Ned Kelly
Edward "Ned" Kelly[1] (kesäkuussa 1855 Beveridge, Victoria – 11. marraskuuta 1880 Melbourne) oli australialainen bushranger ja lainsuojaton.[2] Kelly uhmasi Victorian kolonian huonomaineista poliisia ja viranomaisia, mistä syystä hänestä tuli sankarihahmo Australiassa. Kelly on säilyttänyt kansallissankarin maineensa vielä 2000-luvunkin Australiassa, ja hänet on usein kuvattu yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan nousseena kapinallisena. Kelly oli irlantilaista sukujuurta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nuoruus
Ned Kelly oli vanhin John "Red" Kellyn ja Ellen Quinnin kahdeksasta lapsesta. Lapsena Ned Kelly pelasti toisen pojan hukkumasta, mistä kiitokseksi hän sai pelastetun pojan perheeltä palkinnoksi vihreän silkkivyön.[2] Hän joutui jo murrosiässä erilaisiin selkkauksiin poliisin kanssa. Kellyn ollessa 16-vuotias poliisi pidätti hänet, kun hän oli palauttamassa kiinni ottamaansa hevosta sen "omistajalle", joka todellisuudessa oli varastanut sen. Kelly sai kolmen vuoden pakkotyötuomion varastetun hevosen hallussapidosta.
[muokkaa] Lainsuojattomaksi
Kellyn perheen kotona Gretassa Victorian koillisosassa tapahtui huhtikuussa 1878 välikohtaus, jonka yhteydessä Fitzpatrick-niminen poliisikonstaapeli haavoittui. Fitzpatrickin mukaan Ned Kelly oli ampunut häntä, kun hän oli yksin käynyt Kellyjen luona selvittelemässä erästä karjavarkautta. Kellyjen perheen mukaan perheen äiti oli lyönyt Fitzpatrickia hiililapiolla tämän lähenneltyä perheen tytärtä. Ned Kelly ei tämän version mukaan ollut edes paikalla. Sekä aikalaiset että jälkipolvet ovat epäilleet epärehellisenä alkoholistina tunnetun Fitzpatrickin kertomusta. Olipa Ned Kelly syytön tai ei, hän ei uskonut mahdollisuuksiinsa saada asiaa selvitettyä, vaan katosi erämaahan piileskelemään yhdessä Dan-veljensä kanssa. Vanhat ystävät Joe Byrne ja Steve Hart liittyivät pian heidän seuraansa.[1] Kellyn äiti tuomittiin Fitzpatrickin todistajanlausunnon perusteella kolmen vuoden vankeuteen avunannosta murhayritykseen.[2]
26. lokakuuta 1878 Kellyn joukko yllätti Stringybark Creekin lähellä leiripaikalla olleet poliisit, jotka olivat etsimässä heitä. Tulitaistelussa kuoli kolme poliisia (Michael Kennedy, Thomas Lonigan ja Michael Scanlan). Neljäs poliisi (Thomas McIntyre) säilyi hengissä ja pääsi pakenemaan. Tapauksen jälkeen Kellyn joukko julistettiin Victorian parlamentin päätöksellä lainsuojattomaksi[3] ja etsinnöistä muodostui massiivinen poliisioperaatio.[1]
[muokkaa] Ned Kellyn legenda syntyy
Kellyn joukko suoritti suurta huomiota herättäneet pankkiryöstöt Euroassa (joulukuu 1878) ja Jerilderiessä (helmikuu 1879). Jälkimmäisen ryöstön yhteydessä Kelly poltti kaikki pankin velkakirjat, mikä kasvatti hänet mainettaan yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan taistelevana kapinallisena. Kellyn jälkimaineeseen on vaikuttanut suuresti myös "Jerilderien kirjeenä" tunnettu avoin kirje, jonka Kelly saneli Joe Byrnelle. Kelly ojensi kirjeen Jerilderien pankkiryöstön yhteydessä pankkivirkailija Edward Livingille, joka toimitti kirjeen viranomaisille, vaikka Kelly oli pyytänyt Livingiä toimittamaan kirjeen julkisuuteen.[2] 7391 sanan pituisessa kirjeessä Kelly perusteli toimintaansa viittaamalla kaltaistensa katolilais-irlantilaisten pienviljelijöiden huonoon asemaan suurten karjatilallisten (Squatters) puristuksessa. Kirjettä käytettiin Kellyn oikeudenkäynnissä vuonna 1880[2]. Kirje löydettiin uudelleen vasta vuonna 1930, mutta nykyisin siitä on tullut jopa eräänlainen australialaisen kirjallisuuden klassikko.
Kellyn koplasta luvattu kiinniottopalkkio kasvoi ennennäkemättömään 8000 puntaan. Maaliskuussa 1879 joukko kuitenkin katosi teille tietymättömille, eikä siitä kuultu mitään yli vuoteen. Lainsuojattomuusjulistus raukesi. Kesäkuussa 1880 kopla tuli uudestaan tietoisuuteen, kun se kävi murhaamassa poliisin ilmiantajaksi paljastuneen vanhan ystävänsä.
[muokkaa] Viimeiset vaiheet
Kelly jäi kiinni 28. kesäkuuta 1880 Glenrowanissa Victoriassa. Poliisit piirittivät Glenrowanissa Kellyn joukkoa, joka oli linnoittautunut rouva Jonesin majataloon ja suojautunut kotitekoisin haarniskoin ja kypärin. Kellyn rikoskumppanit kuolivat piiritystä seuranneessa tulitaistelussa. Kelly sai osuman jalkaan ja hänet saatiin kiinni elävänä.[1] Poliisin tappiot jäivät yhteen haavoittuneeseen.
Kellyn tuomitsi kuolemaan sama tuomari, Redmond Barry, joka oli aiemmin tuominnut Kellyn äidin vankeuteen.[2] Kelly hirtettiin 11. marraskuuta 1880 Melbournessa samassa vankilassa, jossa hänen äitinsä oli samaan aikaan kärsimässä kolmen vuoden vankeusrangaistusta vuonna 1878 sattuneen välikohtauksen johdosta.[1] Kellyn viimeisten sanojen kerrotaan olleen "Ah well, I suppose it has come to this" tai "Such is life".[2]
[muokkaa] Kuoleman jälkeen
Kellyn pää irrotettiin ruumiista teloituksen jälkeen ja hänen ruumiinsa haudattiin joukkohautaan vankilan alueelle. Kellyn pääkallo oli näytteillä Old Melbourne Gaolissa lasivitriinissä, mutta kallo varastettiin sieltä vuonna 1978. Vuonna 1929 Kellyn ja muiden vankien maalliset jäännökset siirrettiin Old Melbourne Gaolista Pentridgen vankilan alueelle joukkohautaan ja Kellyn tarkka hautapaikka jäi tuntemattomaksi. Vuonna 2009 eräs maanviljelijä toimitti oikeuslääketieteilijöille pääkallon, jota hän väitti Kellyn pääkalloksi. Väitettä ei ole pystytty todentamaan, mutta tapauksen johdosta päätettiin yrittää Kellyn luurangon tunnistamista.[4] Vuonna 2011 australialaiset tutkijat yhteistyössä argentiinalaisen oikeuslääketieteellisen laboratorion kanssa tunnistivat Kellyn luurangon 33 muun luurangon joukosta. Luuranko tunnistettiin muiden menetelmien ohella DNA-tutkimuksen keinoin vertaamalla luurangon DNA:ta Kellyn siskon elävästä jälkeläisestä saatuun DNA-näytteeseen.[5][4]
[muokkaa] Ned Kelly populaarikulttuurissa
[muokkaa] Ned Kelly elokuvien aiheena
Vuonna 1906 sai ensi-iltansa Melbournessa kuvattu, Charles Taitin ohjaama yli tunnin mittainen mykkäelokuva The Story of the Kelly Gang, josta tuli kassamenestys. Elokuvasta on säilynyt nykypäiviin vain vajaa neljännes ja se on listattu Unescon Maailmanmuistorekisteriin.[6][7]
Mick Jagger näytteli pääosaa vuoden 1970 elokuvassa Ned Kelly, jonka ohjasi Tony Richardson.[8]
Gregor Jordan ohjasi vuonna 2003 ilmestyneen elokuvan Ned Kelly, jossa Kellyä näytteli Heath Ledger.[9]
[muokkaa] Ned Kelly kirjallisuudessa
A. Bertram Chandlerin romaani Kelly Country (1983) on vaihtoehtoinen historia, jossa kerrotaan kuvitteellisista seurauksista Australialle ja koko maailmalle, mikäli Ned Kelly olisi saanut elää.[10]
Robert Drewen romaani Our Sunshine (1991) oli perustana Gregor Jordanin ohjaamalle vuoden 2003 elokuvalle Ned Kelly.[11]
Peter Carey sai vuoden 2001 Booker-palkinnon historiallisesta romaanistaan True History of the Kelly Gang (2000), jonka on suomentanut Seppo Loponen nimellä Kellyn kopla. Tosi tarina (2002).[12]
[muokkaa] Ned Kelly kuvataiteessa
Sidney Nolan maalasi 1940-luvulla Ned Kelly -aiheisen sarjan ekspressionistisia maalauksia, joita pidetään 1900-luvun australialaisen taiteen merkkiteoksina. Teoksia on nähtävänä Australian kansallisgalleriassa (engl. National Gallery of Australia) Canberrassa.[13] Ned Kelly esiintyy myös australialaisen Albert Tuckerin taiteessa.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d e Museum Victoria: The Kelly Gang Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h State Library of Victoria: Ned Kelly Fact Sheet Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
- ↑ THE FELONS' APPREHENSION ACT (ACT 612) NedKellyBushranger / Bailup.com. 5.7.2002. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Megan Levy: Ned Kelly’s remains found The Age. 1.9.2011. Viitattu 1.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Kuuluisan australialaisrosvon päätön luuranko löytyi HS.fi. 1.9.2011. Viitattu 1.9.2011.
- ↑ Sally Jackson & Graham Shirley: Restoration of The Story of the Kelly Gang (1906) Lokakuu 2006. National Film & Sound Archive. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Unesco Memory of the World (englanniksi)
- ↑ Ned Kelly (1970) National Film & Sound Archive. (englanniksi)
- ↑ Abc.net.au - Triple J Latest Film Reviews: Ned Kelly Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
- ↑ David Kelleher: A. Bertram Chandler: Kelly Country www.bertramchandler.com. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
- ↑ A. O. Scott: Ned Kelly (2003) FILM REVIEW: It's High Noon in the Australian Outback The New York Times. 26.3.2004. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Kirsi Reinikka: Puskarosvon puheenvuoro Kiiltomato.net. 17.9.2002. Lukukeskus ry. Viitattu 15.12.2010.
- ↑ Andrew Sayers: A new home for Ned Kelly 2002. National Gallery of Australia. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kelly, Ned (1855–1880) TroveAustralia. National Library of Australia. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
Sivulta puuttuu 