Natriumtriklooriasetaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Natriumtriklooriasetaatti
Tunnisteet
CAS-numero 650-51-1
PubChem CID 23681045
Ominaisuudet
Molekyylikaava CCl3CO2Na
Moolimassa 185,36
Ulkomuoto Väritön tai valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste Hajoaa
Tiheys 0,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 120 g/100 ml (25 °C)[1]

Natriumtriklooriasetaatti (CCl3CO2Na) on trikloorietikkahapon natriumsuola. Yhdistettä käytetään katalyyttinä ja aiemmin myös rikkakasvien torjunta-aineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumtriklooriasetaatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiinteää ainetta.[1] Kuumennettaessa se alkaa hajota noin 125–175 °C lämpötilassa ja tärkeimmät hajoamistuotteet ovat natriumkloridi, hiilimonoksidi, hiilidioksidi ja triklooriasetyylikloridi. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja polaarisiin orgaanisiin liuottimiin, kuten alkoholeihin. Vesiliuoksessa se hydrolysoituu muodostaen kloroformia ja natriumvetykarbonaattia. Tämä tapahtuu etenkin vesiliuosta kuumennettaessa. Jos liuotin on aproottinen, kuten 1,2-dimetoksietaani, muodostuu natriumtriklooriasetaatin liuosta kuumennettaessa dikloorikarbeenia.[2]

CCl3CO2Na + H2O → CHCl3 + NaHCO3

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumtriklooriasetaattia valmistetaan neutraloimalla trikloorietikkahappoa natriumhydroksidilla tai natriumkarbonaatilla.[2]

CCl3COOH + NaOH → CCl3CO2Na + H2O

Yhdiste on herbisidi, joka tehoaa moniin yksivuotisiin kasveihin.[3][2] Nykyään yhdisteen käyttö on kielletty muun muassa Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Kanadan alueilla, mutta sitä käytetään edelleen Aasiassa. Nykyään yhdisteen tärkeimmät käyttökohteet ovat polymeroitumiskatalyyttinä toimiminen valmistettaessa polyvinyylipolymeerejä ja apuaineena tekstiilien värjäyksessä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Natriumtriklooriasetaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 28.4.2013
  2. a b c d Günter Koenig, Elmar Lohmar & Norbert Rupprich: Chloroacetic acids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 28.4.2013
  3. Earl D. Morris & John C. Bost : Acetic Acid, Halogenated Derivatives, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 28.4.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.