Navarinon taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Navarinon taistelu
Osa Kreikan vapaussotaa
Navarino-A L Garneray.jpg
Päivämäärä:

20. lokakuuta 1827

Paikka:

Navarino, Kreikka

Lopputulos:

selkeä liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ranskan lippu Ranska
Venäjän lippu Venäjä

Osmanien valtakunnan lippu. Osmanien valtakunta

Komentajat

Naval Ensign of the United Kingdom.svgEdward Codrington
Henri de Rigny
Lodewijk van Heiden

Osmanien lippu Ibrahim Pasha

Vahvuudet

10 linjalaivaa
10 fregattia
4 prikiä
2 kuunaria

3 linjalaivaa
17 fregattia
30 korvettia
28 prikiä
5 kuunaria
5/6 polttolaivaa

Tappiot

181 kaatunutta
480 haavoittunutta

4 109 kaatunutta tai haavoittunutta

Navarinon taistelu oli Kreikan vapaussodassa käyty meritaistelu Navarinossa 20. lokakuuta 1827. Taistelun osapuolina olivat Osmanien valtakunnan laivasto sekä liittoutuneet Britannian Kuninkaallinen laivasto, Ranskan laivasto ja Venäjän keisarikunnan laivasto.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1825 Kreikan vapaussota oli kestänyt jo neljä vuotta ja sulttaani pyysi egyptiläistä vasallikuningastaan lopettamaan kapinan nopeasti. Niinpä tämä lähetti adoptoidun poikansa, Ibrahim Pashan, jonka tarkoituksena oli hävittää kreikkalaiset ja korvata heidät afrikkalaisilla muslimeilla. Kun britit saivat kuulla tästä, he lähettivät laivaston amiraali Edward Codringtonin johdolla kohti Kreikkaa. Heinäkuun 6. päivänä 1827 kirjoitettiin Lontoon sopimus, jolla yritettiin saada rauha. Pian Ranska ja Venäjä lähettivät myös aluksiaan Kreikkaan. Kreikan hallitus hyväksyi aselevon, mutta osmanit kieltäytyivät, joten sota jatkui.

Taistelu ja siihen valmistautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. heinäkuuta Pashan laivue oli ankkuroitunut Navarinon lahteen, kun heitä varoitettiin, että britit olivat tulossa pysäyttämään kansanmurhan. Osmanit pienensivät meritoimintaansa, mutta jatkoivat kylien polttamista ja kreikkalaisten tappamista maalla. Liittoutuneet lähettivät Ibrahamille viestin, mutta se palautettiin vedoten siihen, että hänen olinpaikkaansa ei tiedetty. 20. heinäkuuta britit päättivät mennä lahden poukamaan, missä osmanien laivasto oleskeli. Aikansa mietittyään venäläiset ja ranskalaiset liittyivät mukaan. Näin lahdessa oli noin 100 laivaa samanaikaisesti ampumaetäisyydellä toisistaan. Osmanit lähettivät liittoutuneille vaatimuksia, mutta he saivat vastauksen, että he jakelevat määräyksiä. Britit ankkuroivat aluksen osmanien Warrior-laivan viereen. Liittoutuneet pitivät tätä huijauksena ja odottivat, että osmanit lähtisivät pakoon tai haluaisivat hyökkäämättömyyssopimuksen, mutta kun osmanit ampuivat yhden brittien luutnantin ja osan tämän miehistöstään, osmanit soutivat pienellä veneellä kohti brittilaivaa. Pian yksi brittien fregatti avasi tulen ja kaikki muut seurasivat perässä. Iltaan mennessä lähes koko osmanien laivasto oli uponnut. Kun osmanien laivasto oli hävinnyt taistelun, he eivät pystyneet pitämään Peloponnesosta hallinnassaan, vaan joutuivat vetäytymään pois. Britannian hallitus ei ollut tähän tyytyväinen, sillä he halusivat vain painostaa osmanit pois.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Navarino
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.