Neidonhiuspuut

Wikipedia

Neidonhiuspuu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Ginkgophytina Luokka: Ginkgoopsida Lahko: Ginkgoales
Katso myös
Neidonhiuspuut Wikispeciesissä   Neidonhiuspuut Commonsissa

Neidonhiuspuut on paljassiemenisten kasvien ryhmä, joka yksin muodostaa alakaaren Ginkgophytina, luokan Ginkgoopsida ja lahkon Ginkgoales. Ainoa nykyisin elävä laji, neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), kuuluu heimoon Ginkgoaceae. Neidonhiuspuut eivät ole läheistä sukua millekään muille kasveille, ja sitä pidetään käpypalmujen ohella vanhimpana nykyisin elävänä siemenkasviryhmänä.

Sisällysluettelo 1 Tuntomerkit 2 Kehityshistoria 3 Taksonomia 4 Käyttö 5 Lähteet

[muokkaa] Tuntomerkit

Neidonhiuspuut ovat alkeellisia, kookkaita puita. Niiden kasvutapa muistuttaa hieman havupuita. Erikoiset viuhkamaiset lehdet ovat halkihaaraiset, ja niiden suonet päättyvät lehden laitaan. Heteet ja emit sijaitsevat eri yksilöissä. Siemen on pienen luumumaisen hedelmän sisällä.^[1] Ainoa nykyisin elävä laji muistuttaa suuresti muinaisia sukulaisiaan, sillä ryhmä on pysynyt lähes muuttumattomana satoja miljoonia vuosia.

[muokkaa] Kehityshistoria

Neidonhiuspuut kehittyivät suunnilleen samoihin aikoihin käpypalmujen kanssa permikaudella noin 270 miljoonaa vuotta sitten, miltä ajalta ovat peräisin ensimmäiset neidonhiuspuiksi tunnistettavat fossiilit. Jurakauden keskivaiheilla ja liitukaudella ne levittäytyivät koko Lauraasiaan, mutta koppisiemenisten kasvien tultua hallitseviksi ne harvinaistuivat nopeasti. Paleoseeniin mennessä ainoaksi lajiksi oli jäänyt Ginkgo adiantoides, joka katosi Pohjois-Amerikasta 7 miljoonaa ja Euroopasta 3 miljoonaa vuotta sitten. Tämän jälkeen fossiililöydöissä on aukko, mutta pienelle alueelle Kiinan länsiosassa jäi kuitenkin toistaiseksi tuntemattomien vaiheiden kautta henkiin populaatio Ginkgo biloban yksilöitä, joita kiinalaiset munkit viljelivät jo tuhansia vuosia sitten temppeleissään. Jotkin viljellyt yksilöt ovat 1500 vuotta vanhoja ja 30 metriä korkeita. 1600-luvun lopulla kasvi päätyi myös eurooppalaisten tietoon japanilaisten temppelipuutarhojen kautta; nykyään sitä viljellään laajalti Japanissa, Koreassa ja myös länsimaissa puistopuuna lauhkealla vyöhykkeellä.

[muokkaa] Taksonomia

Neidonhiuspuut on fossiililöytöjen perusteella luokiteltu seuraavasti:

• heimo Ginkgoaceae
  • Arctobaiera
  • Baiera
  • Eretmophyllum
  • Ginkgo
  • Ginkgoites
  • Sphenobaiera
  • Windwardia
• heimo Trichopityaceae
  • Trichopitys

[muokkaa] Käyttö

Neidonhiuspuuta on käytetty rohdoslääkkeenä.^[2] Se on myös kestävä koristekasvi, mutta kasvaa moneen paikkaan liian suureksi.^[1] Euroopan pohjoisimmat puumaiset yksilöt kasvanevat Tukholmassa ja Tallinnassa. Suomessakin neidonhiuspuu on menestynyt vuosikausia ulkona yllättävän hyvin aivan etelässä: Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa useita. Puu soveltuu erinomaisesti myös bonsai-kasvatukseen.

[muokkaa] Lähteet