Nathan Viisas
Wikipedia
Nathan Viisas (tai Viisas Nathan) Nathan der Weise on Gotthold Ephraim Lessingin ristiretkiaikaan sijoittuva aateromaanimainen runomuotoinen näytelmä, joka julkaistiin 1779. Se on voimallinen kehotus uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Kirkko kielsi sen esittämisen Lessingin omana elinaikana. Suomeksi tekstin käänsi Juhani Siljo.
Tarina sijoittuu kolmannen ristiretken aikaiseen Jerusalemiin ja kertoo, kuinka juutalainen kauppias nimeltä Nathan, valistunut sulttaani Saladin sekä tarinan ensi vaiheissa nimettömänä pysyvänä temppeliritari rakentavat sillan uskojensa välille.
Kolmen suuren maailmanuskonnon kohtaaminen valottuu tarinan keskiössä olevan sormus-vertauksen kautta. Saladin kysyy Nathanilta, mikä uskonto on totta. Nathan vastaa kertomalla perintösormuksesta, jolla on maaginen ominaisuus, että sen omistaja saa sen kantajan näyttämään Jumalan ja ihmiskunnan silmissä hyvältä. Sormus on kulkenut perintönä siirtyen aina isältä rakkaimmalle pojalleen. Kun sen haltija oli kolmen pojan isä, joka rakasti jokaista poikaansa yhtä paljon, hän heikkona hetkenään hurskauttaan lupasi sormuksen vuorollaan jokaiselle pojistaan. Etsiessään keinoa, jolla voisi täyttää lupauksensa, hän valmistutti kaksi jäljennöstä sormuksestaan, jotka olivat täysin samanlaisia aidon sormuksen kanssa. Hän antoi kuolinvuoteellaan sormuksen kullekin kolmesta pojastaan. Pojat ajautuivat riitaan siitä, kenellä aito sormus oli. Viisas tuomari kehotti heitä elämään siten, että heidän sormuksensa voima osoittaisi itsensä. Nathan vertaa sormusta uskontoon sanoen, että kaikki meistä elävät sen uskon mukaan, jonka olemme saaneet kunnioittamiltamme ihmisiltä.
Nathanin hahmo perustuu pitkälti Lessingin elinaikaisen ystävään, filosofi Moses Mendelssohniin. Kuten Nathan Viisas ja Saladin tarinassa, Lessingillä ja Mendelssohnillakin oli tapana viihtyä shakkilaudan eri puolilla.
