Narvan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ruotsin ja Venäjän välistä taistelua vuonna 1700. Saksan ja Neuvostoliiton välisestä Narvan taistelusta 1944 on eri artikkeli.
Narvan taistelu
Osa suurta pohjan sotaa
Ruotsin voitto Gustaf Cederströmin maalauksessa vuodelta 1910.
Ruotsin voitto Gustaf Cederströmin maalauksessa vuodelta 1910.
Päivämäärä:

20. marraskuuta 1700 (ruotsalainen kalenteri)
19. marraskuuta 1700 (juliaaninen)
30. marraskuuta 1700 (gregoriaaninen)

Paikka:

Narva, Vironmaa, Ruotsi

Lopputulos:

Ruotsin voitto

Osapuolet

Ruotsin lippu Ruotsi

Venäjän lippu Venäjä

Komentajat

Ruotsin lippu Kaarle XII
Ruotsin lippu Carl Gustaf Rehnskiöld
Ruotsin lippu Otto Vellingk

Venäjän lippu Charles Eugène de Croy
Venäjän lippu Avtomon Golovin
Venäjän lippu Ivan Trubetskoy
Venäjän lippu Adam Veyde
Venäjän lippu Boris Šeremetev
Venäjän lippu Aleksandr Imeretinsky

Vahvuudet

noin 8 500

noin 37 000

Tappiot

667 kaatunutta
1 200 haavoittunutta

16 000 kaatunutta
17 000–22 000 vangittua

Suuren Pohjan sodan taistelut
Narva | Väinäjoki | Kliszow | Pultusk | Jakobstadt | Posen | Punitz | Freustadt | Lesnaja | Pultava | Helsingborg | Gadebusch | Kostianvirta | Napue | Riilahti

Narvan taistelu käytiin Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välillä suuressa Pohjan sodassa 20. marraskuuta 1700 (ruotsalaisen kalenterin mukaan). Kuningas Kaarle XII:n johtama Ruotsin armeija löi Venäjän tsaarin Pietari I:n joukot Narvassa.[1]

Ruotsin 8 140 sotilaan joukot hyökkäsivät Ruotsin Narvaa Eestimaalla (nykyisessä Virossa) piirittäviä venäläisiä joukkoja vastaan. Ruotsin pääjoukkojen lisäksi kaupungissa oli 2 500 sotilasta. Venäjän armeijalla oli suuri ylivoima, noin 37 000v sotilasta. (Tuonaikaisten ruotsalaisten lähteiden mukaan venäläisten vahvuus olisi ollut 80 000–100 000, tämä saattoi olla koko sotajoukon koko mukana kulkevien siviilien, sotilaiden vaimot ja perheet mukaan lukien.)

Ruotsin armeijaa komensi kuningas itse, armeijan vasenta siipeä komensi kenraali Carl Gustaf Rehnskiöld, oikeaa Otto Wellingk. Venäjän armeijaa komensi herttua Charles Eugène de Croy. Tsaari Pietari ja armeijan päällikkö sotamarsalkka Fjodor Golovin olivat lähteneet paikalta edellisenä päivänä.

Ruotsin armeija hyökkäsi kahden aikaan iltapäivällä. Kesken hyökkäyksen lumimyrsky puhkesi puhaltamaan venäläisten silmiin. Ruotsalaiset mursivat venäläisten varustukset useassa kohden, ja venäläisten sivustat pakenivat paniikissa Narvajoen yli. Venäläisten kuormaston luo linnoittautuneet joukot taistelivat kuitenkin vielä monta tuntia, viimeiset saarroksiin jääneet joukot antautuivat vasta seuraavana päivänä.

Tappiot olivat ruotsalaisille alhaisia kun taas venäläisille todella suuria. Ruotsalaiset menettivät 667 sotilasta ja Venäjän armeija 15 000. Monet hukkuivat Narvajokeen paetessaan. Loput Venäjän armeijasta antautui. Koska heitä vartioimaan ei ollut irrottaa joukkoja, miehistö päästettiin menemään aseiden luovutuksen jälkeen. Ruotsalaiset saivat saaliiksi yli 20 000 muskettia.

On epäselvää, miten Narvan taistelu liittyy Narvan marssiin. Sävelmän syntyä tutkinut Leonard Höijer (1875) on todennut, että marssin julkaisi nuotinnettuna Georg Joseph Vogler, Hoosianna-hymnin säveltäjä vuonna 1798. Sävelmän nimenä Voglerin julkaisussa on ”Marssi, käytetty Kaarle XII:n lähestyessä Narvaa”. Vogler mainitsee, että säveltäjä on ”muuan ranskalainen”.[2]

Taistelun lopputulosta seurasi venäläisten kosto, joka tunnetaan Suomessa Isonavihana.[3]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Narvan taistelu.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jari Aalto, Vuokko Aromaa, Pertti Haapala, Simo Heininen, Kimmo Katajala, Jaana Nieminen: Kaikkien aikojen historia 5, s. 120. Helsinki: Edita, 2011. Suomi
  2. Narvan marssin arvoitus. Paavo Helistö. Viitattu 18.6.2014.
  3. Veikko Saksi: VTT Alpo Rusi Karelia klubin ry:n vuosikokouksessa 2015 (Alpo Rusin tulkinta historian kulusta videolla) 17.3.2015. Helsinki: Youtube. Viitattu 21.3.2015.