Nautintasuoja
Nautintasuoja on kiinteistön haltijan saantoa rasittavan virheen vaikutukset poistava suoja, joka syntyy kiinteistön nautinnan jatkuttua keskeytyksettä tietyn määräajan. Se tarkoittaa myös sitä, ettei saannossa olevaan virheeseen voi vedota. Nautintasuojaa ei kuitenkaan saa, jos virhe on niin karkea, ettei sitä voi luokitella saannoksi.[1]
Nykyinen maakaari säätää nautintasuojasta 13 luvun 10 pykälässä. Se, joka on saanut lainhuudon kiinteistöön ja sen jälkeen on kymmenen vuoden ajan omistajana hallinnut kiinteistöä, saa pitää kiinteistön, jos hän saantonsa tapahtuessa ei tiennyt eikä hänen pitänyt tietää kiinteistön joutuneen pois oikealta omistajalta. Jollei kannetta paremmasta oikeudesta kiinteistöön panna tänä aikana vireille, oikea omistaja menettää oikeutensa vaatia kiinteistö palautetuksi.[2]
Vuoden 1734 laki ei sisältänyt säännöksiä nautintasuojasta, vaikka sitä edeltävät maakuntalait ja maanlait siitä säätivät. Epäselvyydet mahdollisuudessa vedota saantovirheisiin pyrittiin poistamaan kuninkaallisella lainselityksellä 14. toukokuuta 1805, joka kumottiin Suomessa lainhuudatuslailla 86/1930. Selitys määritteli vuoden ja 20 vuotta jatkuneen nautinnan vaikutukset. Vuoden 1930 lainhuudatuslaki (20 §) antoi mahdollisuuden vedota muotovirheeseen vuoden ajan lainhuudosta lähtien. Aika muiden kuin muotovirheiden korjaamiseen oli 10 vuotta lainhuudosta, jos lainhuudon saaja tai tämän seuraaja oli toiminut vilpittömässä mielessä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 533–534.
- ↑ Maakaari (Arkistoitu – Internet Archive) 13:10 §