Nazca-kulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nazcan saviastia.
Nazcasoturiveistos

  Nazca-kulttuuri oli Etelä-Amerikan Perussa noin 300 eaa. ja 600 jaa. välisenä aikana kukoistanut intiaanikulttuuri. Kulttuuri tunnetaan keramiikastaan ja autiomaahan piirretyistä suurista viivoista.

Alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazcan sijainti Perussa punaisella värillä

Nazca (tai Nasca) on Perun etelärannikon läheisyydessä sijaitsevien jokilaaksojen muodostama kokonaisuus ja samalla alueen suurimman kaupungin nimi. Nascan ihmiset elivät aikoinaan Chinchan, Piscon, Ican ja Rio Granden laaksoissa.[1] Alue on Pampa de san Josen eli Pampa de Ingenion laitaa[2][3].

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazca-kulttuuri oli tyypillinen Keski-Andien alueen tuonaikainen kulttuuri. Siihen kuului ihmisuhrejakin vaativan jumaljoukon palvonta pappien johdolla ja eri luokkiin kerrostunut yhteiskunta. Ihmiset elivät pääosin maanviljelyllä ja kalastuksella[4]. Nazcankin käsityöläiset tekivät hyvää keramiikkaa ja kutojat tekstiilejä. Keramiikka oli Andien monivärisintä[5]. Alussa hyvin tehdyssä keramiikassa oli luonnonmukaisia eläinaiheita, myöhemmin tilalle tulivat geometriset aiheet[6]. Keramiikassa ja tekstiileissä näkyi jumalmaailma. Kankaankudonta oli alussa taitavaa, koska se oli jatkoa Paracasille[4]. Nazcan kultasepäntyöt eivät olleet niin hyviä kuin pohjoisempien Mochen ja Vicusin työt. Kastelujärjestelmä oli kehittynyt. Nazcan rakennuksia on säilynyt melko vähän. Rakentamiseen käytettiin yleensä helposti hajoavaa kuivatusta savesta tehtyä tiiltä. Nazcaintiaaneja arvellaan asuneen jokilaaksojen lähellä olleissa kylissä korkeintaan 25 000.[7]

Nazcan linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazcaintiaanien autiomaahan tekemä lintukuva.

Nazcan linjat ovat Nazcan autiomaahan tehtyjä suuria kuvioita. Nazcan kalliopiirrokset liitettiin yhdessä Pampas de Jumanan kalliopiirrosten kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Kuviot ovat kahdenlaisia: eläimiä ja kasveja esittäviä kuvia, ja valtavan suuria geometrisia kuvioita. Niiden arvellaan olleen palvontapaikkoja ja kulkuteitä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazcan kulttuuri kukoisti noin 300 eaa./200 eaa.–600 jaa[8]. Se syntyi varhaisemmasta intiaanien perinteestä, jonka muuttui joiltain osin ajan kuluessa. Nazcan alueella historiaan ovat vaikuttaneet muun muassa merivirtojen muutosten aiheuttamiin säänvaihteluihin liittyvät kuivumiset ja kostumiset.

Edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazcan kulttuuria edelsi jo 1400 eaa. alkanut niin sanottu alkujakso, jonka aikana tehtiin pieniä kivipiirroksia.[9] Rannikon aavikoituminen eteni sisämaahan seuraavalla Paracas-kaudella. Asutuskeskusten luku lisääntyi silti edettäessä Paracas-jaksosta Nazca-jaksoon. Tämä lienee liittynyt maanviljelyn luomaan väestönlisäykseen ja asutuksen keskittymiseen kosteisiin jokilaaksoihin. Nazcan edeltäjät Paracas-intiaanit tunnetaan tekstiileistään ja haudoistaan. Paracas-intiaanit tekivät suuria tasangolle näkyviä kuvioita rinteisiin jo 400 eaa.[10]. Nazcan kuvat ovat tasangolla.

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen Nazcan kulttuuri syntyi noin 200 eaa., varhaisen horisontin kuivuuden jälkeen. Siirymä Paracasista Nazcaan oli asteittainen ja näkyi sekoitettujen värien ottamisena käyttöön saviastioiden maalauksessa[11]. Alussa Nazcan keramiikassa oli varhaisemman Paracasin piirteitä. Nazcan kanssa samoihin aikoihin syntyi etelään Caneten, Chicchan ja Piscon laaksoihin Topara[12]. Nazcan löytöjä on tehty paljon Ocucajesta, josta on löydetty paljon myös Paracasin esineistöä[13]. Kulttuurin keskus oli alussa 150 ha laajuisessa Cahuachissa, jossa vuorilta maan alle virtaava joki nousi lähteenä pintaan[10]. Siellä on hautoja[14], temppeleitä, korokkeita ja aukioita luonnonkukkuloilla. Näin se oli tyypillinen tuon ajan Perun rannikon seremoniakeskus, jota muutamat papit johtivat.

Cahuachi hylättiin suunnilleen Nazca 3/4 vaiheiden välissä ehkä kuivuuden takia.[15]

Asutuskeskuksien välillä oli sotia. Nazcan kulttuurin alue siirtyi ja kutistui alussa Nazcan ja Acarin laaksoihin[13].

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazcan keramiikan historia jaetaan yleensä Proto-Nazcaan (Vaihe 1: 100 eaa. – 1 jaa.), varhaiseen Nazcaan (vaiheet 2–4: 1–450 jaa.), Keski-Nazcaan (vaihe 5: 450–550 jaa.), Myöhäiseen Nazcaan (vaiheet 6–7: 550–750 jaa.).[16]. Nazcan vaiheet 8-9 kuuluvat Warin kulttuuriin.[17]

Nazca 1:n saviastioita luonnehtii realismi. Tämä kehittyi huippuunsa vaiheissa 2–4. Vaiheessa 5 ilmestyi yliluonnollisia aiheita, mm Auringon säteitä. Tämä oli siirtymäkautta vaiheisiin 6–7. Vaiheissa 6–7 oli sotilaallisia aiheita ja pohjoisen Mochen kulttuurin vaikutusta.[18]

Sodat, kuivuus ja kulttuurin loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri pysyi koko elinaikansa poliittisesti hajanaisena, ja eri paikalliset päälliköt sotivat keskenään[19]. Nascan loppuvaiheen keramiikkaan liittyi vuoristovaikutus ja se oli huonolaatuisempaa. Löydetyt Nascan suuret viitat muistuttavat Warin viittoja[20].

Asutuskeskusten väliset konfliktit näyttävät lisääntyneen ajan mukana. Nazca V- ja VI-kausilla ilmestyi keramiikkaan sotilasaiheita ja pohjoisrannikolla olleen Mochen vaikutusta. Nazca laajeni lopussa pohjoiseen ja etelään sekä ylänköalueille kohti Ayacuchon laaksoa[21]. Sodissa vangiksi saatuja vihollispäälliköitä uhrattiin. Nazcan kulttuurin romahdus lienee johtunut kuivuudesta ja aavikoitumisesta[10]. Nazca-keramiikkaa luotiin vielä noin vuonna 755 jaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burenhult G. (toim.): Ihmisen suku: 4. Mayoista maoreihin. Ari Siiriäinen; Eija Kämäräinen; Juha Valste; Ritva Forslund; Atholl Anderson. WSOY, 1995. 9789510187821.
  • Coe, Michael & Benson, Elizabeth & Snow, Dean: Atlas of ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.
  • Fagan, Brian M.: Muinaisen maailman suuret salaisuudet. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Otava, 2003. ISBN 951-1-18138-6.
  • Kero, Reino: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 9789511089742.
  • Korpisaari, A: Inkat ja heidän edeltäjänsä. Perun kolme vuosituhatta. Näyttelyluettelon teksti ?. Tampereen taidemuseo, 2001.
  • Longhena, M & Alva W: Historialliset kulttuurit, Peru. Weilin + Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32994-8.
  • Scarre C: Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. Otava, 2000. ISBN 951-1-16713-8.
  • Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta: Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta. Liittyy Tampereen taidemuseon näyttelyyn Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta 4.2.–29.7.2001. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94. Tampere: Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-62-8.
  • Westwood, Jennifer (toim.): Muinaisten kulttuurien arvoitukset: Maailman selittämättömät pyhät paikat, symboliset maisemat, muinaiset kaupungit ja kadonneet maat. Suomentanut Heidi Järvenpää. Otava, 1988. ISBN 951-1-09924-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta: Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta, s. 138. Liittyy Tampereen taidemuseon näyttelyyn Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta 4.2.–29.7.2001. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94. Tampere: Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-62-8.
  2. ↑ Longhena 2009, s. 198.
  3. ↑ Fagan 2003, s. 199.
  4. ↑ a b Longhena 2009, s. 49.
  5. ↑ Coe 1986, s. 182
  6. ↑ Talvitie 2001k, s. 139.
  7. ↑ Arvoituksellisten Nazcan linjojen salat aukeavat historianet.fi. Viitattu 20.10.2020.
  8. ↑ Talvitie 200kk, s. 137.
  9. ↑ Nazcan kulttuuri kukoisti linjoilla. Tieteen kuvalehti, syyskuu 2007.
  10. ↑ a b c Stephen S. Hall: Hiekan henget. National Geographic Suomi 3/2010, s. 64–80.
  11. ↑ Historialliset kulttuurit, Peru, Maria Longhena, Walther Alva, WSOY 2009, ISBN 978-951-0-32994-8, s. 48
  12. ↑ Longhena 2009, s. 48.
  13. ↑ a b Coe 1986, s. 182.
  14. ↑ Fagan 2003, s. 201.
  15. ↑ Cahuachi: New Evidence for an Early Nasca Ceremonial Role" by Lidio M. Valdez, Current Anthropology 35, no. 5 (December 1994): 675–679
  16. ↑ "Ceramic Production in Ancient Nasca: Provenance Analysis of Pottery from the Early Nasca and Tiza Cultures Through INNA" by Kevin J. Vaughn, Journal of Archaeological Science (2006), Volume 33, Issue 5: 681–689
  17. ↑ The Nasca by Helaine Silverman and Donald A. Proulx. Blackwell Publishers. Malden. 2002.
  18. ↑ From Monumental to Proliferous in Nasca Pottery by Richard Roark (1965) Nawpa Pacha 3:2
  19. ↑ Korpisaari 2001, s. 79.
  20. ↑ Talvitie 2009k
  21. ↑ Coe 1986. s. 182

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nasca-kulttuuri.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nazca-kulttuuri&oldid=21989057”