavioon. Robertsonin sijoitus kauden päätteeksi oli 13.

Turnausvoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen ranking-turnausvoittonsa Robertson saavutti vihdoin kaudella 2006/2007, jonka aikana hän voitti kaksi turnausta. The Thunder From Down Underista tuli ensimmäinen australialaispelaaja, joka on voittanut ranking-turnauksen. Ensimmäinen voitto tuli Aberdeenissä järjestetyssä Grand Prix-turnauksessa, jonka finaalissa kaatui toinen nuori pelaaja Jamie Cope [6], kauden syyspuolella, ja toinen Welsh Open-turnauksessa keväällä 2007.[7]. Finaalissa Robertson pelasi turnauksen suuryllättäjää Andrew Higginsonia vastaan, joka oli pelannut muutaman karsintakierroksen ennen pääsyään turnauksen loppuvaiheeseen. Kauden päätteeksi hän oli nostanut itsensä jo 10 parhaan pelaajan joukkoon sijalle 7.

Top 10 pelaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2007/2008 ei sujunut Robertsonin osalta kovinkaan menestyksekkäästi, vaikka hän säilyttikin paikkansa 10 parhaan joukossa ranking-listalla. Kauden aikana hän hävisi monta tiukkaa ensimmäisen kierroksen ottelua, joten pistesaldo ei karttunut kehuttavasti. Vuoden 2008 maailmanmestaruuskisoissa Sheffieldissä Robertson pelasi vakuuttavasti ensimmäisen pelinsä, mutta toisella kierroksella hän sai vastaansa juuri Honghe Industrial China Open-turnauksen voittaneen, ja koko kauden edukseen esiintyneen, skotin Stephen Maguiren, joka lopetti Robertsonin haaveet semifinaalipaikasta, jonka hän oli aikaisemmin haastatteluissa asettanut tavoitteekseen.

Kausi 2008/2009 ei myöskään lähtenyt Robertsonin osalta käyntiin toivotulla tavalla, sillä Belfastisssa pelatussa Northern Ireland Trophy-avausturnauksessa hän hävisi heti ensimmäisen ottelunsa 32 parhaan joukossa. Shanghai Masters sujui jo hieman paremmin, sillä Robertson eteni Kiinassa 16 parhaan joukkoon, mutta hävisi toisella kierroksella haastaja Ricky Waldenille erin 5-4 oltuaan jo 3-1 ja 4-2 johdossa. Walden voitti lopulta koko turnauksen. Robertson kärsi niukan ensimmäisen kierroksen tappion myös London Royal Watches Grand Prix-turnauksessa, jossa vanha 51-vuotias mestari Steve Davis oli parempi erin 5-4. Ensimmäisessä Bahrain Championship-turnauksessa menestystä tulikin pitkästä aikaa, kun Robertson saavutti mestaruuden. Hän voitti Matthew Stevensin finaalissa erin 9-7.

Maksimibreikin 147 suorittanut maailmanmestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2009/2010 ensimmäisessä ranking-turnauksessa Shanghaissa Robertson kärsi tappion Ken Dohertylle heti avauskierroksella. Toisessa turnauksessa, Grand Prix'ssä, Robertson eteni finaaliin saakka, kaataen matkalla mm. hallitsevan turnausvoittajan ja maailmanmestarin John Higginsin. Finaalissa nuori kiinalainen Ding Junhui hävisi lopulta melko selkeästi erin 9-4. China Openissa Robertson suoritti ammattilaisuransa ensimmäisen maksimimbreikin 147 pistettä ottelussaan Peter Ebdonia vastaan [9]. Toinen jokaisen ammattilaispelaajan unelma toteutui kauden huipennuksessa, kun Robertson nosti Betfred.com World Snooker Championship-turnauksen areenalla Crucible Theaterissa lajin tavoitelluimman pystin eli maailmanmestaruuspokaalin. Ottelun jälkeisessä haastattelussaan Robertson kertoi voiton jälkeisen tunteen olevan uskomaton ja kertaili aikoinaan saapuneensa Englantiin 500 puntaa taskussaan ja lainanneensa peliliiviä toiselta australialaiselta pelaajalta [10]. Finaalissa kaatui turnauksen suurimman lyöntisarjan 146 tehnyt Graeme Dott erin 18-13 [11] [12] . Dott osoitti näin tehneensä vahvan paluun lajin huipulle kärsittyään parista huonommasta kaudesta ja masennuksesta [13]. Robertsonista tuli nykymuotoisen maailmanmestaruusturnauksen ensimmäinen australialainen voittaja. Mestaruuden lisäksi Robertsonin ja hänen avovaimonsa esikoisen laskettu aika ajoittui turnauksen loppupuolelle [14] [15] [16]

Ranking-listan ykköspelaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2010/2011 lähti Robertsonin osalta käyntiin kunnolla vasta syyskuussa, kun hän kohtasi Glasgow'ssa World Open-turnauksen finaalissa Ronnie O'Sullivanin ja päihitti tämän erin 5-1. Turnausvoitto ja finaali oli jo Robertsonin uran kuudes ja nosti The Melbourne Machinen ranking-listan ykköspelaajaksi. Pienturnaussarjassa Players Tour Championship ei Robertson saavuttanut menestystä, mutta arvostetussa syyskauden päätösturnauksessa UK Championship hän eteni neljännesfinaaliin. Tämän turnauksen aikana kuitenkin pöydille pelikiellon jälkeen vahvan paluun tehnyt John Higgins valtasi ranking-listan ykköspaikan voitettuaan finaalissa Mark Williamsin erin 10-9 [17]. Tammikuussa 2011 pelatussa The Masters-kutsuturnauksessa Robertsonin tie katkesi niin ikään neljännesfinaalivaiheessa Mark Allenia vastaan erin 4-6 [18].

Harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaiskauden aikana Robertson asuu Cambridgessä. Hän harjoittelee Cambridge Snooker Centerissä mm. Joe Perryn kanssa, joka on jo kahdeksan kautta ollut 32 parhaan joukossa ranking-listalla.

Päättäväisyys ja tasaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertsonia kunnioitetaan ammattipiireissä päättäväisyydestään ja siitä, että hän pitää pään viileänä tiukassakin tilanteessa. Hän on myös ammattilaisten ranking-listalla yksi nopeimman nousun tehneitä pelaajia koko historian aikana. Neljän kauden aikana hänen sijoitukset olivat 68, 28, 13 ja 7. Lisäksi kuudesta finaaliesiintymisestään Robertson on voittanut jokaisen, joten hänen paineensietokykyä on vaikea epäillä. Yksi The Thunder From Down Underin voitoista on arvostetuin mahdollinen eli maailmanmestaruusturnauksen finaali, jonka voittaminen vaatii peräti 18 erän voittamisen.

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson tunnetaan vahvasta pitkästä pelistään, eli hän on taitava pussittaja kun kohdepalloon on pitkä matka. Tämä mahdollistaa lyöntisarjojen aloituksen vaikeastakin tilanteesta. Lisäksi hän on taitava break builder ja on saavuttanut maksimibreikin jo neljä kertaa turnaustasolla (kerran Main Tourilla, China Open 2010). Eniten 147 lyöntisarjoja ovat suorittanneet Ronnie O'Sullivan sekä Stephen Hendry, jotka ovat molemmat tehneet tämän ennätykselliset yksitoista kertaa ammattilaisten turnaustasolla. Lokakuussa 2009, Glasgow'n Grand Prix-turnauksessa Neil Robertson teki sadannen yli sadan pisteen lyöntisarjansa. Hän oli kolmaskymmenes yli sata sadan pisteen sarjaa saavuttanut pelaaja ammattisnookerin historiassa. Lisäksi hänet tunnetaan cue poweristaan, eli voimastaan lyödä valkoista palloa, kiveä. Hän on myös osoittanut olevansa maailman paras kierteiden lyöjä.lähde?

Turnausvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranking-turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • China Open 2013
  • World Open 2010
  • World Championship 2010
  • Grand Prix 2009, 2006
  • Bahrain Snooker Championship 2008
  • Welsh Open 2007
  • Wuxi Classic 2013, 2014

Kutsuturnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Masters Qualifying Event 2003

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Central Coast Leagues Classic 2007, 2006, 2004
  • West Coast International 2007, 2006, 2005, 2004
  • Kings Australia Snooker Cup 2006
  • The Masters Qualifying Tournament 2004
  • Fred Osbourne Memorial 2004, 2003
  • Lance Pannell Classic 2004, 2003
  • IBSF World U-21 Snooker Championship 2003
  • Central Coast Leagues Classic 2003
  • Australian U-21 Championship 2003, 2000
  • Australian Open Snooker Championship 2002
  • Victorian Open Snooker Championship 2002, 2001
  • South Australian Open Snooker Championship 2001
  • Oceania Snooker Championship 2000

Numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian lippu NEIL ROBERTSON
Maailmanmestaruudet 1 2010
Maailmanmestaruusturnauksen finaalit 1 2010
Ranking-turnausvoitot 7 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2013
Ranking-turnausten finaalit 6 2006, 2007, 2008, 2009, 2010
Korkein ranking-sijoitus 1 Kaudella 2010/2011
Suurin lyöntisarja 147 Sanyuan Foods China Open 2010
Yli sadan pisteen lyöntisarjat 255

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neil Robertson (pelaaja).
  1. Neil Robertson Australian Snooker Professional
  2. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE Ranking Title Winners
  3. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE Snooker's Leading Century Makers
  4. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE Maximum Breaks
  5. Perth Now Australian Neil Robertson wins world snooker title, 4. toukokuuta 2010
  6. BBC Sprot Robertson clinches Aberdeen win, 29. lokakuuta 2006
  7. BBC Sport Robertson wins epic Welsh final . 18. helmikuuta 2007
  8. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE Snooker Awards
  9. World Snooker Robertson Joins 147 Club
  10. The Australian Neil Robertson claims world snooker title, 4. toukokuuta 2010
  11. Helsingin Sanomat Neil Robertson voitti MM-snookerin ja liivirahaa, 4. toukokuuta 2010
  12. MTV3 Brittien 30 vuoden valtakausi päättyi MM-snookerissa, 4. toukokuuta 2010
  13. Telegraph World Snooker 2010: Neil Robertson defeats Graeme Dott at the Crucible to win world title, 4. toukokuuta 2010
  14. Guardian Neil Robertson aims to mix World Championship with fatherhood, 2. toukokuuta 2010
  15. World Snooker Robertson - Dott (Result)
  16. World Snooker Player List | Neil Robertson
  17. The Telegraph John Higgins comeback stuns Mark Williams as Scotsman wins UK Championship, 13. joulukuuta 2010
  18. Masters Snooker Mark Allen Cruises To Victory Against Robertson,15. tammikuuta 2011