Natascha Kampusch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Natascha Maria Kampusch (s. 17. helmikuuta 1988 Wien) on itävaltalainen nainen, joka siepattiin kymmenvuotiaana koulumatkallaan Wienissä 2. maaliskuuta 1998. Kampusch oli kadoksissa yli kahdeksan vuoden ajan, kunnes hän pakeni sieppaajansa takapihalta.

Lapsuus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampusch kasvoi äitinsä Brigitte Sirnyn ja kasvatti-isänsä Ludwig Kochin luona Wienissä, Itävallassa. Hänen perheeseensä kuului kaksi aikuista tytärtä sekä neljä sisarentytärtä tai -poikaa. Kampuschin vanhemmat erosivat, kun hän oli vielä lapsi. Kampusch vietti aikaansa kummankin vanhempansa luona. Hän palasi lomalta isäpuolensa luota äitinsä luo sieppausta edeltävänä päivänä.

Vapautumisen jälkeen on ilmennyt, että sieppaaja Wolfgang Priklopil ja Nataschan vanhemmat tunsivat toisensa. He olivat ryyppykavereita. Silminnäkijöiden mukaan Natascha kävi vanhempiensa mukana ravintoloissa Priklopilin kanssa. Priklopil oli käynyt myös tekemässä sähkötöitä Nataschan äidin liikkeessä.kenen mukaan?

Nataschan äiti käytti sieppauksen aikoihin runsaasti alkoholia, ja hän löi lastaan.lähde?

Sieppaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampusch lähti kotoa kouluun 2. maaliskuuta 1998. Hänellä oli ennen sitä ollut riitaa äitinsä kanssa ja hän oli lähtenyt hyvästelemättä. Koulumatkalla Natascha ajatteli vaihtaa tienpuolta, koska näki edessään epäilyttävän miehen. Natascha kuitenkin ajatteli ettei mies tee hänelle mitään ja halusi voittaa pelkonsa, joten jatkoi matkaa samaa tietä pitkin, jossa sieppaaja oli pakettiauton vieressä. Sieppaaja tarttui häneen ja hän ei pystynyt huutamaan apua. Sieppaaja lupasi, ettei Kampuschille käy mitään, jos hän tottelee. Kampusch makasi peloissaan viltin sisällä pakettiauton lattialla, sieppaajan ajaessa kohti taloaan. Sieppauksen takia Kampusch ei saapunut kouluun eikä tullut kotiin.

Silminnäkijän mukaan hän nousi valkoiseen pienoisbussiin, jossa oli tumma perä ja sivuikkunat. Kaksi muuta silminnäkijää raportoivat auton rekisteritunnuksessa olleen G-kirjain tai kirjaimet GF. G-kirjain viittaa Gänserndorfin alueeseen. Erään silminnäkijän mukaan Kampuschin veti pienoisbussiin kuljettajan vieressä ollut henkilö. Kampusch ei itse kuitenkaan vahvista tätä väitettä. Priklopil kuului niihin satoihin valkoisen pakettiauton omistajiin joita kuulusteltiin 1998. Poliisin mukaan hänen alibiaan pidettiin tuolloin pitävänä. Myöhemmin on selvinnyt että itävaltalainen poliisi pysäytti Kampuschin siepanneen Wolfgang Priklopilin valkoisen pakettiauton ja kuulusteli miestä noin kuukausi tytön katoamisen jälkeen. Poliisi raportoi epäilyksistään esimiehilleen, jotka kuitenkin jättivät kuulusteluraportin täysin huomiotta. Esimiehiä vastaan on käynnistetty tutkinta, sillä heidän epäillään syyllistyneen tapauksessa vakavaan laiminlyöntiin.

Etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tytön löytämiseksi aloitettiin ennennäkemättömän mittava etsintäkampanja, jossa tutkittiin 700 autoa kidnappaajan auto mukaan luettuna. Etsintöjen yhteydessä kuulusteltiin yli tuhatta epäiltyä monissa maissa. Priklopilin asuintaloon ei kuitenkaan tehty kotietsintää todisteiden puutteen ja hänen esittämänsä alibin vuoksi. Poliisin ainoa johtolanka oli, että tytön oli nähty nousevan valkoiseen pienoisbussiin.

Elämä siepattuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sieppaaja piti uhriaan lähes täydellisessä eristyksessä kuuden neliön kellarityrmässä Strasshofissa, 25 kilometrin päässä Wienistä. 1,78 metriä pitkä, 1,81 metriä leveä ja 2,37 metriä korkea huone oli rakennettu autotallin kellariin, 2,5 metriä maan alle. Huoneen sulki kolme peräkkäistä ovea joista yksi oli panssaroitu. Sisäänkäynti oli piilotettu kaapin taakse. Huoneessa ei ollut ikkunoita, eikä sinne tullut päivänvaloa. Pienikin virhe tai pakoyritys olisi pitänyt tytön loppuelämänsä kellarissa eikä kukaan olisi löytänyt ruumistakaan.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Natascha ei päässyt "huoneestaan" ulos. Sieppaaja myös hakkasi Nataschan usein pahoin. Myöhemmin Natascha yleensä söi aamiaisia yhdessä Priklopilin kanssa; tämä ei tavallisesti käynyt työssä. Hän oli aiemmin ollut Siemensillä teknisissä töissä. Vähitellen Kampusch pääsi tekemään kotitöitä Priklopilin talossa ja laittamaan ruokaa. Hän sai kellarihuoneeseensa myös oman television. Tämä jatkui vuosia: Nataschan elämä kiertyi yksinäisyyden pelon ympärille. Hänen päänsä oli ajeltu kaljuksi ja hänellä teetätettiin n. 14 ikävuodesta eteenpäin raskaita remonttitöitä ja hänen kuritukseensa kuului, että hänellä ei ollut asusteenaan kuin housut ja lippalakki, joskus t-paita. Kuritukseen kuului myös, että häntä pidettiin lähes nälkäkuoleman partaalla.

Natascha pääsi ulkoilemaan viimeisen siepattunaolovuotensa ajan, mutta ei ollut uskaltanut aiemmin paeta. Alkuajoista lähtien, kun Natascha oli virunut kellarissa, sieppaaja vakuutti hänelle, että talo on täynnä asennettuja räjähteitä ja jos hän yrittää paeta niin kaikki ympärillä olevat kuolevat myös. Priklopil opetti tytölle eri kouluaineita ja toi myös kirjoja luettavaksi. Lisäksi hän oli saanut kuunnella radiota ja katsoa ajoittain sieppaajan hänelle nauhoittamia televisio-ohjelmia autotallin kellariin rakennetussa tyrmässään. Sieppaaja oli käskenyt tytön kutsua häntä "herraksi" tai "valtiaaksi", mihin tämä ei kuitenkaan ollut suostunut. Hän oli myös todennut Nataschalle: "He eivät ikinä saa minua elävänä kiinni".

Jonkin aikaa ennen Nataschan pakoa naapurit näkivät Nataschan ja Priklopilin ajelemassa tämän urheiluautolla. Naapurin kysyttyä Priklopililta tytöstä tämä vastasi hänen olevan kotiapulainen Jugoslaviasta.

Natascha kävi Priklopilin kanssa vuoden 2006 alkupuolella hiihtolomalla Alpeilla. Hän oli niin nälkiintynyt ja heikossa kunnossa, että tuskin pysyi pystyssä. Hän on ollut myös liikenneratsiassa, ja yritti ilmein ja silmillään saada poliisien huomion itseensä kuitenkaan siinä onnistumatta.[1][2]

Pako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natascha käytti hyväkseen kidnappaajan varomattomuutta ja pakeni ollessaan pihassa imuroimassa hänen autoaan 23. elokuuta 2006. Priklopil oli puhunut puhelimessa ja kääntänyt hetkeksi selkänsä. Natascha meni hakkaamaan 80-vuotiaan Inge T. -nimisen naapurin ikkunaa huutaen: "Minä olen Natascha Kampusch!" Naapuri ei aluksi ollut halukas auttamaan, mutta otti lopulta yhteyttä poliisiin. Uhri vietiin sittemmin Deutsch Wagramin kaupungin poliisiasemalle. Natascha tunnistettiin kehossa olevan arven perusteella, tyrmästä löytyi hänen nimellään oleva passi ja DNA-testi toi lopullisen varmuuden.

Vapautuessaan Natascha oli 42-kiloinen ja 160-senttimetrinen. Italialaisviestinten mukaan hän kärsi lisäksi voimakkaasta Tukholma-syndroomasta, jossa panttivanki samaistuu sieppaajaansa, mutta traumoihin ja kriisien jälkihoitoon erikoistuneen psykologian dosentin Salli Saaren mielestä termiä "Tukholma-syndrooma" ei tässä tapauksessa tulisi käyttää.[3] Nataschan paettua sieppaaja Priklopil teki itsemurhan hyppäämällä junan alle. Natascha on myös ilmaissut lausunnossaan medialle olevansa pahoillaan vangitsijansa kuolemasta:

"Minusta hänen kuolemansa oli turha. Hän oli osa elämääni ja siksi tavallaan suren häntä." [4]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Median kiinnostuksen kohteena Natascha ei ole ollut ainoastaan uhri, vaan myös median hyötyjä. Hän on ansainnut haastatteluista kuukauden aikana 1,5 milj. euroa. Samansuuruisen summan hän saa vielä lisää, jos sopimukset Hollywoodin kanssa toteutuvat.[5] Ulli Lommel teki tapauksesta elokuvan Tyttö kellarissa (engl. Dungeon Girl).

Sieppauksen motiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkinnanjohdon mukaan kidnappauksen motiivista ei ole tietoa. Kampusch on kertonut kirjassaan sieppaajan sanoneen, että oli aina halunnut oman orjan. Ulkoisia väkivallan merkkejä Kampuschista ei löytynyt. Myöhemmin Natascha on paljastanut sieppaajan käyttäneen häntä toistuvasti seksuaalisesti hyväkseen.

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampusch on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan 3 096 Tage (3 096 päivää), joka ilmestyi syksyllä 2010.[6]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kampusch ließ Fluchtchancen aus 13. syyskuuta 2006. www.gmx.net. Viitattu 14. heinäkuuta 2007. (saksaksi)
  2. Natascha Kampusch: 3096 päivää. (3096 Tage). Otava, 2010. 978-951-1-25330-3.
  3. Jakke Holvas: Miljoonan kysymyksen tyttö: Kehtaako kahdeksan vuotta siepattuna olleen Natascha Kampuschin tarinaa ahmia? 3. syyskuuta 2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 14. heinäkuuta 2007.
  4. Austrian girl mourns suicide of kidnapper 28. elokuuta 2006. eitb24. Viitattu 14. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  5. Natascha ansaitsi kuukaudessa 1,5 miljoonaa euroa 26. syyskuuta 2006. Ilta-Sanomat. Viitattu 14. heinäkuuta 2007.
  6. Daily Mail
    Die Presse

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sano Fusako, kymmenvuotiaana siepattu japanilainen koulutyttö, joka oli vankina 9 vuoden ajan.
  • Sabine Dardenne, Belgiassa 12-vuotiaana siepattu tyttö, jota Marc Dutroux piti vankina 2,5 kuukautta.
  • Tanya Kach, amerikkalainen tyttö, jota Thomas Hose piti kotonaan vankina vuosina 1996–2006.
  • Fritzlin insestitapaus, jossa isä piti 18-vuotiasta tytärtään vankina kellarissa 24 vuoden ajan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]