Natriumfosfaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natriumfosfaatti

Trisodium phosphate hydrate.jpgTrisodium phosphate.png

Tunnisteet
CAS-numero 7601-54-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava Na3PO4
Moolimassa 163,94
Ulkomuoto Värittömiä kiteitä[1]
Sulamispiste 73,2 °C (hajoaa) [1]
Tiheys 1,620 g/cm3
Liukoisuus veteen 1,5 g/100 ml (0 °C)
157 (70 °C)[1]

Natriumfosfaatti eli natriumortofosfaatti tai trinatriumfosfaatti (Na3PO4) on natrium- ja fosfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään puhdistusaineissa ja elintarvikkeissa lisäaineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumfosfaatti on valkoista tai väritöntä kiinteää ainetta, joka liukenee veteen ja liuokset ovat vahvasti emäksisiä. Kiteisenä se voi esiintyä useina kidevedellisinä muotoina, joita ovat muun muassa hemi-, heksa-, okta- ja dodekahydraatit. Natriumfosfaatille on tyypillistä muodostaa kaksoissuoloja muiden metalliyhdisteiden kanssa.[1][2][3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumfosfaattia saadaan fosforihaposta neutraloimalla sitä riittävällä määrällä natriumhydroksidilla tai natriumkarbonaatilla. Myös natriumvetyfosfaatin ja natriumhydroksidin välistä reaktiota käytetään. Yhdistettä tuotetaan myös fosforihapon valmistuksessa syntyvän fosfaattipitoisen saostuman emäskäsittelyllä. Natriumfosfaatti myydään joko kiteisenä, hiutalemaisena aineena, joka voi olla kidevedellistä tai ruiskukuivattua.[1][3][4]

3 NaOH + H3PO4 → Na3PO4 + 3 H2O

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumfosfaatti on vahvasti emäksistä ja saippuoi rasvaa. Rasvan- ja lianirrotuskyvyn vuoksi sitä käytetään erityisesti teollisuuden käyttöön tarkoitetuissa puhdistusaineissa ja värinpoistoaineissa. Yhdistettä voidaan käyttää myös veden kovuuden vähentämiseen, koska se muodostaa kalsium- ja magnesiumionien kanssa niukkaliukoisia kalsium- ja magnesiumfosfaatteja. Elintarvikkeissa natriumfosfaattia käytetään hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineena. Sen ja natriumdivetyfosfaatin sekä natriumvetyfosfaatin E-koodi on E 339.[1][2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 347. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b David R. Gard :Phosphoric Acids and Phosphates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.03.2011
  3. a b c Klaus Schrödter, Gerhard Bettermann, Thomas Staffel, Friedrich Wahl, Thomas Klein & Thomas Hoffmann: Phosphoric Acid and Phosphates, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.03.2011
  4. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 722. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.03.2011). (englanniksi)
  5. E-koodiavain (DF) Evira. Viitattu 26.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.