Natzweiler-Struthof

Wikipedia

Natzweiler-Struthof oli natsien keskitysleiri lähellä Natzwillerin kylää (saks. Natzweiler) Ranskassa noin 50 km Strasbourgista.

Natzweiler-Struthof oli ainoa keskitysleiri Ranskan alueella. Se avattiin 21. toukokuuta, 1941 ja oli toiminnassa aina syyskuun alkuun 1944 kunnes SS-joukot evakuoivat leirin. Amerikkalaisjoukot vapauttivat leirin 23. marraskuuta, 1944. Ranskalaiset käyttivät Natzweiler-Strufhofia sen jälkeen saksalaisten sotavankien keskittämiseen, jota varten leiriä laajennettiin.^[1]

Vankien määrä leirillä oli noin 40000 ja he tulivat eri puolilta Eurooppaa: Puolasta, Neuvostoliitosta (myös Inkeristä suomalaisten lähettämänä), Hollannista, Ranskasta, Saksasta ja Norjasta. Leiri oli pääasiassa työleiri, mutta siellä oli myös kaasukammio ja polttouuni. Kova työ ja kuri sekä puutteelliset olot aiheuttivat arviolta 25000 kuolemaa. Kuolleiden joukossa oli myös neljä 6. heinäkuuta, 1944 teloitettua brittiläistä SOE-naisagenttia: Diana Rowden, Vera Leigh, Andrée Borrel ja Sonya Olschanezky.

Wuppertalissa Saksassa pidettiin 9. huhtikuuta — 5. toukokuuta, 1946 brittien johdolla sotarikosoikeudenkäynti Natzweiler-Struthofin vastuullisia vastaan. Leirin päällikkö ja viisi muuta tuomittiin:

1. Fritz Hartjenstein (komentaja): aluksi elinkautinen, myöhemmin kuolemantuomio
2. Franz Berg: kuolemantuomio (teloitettiin hirttämällä 11. lokakuuta, 1946)
3. Peter Straub: kuolemantuomio (teloitettiin hirttämällä 11. lokakuuta, 1946)
4. Josef Muth: 15 vuotta vankeutta
5. Kurt Geigling: 10 vuotta vankeutta
6. Magnus Wochner: 10 vuotta vankeutta

[muokkaa] Natzweiler-Struthofin alaleirit

Natzweiler-Struthofiin kuului suuri määrä alaleirejä. Ne olivat:

1. Auerbach-Bensheim,
2. Bad Rappenau,
3. Balingen,
4. Binau,
5. Bisingen,
6. Bruttig,
7. Calw,
8. Colmar,
9. Darmstadt,
10. Daudenzell,
11. Dautmergen,
12. Dormettingen,
13. Echterdingen,
14. Ellwangen,
15. Erzingen,
16. Frankfurt/Main,
17. Frommern,
18. Geisenheim,
19. Geislingen/Steige,
20. Goslar,
21. Gross-Hesepe,
22. Guttenbach,
23. Hailfmgen,
24. Haslach,
25. Heilbronn,
26. Heppenheim,
27. Hessenthal,
28. Iffezheim,
29. Kaisheim,
30. Kochem,
31. Kochendorf,
32. Leonberg,
33. Longwy,
34. Markirch,
35. Metz,
36. Natzweiler,
37. Neckarbischolfsheim,
38. Neckarelz,
39. Neckargartach,
40. Neckargerach,
41. Neunkirchen,
42. Oberehnheim,
43. Peltre,
44. Sainte Marie aux Mines (Markirch),
45. Sandhofen,
46. Schömberg,
47. Schörzingen,
48. Sennheim-Cernay,
49. Unterschwarzach,
50. Wesserling,
51. Vaihingen,
52. Wilhelmsburg,
53. Unterriexingen,
54. Wasseralfingen,
55. Wolfsberg

[muokkaa] Lähdeviitteet:

1. ↑ Maailma palaa, II osa. Valitut Palat, Keuruu, 1975.