Naksutinkoulutus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hevosen naksutinkoulutusta.

Naksutinkoulutus (engl. clicker training) on eläinten koulutusmetodi, joka on saanut nimensä koulutusvälineenä käytettävästä "naksuttimesta". Nimi on hieman harhaanjohtava, sillä naksutinkouluttaja ei välttämättä tarvitse naksutinta lainkaan. Naksutinkoulutuksessa tärkeintä on ideologia, kuten operantin ehdollistamisen, positiivisen vahvistamisen ja negatiivisen rankaisun hyödyntäminen, sekä käytöksen täsmällinen merkitseminen. Sen sijaan houkuttelua ja pakottamista vältetään, samoin kuin negatiivista vahvistamista ja positiivista rankaisua.

Naksutinkoulutus kehitettiin ensin delfiinien ja kirjekyyhkyjen koulutukseen, mutta nykyisin sitä käytetään mm. koirien ja hevosten kouluttamiseen. Metodi onkin siitä lähes ainutlaatuinen, että se toimii melkein kaikille eläinlajeille. Naksutinkoulutus perustuu eläimen tarjoamaan luontaiseen toimintaan ja operanttiin ehdollistumiseen, eli eläimen pitää tuottaa käytös ennen ärsykkeen esilletuloa. Esimerkiksi lintua tai tiikeriä koulutettaessa tämä on nopeampi ja turvallisempi vaihtoehto saada eläin toimimaan halutunlaisesti, kuin palkkioilla houkuttelu tai fyysinen pakottaminen.
Naksutinkoulutuksessa keskitytään siihen, mitä kouluttaja havaitsee, ei mitä kouluttaja arvelee eläimen päässä tapahtuvan.

Kun eläin suorittaa halutun reaktion tai käytöksen, sitä vahvistetaan eli eläin palkitaan. Palkkio on useimmiten ruokaa sen käytännöllisyyden vuoksi, mutta voi periaatteessa olla mitä tahansa, mitä eläin luonnostaan arvostaa. Käytettävät palkkiot vaihtelevat suuresti sen mukaan, mitä eläinlajia koulutetaan.

Jos koulutettava reaktio on nopea ja sen aikana on vaikeaa tai mahdotonta päästä palkitsemaan eläintä, turvaudutaan apuvälineisiin eli ehdollisiin vahvisteisiin, kuten naksuttimeen.

Naksutin on pieni muovinen laatikko, jota painaessa saadaan aikaan naksahtava ääni. Eläin ehdollistetaan klassisesti naksuttimen ääneen, jolloin eläin yhdistää naksahduksen palkkion saamiseen. Tällöin naksahduksesta tulee ehdollinen (sekundääri) vahviste, kun taas varsinainen palkkio on ehdoton (primääri) vahviste.
On huomioitava, että naksutin on pelkkä merkkiääni; se ei koskaan korvaa varsinaista palkintoa. Toisin sanoen eläin on aina palkittava jokaisen naksahduksen jälkeen. Jos palkitseminen lopetetaan naksuttimen käytön yhteydessä, ehdollistuminen alkaa purkautua ja lopulta naksuttimen ääni on eläimelle jälleen täysin merkityksetön.

Ehdollisen vahvisteen ei välttämättä tarvitse olla naksutin. Se voi teoriassa olla mikä tahansa ääni tai aistihavainto, johon eläin on ehdollistettu. Naksutin on kuitenkin suosiossa, sillä sen ääni on ainutlaatuinen (eläin ei kuule vastaavaa ääntä koulutustilanteen ulkopuolella) ja pysyy aina samanlaisena, toisin kuin esimerkiksi kouluttajan kehusanat, jotka voivat muuttua jo äänensävyltäänkin. Naksuttimen käyttö on myös helppoa.

Ehdollistumisen jälkeen naksahdus kertoo eläimelle, mikä reaktio on tuottavaa eli mistä reaktiosta eläin tullaan palkitsemaan. Koska naksahdus on kestoltaan lyhyt, eläimelle pystytään kertomaan alle sekunnin tarkkuudella, mistä käytöksestä se tullaan palkitsemaan. Palkkion ei tarvitse tulla heti, kunhan naksahdus ajoitetaan oikein (eläimen reagoidessa halutulla tavalla). Kouluttajan onkin oltava tarpeeksi nopea ja hallittava oikea ajoitus. Tämä voi olla helppoa tai vaikeaa riippuen siitä, kuinka nopeasta reaktiosta yritetään päästä palkitsemaan. Naksuttimen avulla eläimelle voidaan opettaa mitä tahansa, mihin sillä on olemassa fyysiset ja psyykkiset edellytykset.

Naksutinta tarvitaan vain alkuvaiheen koulutuksessa, ja sen käytöstä luovutaan, kun eläin oppii sille opetettavan asian.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja naksutinkoulutuksesta:

  • Pryor, Karen: Naksutinkoulutusta kissoille
  • Pryor, Karen: Naksutinkoulutusta koirille
  • Pryor, Karen: Koira ja delfiini