Natriumatsidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natriumatsidi

Sodium azide.svg
NatriumazideStructuur.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 26628-22-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaN3
Moolimassa 65,02 g/mol
Ulkomuoto Värittömiä kiteitä[1]
Sulamispiste 275 °C (hajoaa) [2]
Tiheys 1,846 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 41,7 g/100ml (17°C)[2]

Natriumatsidi (NaN3) on natrium- ja atsidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä käytetään autojen turvatyynyissä, räjähdysaineiden valmistuksessa ja orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumatsidi on huoneenlämpötilassa värittömiä tai valkoisia heksagonaalisia kiteitä, jotka liukenevat veteen ja myös ammoniakkiin sekä alkoholiin. Natriumatsidi voi räjähtää kuumennuksen tai iskujen seurauksena, jolloin muodostuu metallista natriumia ja typpikaasua. Laimeat hapot vapauttavat natriumatsidista erittäin myrkyllistä vetyatsidia.[2][1][3]

2 NaN3 + H2SO4 → 2 HN3 + Na2SO4

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumatsidia voidaan valmistaa teollisesti natriumamidin ja dityppioksidin välisellä reaktiolla. Reaktio tapahtuu 190°C lämpötilassa ja natriumatsidin lisäksi muodostuu natriumhydroksidia ja ammoniakkia.[1]

2 NaNH2 + N2O → NaN3 + NaOH + NH3

Dityppioksidin sijaan reaktiossa voidaan käyttää natriumnitraattia.[3]

3 NaNH2 + NaNO3 → NaN3 + 3 NaOH + NH3

Euroopan Unionin jäsenvaltioissa tuotetaan natriumatsidia vuosittain yli miljoona kiloa.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttö turvatyynyissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriuatsida käytetään autojen turvatyynyissä. Törmäyksen sattuessa anturit antavat käskyn sytyttää seos, joka sisältää natriumatsidin lisäksi natriumnitraattia ja piidioksidia. Lämpötila nousee 300°C, jolloin muodostuu sulaa natriummetallia ja typpikaasua, joka täyttää turvatyynyn. Sula natrium muodostaa piidioksidin kanssa natriumsilikaattilasia.[5]

2 NaN3 → 2 Na + 3 N2

Vastaavaa reaktiota voidaan käyttää laboratoriossa valmistettaessa erittäin puhdasta natriummetallia.[5]

Käyttö räjähdysaineiden valmistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumatsidia voidaan käyttää sytytinräjähteenä. Siitä valmistetaan enimmäkseen kuitenkin lyijyatsidia, jota muodostuu natriumatsidin reagoidessa lyijysuolan, kuten lyijyasetaatin kanssa.[1]

2 NaN3 + (CH3COO)2Pb → Pb(N3)2 + 2 CH3COONa

Käyttö orgaanisessa kemiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumatsidia voidaan käyttää valmistettaessa primäärisiä amiineja. Atsidit reagoivat alkyylihalidien kanssa muodostaen alkyyliatsideja, jotka voidaan pelkistää primäärisiksi amiineiksi.[6]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumatsidi on hyvin myrkyllistä, lähes yhtä myrkyllistä kuin natriumsyanidi. Aine voi kulkeutua kehoon hengitettynä, ihon läpi imeytyneenä tai nieltynä. Myrkytysoireita ovat huonovointisuus, verenpaineen lasku, sydämen lyöntien hidastuminen ja tajuttomuus. Aineelle altistuminen voi aiheuttaa hermostovaurioita tai jopa kuoleman. Natriumatsidin on todettu olevan mutageeninen.[2][4][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 551-552. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Natriumatsidi Kansainväliset kemikaalikortit. 1997. ICSC. Viitattu 10.04.2010.
  3. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 624. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.04.2010). (englanniksi)
  4. a b Natriumatsidi Kemian työsuojeluneuvottelukunta. Viitattu 10.4.2010.
  5. a b John Emsley: Molecules at an exhibition: portraits of intriguing materials in everyday life, s. 202. Oxford University Press, 1999. ISBN 9780192862068. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.04.2010). (englanniksi)
  6. Richard Oswald Chandler Norman,James M. Coxon: Principles of Organic Synthesis, s. 443. CRC Press, 1993. ISBN 978-0748761623. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.4.2010). (englanniksi)
  7. Jeanne Mager Stellman: Encyclopaedia of Occupational Health and Safety: Guides, indexes, directory. International Labour Organization, 1998. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.04.2010). (englanniksi)