Nanosatelliitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nanosatelliitti on hyvin pieni satelliitti, jonka paino on alle 10 kg.

"Nano" ei tässä oli miljardisosaa merkitsevä, vaan kertoo siitä, että satelliitti on pienempi kuin mikrosatelliitti. Yhdysvaltain asevoimat, mm.DARPA, kehittivät näitä. Kehittäjiin kuuluvat myös eräät yliopistot. Esimerkki nanosatelliitista on argentiinalainen vuonna 2007 laukaistu Pehuensat-1.

Tämän kokoisen satelliitin ongelmiin kuuluu mm. sen tietoliikenne - miten toteuttaa radiotekniikka siten, että satelliitti pystyy välittämään keräämänsä datan Maahan. Viittaus nanosatelliittiin hyvin pienenä satelliittina on sidoksissa käsitteen syntyaikaan, 1990-lukuun. Tätäkin pienempi satelliittikategoria, pikosatelliitti, on syntynyt 2000-luvun alussa.

Aalto-1 räjäytyskuvassa.

Cubesat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin nanonsatelliitti on CubeSat-satelliitti, joka on kehitetty kalifornialaisessa yliopistossa. Niitä saa joko piirustuksina tai rakennussarjoina ja useat maat - mm. Sveitsi ja Viro - ovat kehittäneet niistä ensimmäisen oman satelliittinsa. Vuonna 2010 myös Suomen ensimmäistä satelliittia, Aalto-1stä, kehitetään Cubesat-perustalta.

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian avaruushallinto pohti vuoden 2011 alussa nanosatelliittien tai pienten mikrosatelliittien laivastojen käyttöä avaruustekniikassa, että laukaistaisiin satoja pieniä avaruusaluksia tekemään muutaman ison työ mutta esim. kaukokartoituksessa sillä erotuksella, että paikka- ja aikaresoluutio paranisivat. [1] Vaikka tällaiset satelliitit toimisivat matalilla kiertoradoilla, niiden käyttö parvina voi merkitä hyvin merkittävää avaruusromun kasvua. Intian ensimmäinen nanosatelliitti Jugnu laukaistaan vuonna 2011. [2]

Yhdysvaltain ilmavoimilla on opiskelijakilpailu Nanosat 6, jonka voitti vuoden 2011 alussa Michiganin teknillisen yliopiston tiimi. Kilpailu pidettiin Kirtlandin lentotukikohdassa Albuquerquessa, se oli viisipäiväinen ja siihen osallistui 11 yliopistotiimiä. Voittaja sai rahoituksen satelliitin kehittämiseen ja ilmaisen laukaisun avaruuteen. [3]

NASA aloitti vuoden 2011 alussa 2 miljoonan dollarin "Nano-Satellite Launcher Challenge"-kilpailun nanosatelliittien laukaisujen kehittämiseksi. [4]

Viimeisellä sukkulalennolla 20. heinäkuuta 2011 Sukkulasta lähetettiin kiertoradalle sotilaallinen teknologiakoe, Pico Satellite Solar Cell Testbed 2 (PSSC2) nanosatelliitti (5x5x10 tuumaa kooltaan, paino alle 4 kg). Sen toteutti The Aerospace Corporation yhdessä Yhdysvaltain ilmavoimien Space and Missile Systems Center's Development Planning Directoraten kanssa. [5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]