Natriumhypofosfiitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natriumhypofosfiitti

Sodium hypophosphite.png

Tunnisteet
CAS-numero 7681-53-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaPH2O2
Moolimassa 87,976 g/mol
Ulkomuoto Väritön, hydroskooppinen ja kiteinen aine[1]
Sulamispiste Hajoaa kuumennettaessa
Liukoisuus veteen 100 g/100ml (25 °C)[1]

Natriumhypofosfiitti eli natriumfosfinaatti (NaPH2O2) on hypofosforihapokkeen natriumsuola. Yhdistettä käytetään elintarviketeollisuudessa ja metalleilla pinnoittamiseen. Natriumhypofosfiitti esiintyy usein monohydraattina NaPH2O2·H2O.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa natriumhypofosfiitti on värittömiä vettä imeviä kiteitä. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa, jolloin muodostuu muun muassa erittäin myrkyllistä fosfiinikaasua. Natriumhypofosfiitti on erittäin vahva pelkistin, joka saattaa jopa räjähtää hapettimien kuten kloraattien vaikutuksesta.[2]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumhypofosfiittia voidaan valmistaa neutraloimalla hypofosforihapoketta natriumhydroksidilla.[3]

Teollisuudessa natriumhypofosfiittia valmistetaan pääasiassa kuitenkin toisella tavalla. Menetelmässä fosfori reagoi emäksisen natrium- ja kalsiumhydroksidia sisältävän lietteen kanssa. Reaktiossa muodostunut natriumhypofosfiittiliuos suodatetaan ja neutraloidaan.[4]

P4 +3 Na0H + 3 H2O → 3 NaPH2O2 + PH3

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumhypofosfiittia voidaan käyttää elintarvikkeissa emulgaattorina, stabilisaattorina ja säilöntäaineena. Natriumhypofosfiitti estää Clostridium botulinum -bakteeria tuottamasta myrkyllisiä yhdisteitä ja sitä voidaan käyttää lihatuotteissa korvaamaan nitriittejä.[3][5][6]

Sodiumhypofosfiittia käytetään myös päällystettäessä esineitä nikkelillä elektrodittomasti. Menetelmän etuna ovat matalat kustannukset ja prosessin kontrolloimisen helppous. Menetelmässä hypofosfiitti-ioni pelkistää nikkeli-ionit metalliseksi nikkeliksi, jolloin hypofosfiitti-ionit hapettuvat fosfiitti-ioneiksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 341. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 369. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
  3. a b George A. Burdock: Encyclopedia of food and color additives, s. 2565. CRC Press, 1997. ISBN 9780849394164. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
  4. Leonid Tovazhnyansky, Petro Kapustenko, Leonid Ulyev, Stanislav Boldyryev: [www.aidic.it/pres09/webpapers/105Tovazhnyansky.pdf Synthesis of energy saving integrated flowsheet for sodium hypophosphite production] Associazione Italiana Di Ingegneria Chimica. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
  5. Michael Ash,Irene Ash: Handbook of preservatives, s. 533. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-66-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
  6. Leo M. L. Nollet,Fidel Toldrá: Advanced technologies for meat processing, s. 322. CRC Press, 2006. ISBN 9781574445879. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
  7. B. Raj: Frontiers in Materials Science, s. 478. Universities Press, 2005. ISBN 978-81-7371-507-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.