National Advisory Committee for Aeronautics

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
National Advisory Committee for Aeronautics
NACA:n virallinen sinetti, johon on kuvattu Wrightin veljesten ensilento.
NACA:n virallinen sinetti, johon on kuvattu Wrightin veljesten ensilento.
Perustettu 3. maaliskuuta 1915
Lakkautettu 1. lokakuuta 1958
Tyyppi Yhdysvaltain valtion virasto
Toimiala ilmailu

National Advisory Committee for Aeronautics (NACA) oli Yhdysvaltain valtion virasto, joka perustettiin 3. lokakuuta 1915 edistämään ilmailualan tutkimusta. Se lakkautettiin 1. lokakuuta 1958, jolloin sen varat ja henkiliöstö siirrettiin NASAn alaisuuteen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yhdysvaltalaiset Wrightin veljekset olivat onnistuneet historiallisessa ensilennossa, Yhdysvallat oli jäänyt tämän jälkeen Euroopan varjoon ilmailualan tutkimuksessa. Smithsonian-instituutin johtajan Charles Doolittle Walcottin mukaan ilmailutekniikan tutkimusta vaikeutti Yhdysvalloissa keskitetyn tutkimuksen puute. Ensimmäisen maailmansodan aikana Walcott alkoi lobata uuden ilmailua edistävän järjestön perustamista. Presidentti Woodrow Wilson ei aluksi kannattanut ajatusta, sillä pelkäsi sen olevan ristiriidassa Yhdysvaltain puolueettomuuden kanssa. Hän allekirjoitti kuitenkin lain, joka johti NACA:n perustamiseen. Järjestö perustettiin virallisesti 3. lokakuuta 1915.[1]

NACA:n ensimmäinen tapaaminen.

Laki määräsi, että NACA oli sekä sotilas- että siviilijärjestö. Sen ensimmäisen 12 jäsenen joukossa oli yhteensä neljä edustajaa maavoimista ja ilmavoimista. Lisäksi siihen kuului seitsemän tieteilijää ja humanisti Walcott, joka oli järjestön ensimmäinen puheenjohtaja.[1]

NACA perusti vuonna 1917 Virginiaan Langley Memorial -ilmailulaboratorion, jonka tarkoituksena oli saada kiinni Euroopan etumatka ilmailutekniikassa. Vuonna 1925 NACA:n johtaja George W. Lewis aloitti suuren tuulitunnelin rakentamisen. Tunnelista tuli niin suuri, että sinne mahtui täysmittainen lentokoneen runko. NACA:n potkuriasiantuntija Fred Weick käytti tunnelia moottorinsuojusten ja ilmanvastuksen tutkimiseen. NACA:lla kehitettiin tutkimusten perusteella niin sanottu NACA-rengas, joka vähensi selvästi ilmanvastusta ja josta tuli täten todella suosittu.[2]

Langleyn laboratorioon rakennettiin noin kymmenen tuulitunnelia vuoteen 1958 mennessä. Vuonna 1928 sinne valmistui ensimmäinen jäähdytettävä tunneli, jossa pystyttiin tutkimaan esimerkiksi siipien jäätymistä. NACA perusti myös uusia tutkimuskeskuksia. Moffett Field Laboratory valmistui vuonna 1940 ja Lewis Research Center (nimi vuodesta 1999 NASA John H. Glenn Research Center at Lewis Field) vuonna 1943.[2]

Ilmakuva NACA:n Lewis Research Centeristä vuodelta 1956.

Toisen maailmansodan aikana NACA keskittyi erityisesti sotateollisuuden tarpeisiin. Se ei juurikaan tehnyt uutta tutkimusta, vaan keskittyi tiettyjen ongelmien ratkaisuun. Sodan jälkeen NACA ja ilmavoimat tekivät yhteistyötä suurinopeuksisten koneiden valmistamisessa. X-1 rikkoi ensimmäistä kertaa äänivallin 14. marraskuuta 1947. NACA kiinnostui 1950-luvulla koneista, jotka voisivat lentää ilmakehän ulkopuolelle, ja vuonna 1952 sen laboratoriot alkoivat tutkia ongelmia, joita saattaa syntyä avaruudessa. NACA tutki myös yläilmakehässä yliäänennopeudelle tapahtuvien lentojen ongelmia, ja tutkimukset johtivat X-15-koneen kehittämiseen.[2]

NASA korvasi NACA:n, jonka toiminta loppui 1. lokakuuta 1958. NASA perustettiin vastineena Neuvostoliiton avaruustoiminnalle ja avaruuskilvalle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnson, Randy: National Advisory Committee for Aeronautics (NACA). Boyne, Walter J. (toim.): Air Warfare: An International Encyclopedia, Nide 1. ABC-CLIO, 2002. ISBN 1576073459. Google-kirjat (viitattu 6.12.2010). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Johnson, s. 443
  2. a b c d The National Advisory Committee for Aeronautics (NACA) U.S. Centennial of Flight. NASA. Viitattu 6.12.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]