Tämä on lupaava artikkeli.

Nauru

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Naurusaari)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee saarivaltiota. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Naurun tasavalta
Ripublik Naoero
Republic of Nauru
Naurun lippu Naurun vaakuna
lippu vaakuna

Naurun sijainti
Naurun sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Russ Kun
Pääkaupunki ei virallista pääkaupunkia, de facto Yaren1
Pinta-ala
– yhteensä 21,1 km² [1] (sijalla 238)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2020) 11 680 (sijalla 224)
– väestötiheys 553,6 as. / km²
– väestönkasvu 1,5 % (2021)
Viralliset kielet nauru
englanti
Valuutta Australian dollari (AUD)
BKT (2005)
– yhteensä 150,9 milj. USD [2]  (sijalla 221)
– per asukas 11 914 USD [2]
HDI (–) – (sijalla –)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,8 % [3]
– teollisuus 7,4 % [3]
– palvelut 74,4 % [3]
Aikavyöhyke UTC+12
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Australiasta
31. tammikuuta 1968
Lyhenne NR
– ajoneuvot: NAU
– lentokoneet: C2
Kansainvälinen
suuntanumero		 +674
Tunnuslause God’s Will First (Jumalan tahto ensin)
Kansallislaulu ”Nauru Bwiema”

1. Yaren on suurin asutuskeskus; Nauru on ainoa valtio, jolla ei ole virallista pääkaupunkia.

Naurun tasavalta, lyhyemmin pelkkä Nauru, on kääpiövaltio, joka käsittää Tyynessämeressä lähellä päiväntasaajaa sijaitsevan Naurun atollin. Saari on noin 21 neliökilometriä, ja sitä ympäröi koralliriutta. Se on sekä väestöltään että maapinta-alaltaan maailman pienin itsenäinen tasavalta. Kaikista itsenäisistä valtioista se on pinta-alaltaan kolmanneksi pienin sekä väkiluvultaan toiseksi pienin. YK:n jäsenistä se on pinta-alaltaan toiseksi pienin ja väkiluvultaan pienin.

Naurulla ei ole virallisesti pääkaupunkia. Maan hallinto sijaitsee Yarenissa, joka on myös valtion suurin asutuskeskus. Naurun ilmasto on trooppinen, ja maasta löydettiin vuonna 1900 fosfaattiesiintymä, jonka varassa maan talous oli pitkään. Naurun bruttokansantuote asukasta kohden oli 1970-luvulla maailman korkeimpia, mutta fosfaattivarojen ehtyminen johti 2000-luvun alussa maan melkein konkurssiin. Sittemmin myös vaikeammin kaivettavia fosfaatteja on otettu käyttöön, ja lisäksi Nauru on alkanut myydä kalastuslisenssejä ja vuokrannut aluettansa Australian turvapaikanhakijoiden pidätyskeskusta varten. Australian tuki on muutenkin Naurun taloudelle tärkeää.

Naurussa elää yli 11 600 ihmistä, joista 92,1 prosenttia on syntynyt Naurulla. Suurin osa asukkaista asuu kapealla rantakaistaleella, sillä sisämaa on kaivettu asuinkelvottomaksi. Naurulaiset puhuvat naurun kieltä ja ovat pääosin kristittyjä. Naurun väestö on maailman lihavinta, sillä WHO:n vuonna 2007 julkaisemien tietojen mukaan 94,5 prosenttia maan väestöstä (yli 15-vuotiaista) on ylipainoisia. Myös diabetes on Naurulla erittäin yleinen.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Naurun maantiede
Nauru satelliittikuvassa vuonna 2002.

Sijainti ja pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun on atolli ja yksi Tyynenmeren kolmesta suuresta fosforiittisaaresta. Nauru sijaitsee valtameren länsiosassa 42 kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella. Lähin saari on noin 300 kilometrin päässä sijaitseva Kiribatille kuuluva Banaba.[5][6]

Naurun pinta-ala on 21,1 km², ja sen rantaviivan pituus on 30 km. Saaren halkaisija koillisesta lounaaseen on kuusi ja luoteesta kaakkoon neljä kilometriä.[1] Saarta ympäröi koralliriutta.[6] Kapean hiekkarannikon jälkeen on noin 150–300 metriä leveä viljelykelpoinen vyöhyke. Se päättyy korallikalliohin, jotka kohoavat sisämaan tasangoksi, jonka korkein kohta on 65 merenpinnan yläpuolella.[6] Tasanko on pääosin fosforiittia, johon vuosien kaivaminen on luonut varsin mittavan jäljen, ja siksi se on asuin- ja viljelykelvotonta.[7][8]

Saarella ei ole jokia eikä merkittäviä järviä, joten sen makeavesivarannot ovat rajallisia. Saaren eteläosassa sijaitsee kuitenkin noin 1,2 neliökilometrin laajuinen Buadan laguuni. Tarvittava vesi saadaan keräämällä sadevettä.[7]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun ilmasto on trooppinen ja kostea. Sateita saadaan ympäri vuoden, tyypillisesti rankkoina mutta lyhytkestoisina kuuroina.[9] Sadanta on noin 2 000 millimetriä vuodessa, mutta sateen määrä vaihtelee huomattavasti ENSO-ilmiön mukaan.[7][10] Ilman lämpötila on ympäri vuoden 26–32 °C, meriveden lämpötila 28–29 °C.[11]

Nauru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa Tyynenmeren hirmumyrskyvyöhykkeiden välissä, joten trooppisista sykloneista ei aiheudu henkilö- tai materiavahinkoja toisin kuin sen eteläisissä tai pohjoisissa naapureissa Fidžillä tai Tongalla.[12] Hirmumyrskyt aiheuttavat kuitenkin Naurullakin säännöllisesti myrskyvuoksia.[5]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauru on pieni ja sijaitsee kaukana Aasian mantereesta ja muista saarista, eikä sen elinympäristöt ole erityisen monimuotoisia. Siksi saaren kasvillisuus on varsin yksipuolista, eikä siellä kasva yhtään kokonaan kotoperäistä lajia. Saaren luonto on kuitenkin kärsinyt huomattavasti kookospalmuviljelmien ja laajamittaisen kaivostoiminnan takia.[10] Kasvillisuutta hallitsee matala pensaikko ja köynnöskasvillisuus. Rannan lähettyvillä kookospalmut ja kairapalmut (Pandanus) ovat yleisiä. Värikkäitä hibiskuksien (Hibiscus) ja temppelipuiden (Plumeria) kukkia kasvaa saarella, joskaan ei yhtä runsain mitoin kuin muualla Tyynellä valtamerellä.[8]

Naurulla ei elä lainkaan kotoperäisiä nisäkkäitä eikä muitakaan maalla eläviä selkärankaisia. Ihminen on kyllä tuonut mukanaan tahtomatta tai tahtoen rottia, hiiriä, sikoja ja muita kotieläimiä.[10][7] Lintuja saarella elää melko vähän, vaikkakin monet muuttolinnut pysähtyvät matkansa varrella Naurulla. Tiirat ja fregattilinnut ovat tavallisimpia lintulajeja. Uhanalaista mariaanienrastaskerttusta tavataan ainoastaan Naurulla ja kahdella Pohjois-Mariaanien saarella.[13] Naurua ympäröivässä meressä elää runsaasti tonnikalaa, muun muassa valkotonnikalaa ja boniittia.[8] Vesissä on myös tiikerihaita. Naurulla elää myös maailman suurin maalla elävä niveljalkainen, kookosrapu.[14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Arenibekin kylästä vuonna 1896.

Ensimmäiset asukkaat ja eurooppalaiskontaktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun ensimmäisten asukkaiden alkuperää ei tunneta tarkasti, eikä myöskään sitä, koska he saapuivat saarelle.[15][8] Asukkaat olivat kuitenkin ilmeisesti mikronesialaisia. Naurun kieli on hyvin omintakeinen, eikä sen suhdetta muihin Mikronesian alueen kieliin tunneta tarkasti.[16] Kielen nähdään syntyneen fuusiona eri Mikronesian saarten kielistä, minkä perusteella Naurun väestön alkuperäksi on ehdotettu Marshallinsaaria ja Salomonsaaria sekä muita saaria.[17]

Ensimmäinen saarelle saapunut eurooppalainen oli brittiläinen valaanpyytäjä ja Hunter-laivan kapteeni John Fearn vuonna 1798. Hän nimesi saaren Mukavuudensaareksi (engl. Pleasant Island).[17][18] Naurun ja eurooppalaisten kontaktit olivat alkuun vähäisiä, mutta 1830-luvulla valaanpyynti alkoi yleistyä alueella ja Naurustakin tuli tankkausasema.[15]

Naurulle saapui eurooppalaisia kauppiaita 1830-luvulta lähtien, ja näiden tuomat ampuma-aseet ja alkoholijuomat johtivat alkuperäisasukkaiden välisiin erimielisyyksiin. Naurun kahdentoista heimon välille syttyi vuonna 1878 kymmenvuotinen sisällissota, jonka aikana saaren alkuperäisväestön lukumäärä vajosi alle tuhanteen. Sota päättyi, kun Saksa otti saaren hallintaansa ja riisui väestön aseista Britannian ja Saksan välisen vuonna 1886 allekirjoitetun aluejakosopimuksen mukaisesti, minkä myötä Nauru menetti asemansa itsenäisenä kuningaskuntana. Saksa liitti Naurun samalla Marshallinsaarten protektoraattiinsa, jolloin se kuului osana Saksan Uuden-Guinean siirtokuntaan. Saksalaisten kokonaisvaltainen vaikutus saaren elämään jäi lopulta vähäiseksi ja on sanottu, että vuonna 1899 saapuneilla lähetyssaarnaajilla oli huomattavasti suurempi vaikutus saarelle kuin emämaalla.[17][18]

Fosfaatintuotannon alkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti Naurun. Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat japanilaisten käyttämän kiitotien vuonna 1943.

Uusiseelantilainen geologi Albert Ellis löysi vuonna 1901 Naurulta ja sen lähimmältä saarelta, Banabalta, runsaan fosfaattiesiintymän. Kaivostoiminnan aloitti vuonna 1907 saksalaisten luvalla brittiläinen Pacific Phosphate Company. Työvoima jouduttiin hakemaan Karoliineilta, kun paikallinen väestö ei osoittanut mielenkiintoa kaivostyöhön. Fosfaatti kiinnosti muitakin, ja Australian Expeditionary Force valtasi saaren Saksalta ensimmäisen maailmansodan alkamisvuonna 1914. Fosfaatintuotanto jatkui läpi sodan, ja sodan päätyttyä Kansainliitto liitti 1919 Naurun mandaattialueena brittiläiseen imperiumiin. Saarta hallitsivat yhdessä Britannian, Australian ja Uuden-Seelannin hallitukset.[19] Maat perustivat sitä louhimaan British Phosphate Commission -yrityksen (BPC). Naurulaista fosfaattia oli tarkoitus käyttää Australian ja Uuden-Seelannin kasvavan maatalouden tarpeisiin, jotta autiomaat saataisiin rehevöimään mahdollisimman halvalla.[20]

Vuonna 1942 toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Naurun, ja 1 200 naurulaista (suurin osa saaren väestöstä) vietiin orjatyöntekijöiksi japanilaisten tukikohtaan, Chuukin saarelle Mikronesiaan. Iso osa orjista kuoli huonoon kohteluun, nälkään ja tauteihin.[19] Yhdysvaltaiset pommittivat Naurua kahde vuoden ajan, koska saarella oli japanilaisten kiitorata. Australia sai Naurun takaisin hallintaansa syyskuussa 1945, ja seuraavana vuonna naurulle palasi loput noin 500 sieltä vietyä ihmistä.[15]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australia hallinnoi vuodesta 1947 Naurua YK:n huoltohallintoalueena, ja 1960-luvun aikana Nauru alkoi siirtyä kohti itsehallintoa. Vuonna 1966 maa sai lähes täydellisen itsemääräämisoikeuden, ja se julistautui itsenäiseksi vuonna 1968 Hammer DeRoburtin johdolla.[15][19] Itsenäisyyspäiväksi valittiin 31. tammikuuta, joka oli naurulaisten Chuukista palaamisen 22-vuotispäivä. DeRoburt oli Naurun politiikan keskeisiä henkilöitä parin vuosikymmenen ajan. Hän toimi melkein yksijatkoisesti presidenttinä vuoteen 1989 asti.[15]

Fosfaatin kaivausoikeudet annettiin naurulaisille itselleen vuonna 1970, ja fosfaatin tuotanto teki Naurusta yhden Tyynenmeren alueen hyvinvoivimmista valtioista. Joinakin vuosina sen bruttokansantuote henkeä kohti oli maailman toiseksi suurin.[21] Fosfaattivarantojen huvetessa Nauru alkoi valmistautumaan kaivannaisteollisuuden jälkeiseen aikaan. Valtio aloitti muun muassa sijoitusohjelman, joka kuitenkin epäonnistui pahoin riskisijoitusten ja huijausten takia, mikä vei valtion lähes konkurssin partaalle.[15] Nauru yritti hankkia lisätuloja myös toimimalla veroparatiisina. Sitä syytettiin rahanpesusta, ja 2003 presidentti lupasi lisätä valvontaa, ja vuonna 2005 Nauru pääsi pois OECD:n ”yhteistyöhaluttomien maiden” luettelosta.[19]

Vuonna 2002 Nauru otti vastaan Australian pyynnöstä tuhat turvapaikanhakijaa, jotka olivat pyrkineet Australiaan.[19] Australia maksoi noin 10 miljoonaa Australian dollaria Naurulle turvapaikanhakijoiden säilyttämisestä niiden turvapaikkaprosessin ajan. Nauruun tuli vielä vuoden 2002 aikana toiset 1 500 ihmistä, ja viimeinenkin turvapaikanhakija oli jättänyt saaren helmikuussa 2008.[15] Vuonna 2013 Australia teki uuden sopimuksen Australiaan meriteitse pyrkivien turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta Naurulle. Turvapaikanhakijoiden olosuhteita on kritisoitu, ja turvapaikanhakijoilla esiintyi paljon mielenterveysongelmia, itsemurhia ja toivottomuutta.[22]

Vuonna 2004 maa ei kyennyt maksamaan velkojaan, ja sen varat siirtyivät Australian valvontaan. Maan ainoa lentokone jäi velkojen pantiksi. Vuonna 2008 harkittiin yksityisen pankin perustamista valtionvarojen hallintaa varten, kun Australia oli kieltäytynyt hoitamasta pankkitoimintaa saarella.[19]

Naurun parlamentti valitsi elokuussa 2019 maan uudeksi presidentiksi Lionel Aingimean. Tätä ennen maan presidenttinä oli ollut kuusi vuotta Baron Waqa vuodesta 2013 lähtien.[23]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun parlamenttitalo

Nauru on demokraattinen tasavalta, jonka poliittinen järjestelmä yhdistää sekä parlamentarismia ja presidenttijohtoista järjestelmää. Naurun presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja.[24] Naurun parlamentti valitsee presidentin ja varapresidentin edustajistaan. Syyskuun 2022 parlamenttivaalien jälkeen presidentiksi valittiin Russ Kun.[25]

Parlamentti on 19-jäseninen, ja edustajien kausi on kolmivuotinen.[25] Kaikki yli 20-vuotiaat Naurun kansalaiset ovat äänioikeutettuja, ja äänestäminen on pakollista. Parlamenttivaalit järjestetään kolmen vuoden välein.[26] Nauru on jaettu kahdeksaan vaalipiiriin, joista kuudesta valitaan kaksi jäsentä parlamenttiin. Menengin vaalipiiristä valitaan kolme ja Ubeniden vaalipiiristä neljä edustajaa.[27] Parlamentin ensimmäinen naisjäsen valittiin vuonna 1986.[28] Suurin osa lähtee vaaleihin sitoutumattomina, vaikka puolueiden perustamiselle ei varsinaisesti ole esteitä. Hallitus muodostetaan usein perhesiteisiin nojaten.[29]

Vuodesta 1999 vuoteen 2003 Nauru oli poliittisessa kaaostilassa, ja maalla oli yhteensä seitsemän eri hallitusta vuoden 2003 aikana. Vallassa olivat vuorotellen René Harris ja Bernard Dowiyogo (joka kuoli virassa ollessaan maaliskuussa 2003). Presidentti on joulukuusta 2007 vuoteen 2011 ollut painonnostajanakin menestynyt Marcus Stephen.[26][30] Naurun presidenttinä oli kuusi vuotta vuosina 2013–2019 Baron Waqa. Elokuussa 2019 Naurun parlamentissa valittiin uudeksi presidentiksi Lionel Aingimea.[23]

Nauru on ollut Yhdistyneiden kansakuntien ja Kansainyhteisön jäsen vuodesta 1999 lähtien. Maa kuuluu myös Tyynenmeren yhteisöön. Kesäkuussa 2005 Nauru katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja tunnusti Taiwanin (Kiinan tasavallan) itsenäiseksi valtioksi, mitä ennen vuonna 2002 Nauru solmi diplomaattiset suhteet Kiinaan todeten Taiwanin erottamattomaksi osaksi Kiinaa. Politiikan muutos johtui taloudellisista syistä.[31] Nauru katkaisi suhteet Taiwaniin uudestaan tammikuussa 2024.[32]

Naurulla ei ole omia puolustusvoimia, vaan Australia huolehtii saaren koskemattomuudesta. Virallista sopimusta asiasta ei valtioiden välillä ole. Saaren yhteiskuntajärjestystä valvoo 60 poliisia.[33]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun aluejako

Naurulla ei ole kaupunkeja, vaan maa on jaettu 14 alueeseen (engl. districts). Aluejakoa käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin, eikä alueilla ole ollut vuodesta 1999 lähtien paikallishallintoa.[28] Paikallishallinnon tehtäviä hoitaa maan hallitus. Perinteisen tehtävänkuvan sijasta Nauru Local Government Council vastaa Nauru Corporationin ja Nauru Pacific Line -rahtiyrityksen toiminnoista sekä ulkomaiden investoinneista.[28] Naurulla ei ole virallista pääkaupunkia, mutta Naurun parlamentti ja suurin osa valtion virastoista sijaitsee Yarenin alueella[21], jota joskus pidetään maan pääkaupunkina.[34]

Naurun alueet ovat:

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fosfaatin louhimisesta jäljelle jääneitä kalkkikivipinaakkeleita Naurulla.

Naurun taloudelle aiheuttaa haasteita sen pieni koko, syrjäisyys ja mahdollisten luonnonvarojen vähyys. Se joutuu myös esimerkiksi tuomaan lähes kaiken polttoaineen ja ruoan. Valtion tuloista suurin osa koostuu kalastuslupein myynnistä, toissijaisten fosfaattivarantojen kaivamisesta ja Australian pakolaisten pidätyskeskuksen tuloista.[3]

Fosfaatista saadut tulot nostivat 1970- ja 1980-luvuilla Naurun asukaskohtaisen bruttokansantuotteen yhdeksi maailman korkeimmista. Maanomistajat saivat korvauksia fosfaattituloista, ja monet naurulaiset jäivät vapaaehtoisesti työttömiksi. Keskeisimmät fosfaatti varat olivat kuitenkin 1900-luvun lopulla käytetyt, ja Nauru ajautui 2000-luvun alussa lähes konkurssiin.[35] Fosfaattivarojen vähenemisen jälkeen maa yritti menestyä veroparatiisina. Tämä tie kuitenkin käytännössä loppui vuonna 2005 Naurun jouduttua tiukentamaan lainsäädäntöään kansainvälisen painostuksen alla.[19] Valtion toinen tärkeä tulonlähde oli pitkään toimistotilojen vuokraaminen Nauru Housesta, 52-kerroksisesta tornitalosta, jonka Naurun valtio rakennutti Melbourneen 1970-luvulla fosfaatista saaduilla varoilla.[36] Rakennus myytiin kuitenkin vuonna 2004, jotta valtion miljoonavelat yhdysvaltalaiselle yritykselle saataisiin maksettua.[37]

Kaivostekniikan ja infrasktuurin kehittäminen mahdollistavat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vaikeammin kaivettavien fosfaattivarojen hyödyntämisen.[35] Tämän ansiosta Naurun talouskasvu vuosina 2011–2014 oli 19,8 prosenttia vuodessa. Bruttokansantuotteen kasvu hidastui kuitenkin vuosina 2015–2019 noin 1,5 prosenttiin.[3]

Australian pidätyskeskus on ollut Naurulle 2000-luvulla huomattava tulonlähde. Se on myös suoraan tai välillisesti työllistynyt monia naurulaisia. Se tuotti budjettivuonna 2019–2020 suoraan tai epäsuoraan 58 prosenttia kaikista valtiontuloista. Samaan aikaan 15 prosenttia työvoimasta työskenteli keskuksessa. Hallitus puolestaan työllisti 51 prosenttia työvoimasta.[38] Pidätyskeskukseen on kuljetettu 2000-luvulla satoja Australiaan pyrkineitä turvapaikanhakijoita. Heitä vastaan Australia on tukenut Naurua miljoonilla dollareilla.[35] Pidätyskeskuksen viimeinen turvapaikanhakija lähti Australiaan kesäkuussa 2023, mutta Australia jatkaa silti Naurun tukemista, jotta keskus olisi valmiina vastaanottamaan uusia turvapaikanhakijoita.[39]

Saaren ympäri kulkeva maantie on Naurun ainoa valtatie.

Vuoden 2022 tilastojen mukaan Naurun tuonnista 51,9 prosenttia on Australiasta. Seuraavaksi suurimmat tuontimaat olivat Kiina (15,4 %), Japani (10,9 %) ja Fidži (10,3 %). Viennistä 59,6 prosenttia suuntautui Thaimaahan. Filippinien (19,8 %) ja Etelä-Korean (11,8 %) osuus oli myös yli kymmenen prosenttia.[35]

Naurun kansainvälinen lentoasema sijaitsee Yarenin alueella, ja suurin osa kansainvälisistä matkustajista tulee saarelle sitä kautta. Naurulla ei ole kunnollista satamaa meriliikennettä varten, ja matkustajat ja rahti kuljetetaan proomuilla merialuksilta pienelle ankkuripaikalle.[35] Vuonna 2019 aloitettiin Aasian kehityspankin, Vihreän ilmastorahaston sekä Australian ja Naurun hallitusten rahoittaman uuden kansainvälisen sataman rakennustyöt.[40]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulaisia kävelemässä Naurun kansainvälisen lentoaseman ympäri. Naurulaiset ovat maailman ylipainoisin kansa.

Naurun asukasluku vuoden 2021 väestönlaskun mukaan on 11 680. Väestö on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1921, jolloin Naurulla asui 2 066 ihmistä. Vuosien 2011–2021 aikana keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu oli 1,6 prosenttia.[41] Väestötiheys on väestönlaskennan perusteella 554 asukasta neliökilometrillä. Lukema on Tyynenmeren alueen korkein.[42]

Naurun asukkaista vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan 92,1 prosenttia on syntynyt Naurulla. Kiribatilla syntyneitä oli 2,4 prosenttia, Fidžillä 2,2 prosenttia ja Australiassa 1,2 prosenttia. Ulkomailla syntyneitä oli yhteensä hieman vajaa tuhat. 2000-luvun alussa ulkomaalaisten osuus oli paljon suurempi. Tuolloin pelkästään kiribatilaisia oli melkein tuhat, ja kiinalaisia oli yli 400.[43] Ulkomaalaisia oli maassa erityisesti fosfaattiteollisuuden tarpeita varten.[44]

Maan virallinen kieli on nauru, jota puhuu noin 93,7 prosenttia naurulaisista, mutta englantia osataan laajasti.[45][44] Naurun asukkaista 34,4 prosenttia kuului vuonna 2021 protestanttiseen Nauru Congregational Churchiin. Katolisen kirkon osuus oli 33,9 prosenttia ja Assemblies of God -kirkkokunnan 11,7 prosenttia.[46] Freedom Housen raportin mukaan Naurussa toteutuu uskonnonvapaus.[25] Aiemmin hallitus on rajoittanut ainakin Jehovan todistajien ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon eli mormonien toimintaa.[47]

Naurulla on kaikille ilmainen julkinen terveydenhuolto.[24] Järjestelmä pyörii Naurun ainoan sairaalan ympärillä. Naurulla hoidetaan diabetesta ja muita lihavuuteen liittyviä sairauksia, mutta jatkohoitoja varten potilaat joudutaan kuljettamaan Australiaan.[48] Naurun suurimmat terveysongelmat ovat tupakointi, alkoholi, epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute, joiden seurauksena maassa on paljon lihavuutta, diabetesta ja kohonnutta verenpainetta.[49] Noin kolmasosa Naurun aikuisista asukkaista kärsii diabeteksesta,[50] ja ylipainoisiksi lasketaan 97 prosenttia miehistä ja 93 prosenttia naisista, mikä on suurempi osuus kuin missään muualla maailmassa. Myös syöpä ja sydäntaudit ovat vakavia ongelmia maassa.[51] Myös tupakointi on Naurulla yleisempää kuin missään muualla maailmassa. 54 prosenttia aikuisväestöstä tupakoi.[52] Väestön keskimääräinen eliniänodote vuonna 2011 oli 63,35 vuotta.[26]

Koulunkäynti on Naurulla pakollista ja ilmaista 6–16-vuotiaille. Korkea-asteen opintoja varten lähdetään usein ulkomaille, yleensä Australiaan tai Uuteen Seelantiin, ja siihen on saatavana stipendejä.[53] Myös Etelä-Tyynenmeren yliopistolla on Naurulla kampus.[54]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulainen soturi vuonna 1880.

Naurun kansallissymboli on fregattilintu, jonka kuva koristi muun muassa Air Naurun lentokoneiden peräevää.[55] Perinteinen naurulainen yhteiskunta on ollut matrilineaarinen, jossa sukulaisuus määräytyy äidin puolelta. Naisten asema yhteiskunnassa on muuten keskittynyt kotiin ja perheeseen.[55]

Fosfaatin tuoma vauraus muokkasi naurulaista kulttuuria nopeasti. Saarella 1920-luvulla käynyt National Geographicin toimittaja kirjoitti, että asukkaat kalastivat, tanssivat ja elivät perinteistä elämäänsä fosfaatin tuotannosta huolimatta. Vuonna 1975 saman lehden toimittaja kirjoitti, että vauraus oli luonut täysin länsimaalaisen elämäntavan: kaikilla oli jääkaappi, kolme pesukonetta, moottorivene ja autoja, ja saarelaiset harrastivat golfia ja jalkapalloa.[56] Encyclopedia Britannican mukaan Nauru on eteläisen Tyynenmeren länsimaistuneimpia valtioita.[44] Hyvinvoinnin aikana kasvaneiden saarelaisten on ollut vaikea sopeutua nykyiseen niukkuuteen.[55]

Erikoinen kansanperinteen muoto olivat narusta käsin muodostetut kuviot, jotka kehittyivät saarella erittäin monimutkaisiksi.[57]

Naurulla ei ilmesty päivittäin sanomalehtiä. Valtion omistama Radio Nauru lähettää australialaista ja BBC:n ohjelmaa. Naurun televisio lähettää australialaisia, uusiseelantilaisia ja paikallisia ohjelmia. Internetin käyttö on kohtuuhintaista, ja heinäkuun 2022 tilastojen mukaan 93 prosenttia väestöstä käytti internetiä.[58]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun itsenäisyyspäivää (Constitution Day) juhlitaan 31. tammikuuta vuonna 1968 saavutetun itsenäisyyden muistoksi. Toinen maassa juhlittava kansallinen juhlapäivä on Angam-päivä, jota vietetään 26. lokakuuta. Sana angam on naurua ja tarkoittaa ”juhlimista” tai ”tavoitteen saavuttamista”. Angam-päivää vietetään sen muistoksi, kun maan väkiluku ensimmäisen kerran ylitti 1 500 vuonna 1932.[59]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Nauru on osallistunut vuodesta 1996 1–3 urheilijan joukkueilla.[60] Naurun kansallisurheilulajit ovat australialainen jalkapallo ja painonnosto. Australialaisen jalkapallon maajoukkue voitti Arafuran kisat vuonna 2001.[61] Maa on saavuttanut kansainvälistä menestystä painonnostossa, esimerkiksi Kansainyhteisön kisoissa.[62] Vuoden 2001 painonnoston maailmanmestaruuskilpailut oli tarkoitus pitää Naurulla. Ne kuitenkin siirrettiin sieltä pois, koska Nauru ei kyennyt tarjoamaan riittävää infrastruktuuria.[63]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Republic of Nauru National Report on Population and Housing - Census 2011 (PDF) Nauru Environmental Data Portal. Viitattu 3.9.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Nauru data.worldbank.org. The World Bank Group. Viitattu 3.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Republic of Nauru: 2021 Article IV Consultation-Press Release; Staff Report; and Statement by the Executive Director for the Republic of Nauru (PDF) 7.2.2022. International Monetary Fund. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Lauren Streib: World's Fattest Countries Forbes. Viitattu 15.4.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b Country Economic Report (PDF) 2007. Asian Development Bank. Viitattu 3.9.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Nauru (04/08) U.S. State Department. Viitattu 3.9.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Foster & Kiste: Nauru: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.9.2023. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 565
  9. ↑ Nauru (Arkistoitu – Internet Archive) BBC Weather Country Guides
  10. ↑ a b c First National Report of the Republic of Nauru to the UNCCD (PDF) sprep.org. 4/2003. Viitattu 3.9.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Nauru climate Weather Online
  12. ↑ Nauru (Arkistoitu – Internet Archive) BBC Weather Country Guides
  13. ↑ Acrocephalus luscinius IUCN Red list 2008. Viitattu 15.4.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Coconut crab IUCN
  15. ↑ a b c d e f g Foster & Kiste: Nauru: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Micronesian languages Britannica
  17. ↑ a b c Bernard Eccleston, ym.: The Asia-Pacific profile, s. 267. Routledge, 1998. ISBN 978-0-415-17279-0.
  18. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 567.
  19. ↑ a b c d e f g Nauru timeline BBC News
  20. ↑ Memorial of the Republic of Nauru (s. 19–20) International Court of Justice Certain Phosphate Lands in Nauru (Nauru v Australia). 1990. Arkistoitu 30.11.2012. Viitattu 8.11.2011.
  21. ↑ a b Background note: Nauru US Department of Stet
  22. ↑ Timeline: Offshore detention on Manus Island and Nauru Human Rights Law Centre. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  23. ↑ a b Australian Associated Press: Nauru's parliament elects Lionel Aingimea as president amid refugee crisis The Guardian. 27.8.2019. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  24. ↑ a b Foster & Kiste: Nauru: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  25. ↑ a b c Nauru: Freedom in the World 2023 Country Report Freedom House. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Nauru The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  27. ↑ Nauru Parliament 2019 Election Guide. IFES. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  28. ↑ a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 568
  29. ↑ Government Commonwealth Network. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  30. ↑ From weightlifter to President of the Republic IWF
  31. ↑ Joy Su: Nauru switches its allegiance back to Taiwan from China Taipei Times. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)
  32. ↑ R.O.C. (Taiwan) government has terminated diplomatic relations with Republic of Nauru with immediate effect to uphold national dignity Ministry of Foreign Affairs, Republic of China (Taiwan). 18.3.2022. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  33. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 569
  34. ↑ Travel, Tourism & Transportation UN Mission in Nauru
  35. ↑ a b c d e Foster & Kiste: Nauru: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  36. ↑ Nauru House Nauru Permanen Mission in UN (englanniksi)
  37. ↑ Property sales help clear Nauru debts (Arkistoitu – Internet Archive) Barana Group 2004
  38. ↑ Stephen Howes & Sherman Surandiran: Nauru: riches to rags to riches DevpolicyBlog. 12.4.2021. Development Policy Centre, Australian National University. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  39. ↑ Ben Doherty & Eden Gillespie: Last refugee on Nauru evacuated as Australian government says offshore processing policy remains The Guardian. 25.6.2023. Guardian News & Media Limited. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  40. ↑ Nauru to Get Its 1st International, Climate-Proofed Port Offshore Enerfy. 30.1.2019. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  41. ↑ Nauru 2021 population and housing census: analytical report, s. 11–12.
  42. ↑ Nauru 2021 population and housing census: analytical report, s. 14.
  43. ↑ Nauru 2021 population and housing census: analytical report, s. 48–49.
  44. ↑ a b c Foster & Kiste: Nauru: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  45. ↑ Nauru 2021 population and housing census: analytical report, s. 3.
  46. ↑ Nauru 2021 population and housing census: analytical report, s. 47–48.
  47. ↑ Nauru International Religious Freedom Report 2006
  48. ↑ Nauru 2021 population and housing census: analytical report, s. 122.
  49. ↑ Nauru–WHO Country Cooperation Strategy 2018–2022 (PDF) 2017. World Health Organization. Viitattu 7.9.2023.
  50. ↑ Which Countries Have The Highest Rates Of Diabetes? Diabetes News 2010
  51. ↑ Nauru tops obesity league
  52. ↑ The World's Heaviest-Smoking Countries Forbes 2007
  53. ↑ Society Commonwealth Secretariat
  54. ↑ USP Nauru Campus University of South Pacific
  55. ↑ a b c Nauru Countries and their cultures
  56. ↑ Carl N. McDaniel & John M. Gowdy: Paradise for Sale A Parable of Nature. University of California Press, 2000. ISBN 9780520222298. ote kirjasta.
  57. ↑ Nauru figures String Figures and How to Make Them Caroline Furness Jayne 1905
  58. ↑ Nauru country profile BBC News. 10.7.2023. BBC. Viitattu 6.9.2023. (englanniksi)
  59. ↑ ANgam Day 26. October Republic of Nauru Pemanent mission to the United Nations
  60. ↑ Nauru Olympedia. OlyMADMen. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  61. ↑ Nauru Australian Football Association (NAFA) (Arkistoitu – Internet Archive)
  62. ↑ Tiny Nauru lifts its weight in gold Sydney Morning Heral 2010
  63. ↑ Nauru to accept refugees Australia turned away US today 2001

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenvaltiot

 

Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nauru&oldid=22267697”