Nastakehrääjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nastakehrääjä
Aglia tau MHNT Male Dos.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Kehrääjämäiset Bombycoidea
Heimo: Riikinkukkokehrääjät Saturniidae
Alaheimo: Agliinae
Suku: Aglia
Laji: tau
Kaksiosainen nimi
Aglia tau
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nastakehrääjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nastakehrääjä Commonsissa

Nastakehrääjä (Aglia tau) on riikinkukkokehrääjien heimoon kuuluva perhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nastakehrääjä on kookas ja helposti tunnistettava, oranssinruskea perhonen. Molemmilla sukupuolilla on jokaisen siiven keskellä sinimusta, hieman metallinkiiltoinen silmätäplä, jonka keskellä on T-kirjaimen muotoinen valkoinen kuvio. Takasiivissä kuvio on isompi. Siiven ulompi poikkiviiru on siniharmaa ja erottuu hyvin. Koiraat ovat naaraita pienikokoisempia ja väritykseltään tummempia. Niillä on suuret kaksoiskampamaiset tuntosarvet, joilla koiras haistaa naaraan erittämät feromonit. Nastakehrääjän siipiväli on koiraalla 55–62 mm ja naaralla 65–92 mm.[1][2]

Lajista tunnetaan myös värimuoto f. ferenigra, jonka siipien ulkosarake on musta[3]

Lepoasennossa perhonen pitää siipiään päiväperhosmaisesti yhdessä ruumiinsa yläpuolella.[2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nastakehrääjä on eurooppalainen laji, jonka levinneisyys ulottuu Espanjasta Uralvuorille ja Länsi-Siperiaan.[2][4] Lisäksi lajilla on maantieteellisesti eristyneet esiintymät Apenniineilla, Kaukasuksen pohjoispuolella sekä Iranissa.[5] Suomessa nastakehrääjää tavataan melko yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Perhoset ovat lennossa toukokuun loppupuoliskolta kesäkuun alkupuolelle.[6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nastakehrääjät viihtyvät parhaiten avoimien lehtimetsien reunoilla. Koiraalla on tuuheiden tuntosarviensa ansiosta erittäin hyvä hajuaisti ja se voi haistaa naaraan usean kilometrin päähän. Koiraat lentävät nopeasti ja mutkitellen etenkin aamupäivällä, mutta naaraat viettävät päivät maastoutuneina ja aloittavat kömpelön lentonsa vasta illalla kuuden jälkeen.[1][5] Molemmat sukupuolet lentävät valolle. Naaras munii 70–145 munaa, jotka kuoriutuvat 12–14 päivässä. Toukat ovat täysikasvuisia elokuun puolivälissä, jolloin ne rakentavat kotelokopan. Laji talvehtii kotelona, usein kaksi kertaa.[2]

Lajilla loisivat ainakin loiskärpäset Drino lota ja Senometopia separata.[5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukat elävät lehtipuilla, erityisesti koivuilla (Betula).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Keskisuomalainen Nastakehrääjä (Viitattu 13.4.2010)
  2. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 162–163
  3. Suomen perhostutkijain seura
  4. Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. a b c Saturniidae of the Western Palaearctic (englanniksi)
  6. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]