Nakijinin gusuku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nakijinin linna
(Nakijin gusuku)
Nakijinjyousi2.jpg
Nakijinin gusukun muuri
Sijainti Japanin lippu Nakijin, Okinawan prefektuuri, Japani
Rakennustyyppi Ryūkyūlainen linna
Valmistumisvuosi vanhimmat osat 1200-luvulta
Omistaja Nakijinin kylä[1]
Tilavuus 6 ha
Liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Location map Japan
Location map Japan
Nakijinin gusuku
Nakijinin gusukun sijainti Japanin kartalla.

Nakijinin gusuku (jap. 今帰仁城, Nakijin-jō) on gusuku eli ryūkyūlainen linna Nakijinissa, nykyisessä Okinawan prefektuurissa. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja se toimi Shurin linnan etuvartiostona vuoteen 1665 asti. Tämän ajan se oli alueeltaan Okinawan suurin gusuku ja sen alueella sijaitseva pyhäkkö yksi Okinawan tärkeimmistä pyhistä paikoista. Toisen maailmansodan jälkeen Nakijinin gusukun suojelu ja kunnostus aloitettiin yhteistyössä Yhdysvaltojen sotavoimien kanssa, kun Okinawan hallinto nimesi sen suojeltavaksi historialliseksi kohteeksi. Nykyisin raunioina oleva linna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000 osana gusukujen ja muiden Ryūkyū-kuningaskunnan omistusten muodostamaa kokonaisuutta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Motobun niemimaalla seisovan linnan rakennustöiden on arkeologisen tutkimuksen mukaan arvioitu alkaneen 1200-luvun lopussa. Lopullisen muotonsa Nakijinin gusuku sai 1400-luvun alussa. Aikanaan gusuku oli alueeltaan Okinawan suurin ja siihen kuului noin 6 hehtaaria maata. Gusukua ympäröivä vuoristo muodostaa linnoitukselle luonnollisen puolustuksen, vaikeuttaa hyökkääjien kulkua ja rajaa mahdollisia hyökkäyssuuntia.[2]

Sanzan-kauden alussa Nakijinin gusukun hallitsija julisti itsensä pohjoisen Okinawan kuninkaaksi, ja pian Okinawa jakautui kolmeen kuningaskuntaan: Hokuzaniin, Chūzaniin ja Nanzaniin. Nakijinin gusukusta tuli pohjoisen Hokuzanin kuninkaan linna. Vuonna 1416 Chūzanin kuningas Shō Hashi aloitti hyökkäyksen Hokuzania ja Nakijinin gusukua vastaan. Linnoituksen puolustuksen kaaduttua Hokuzanin kuningas lähimpine vasalleineen suoritti itsemurhan, ja Nakijinin gusuku siirtyi osaksi Chūzanin kuningaskuntaa. Shō Hashi määräsi Nakijinin linnan uudeksi komentajaksi nuoremman veljensä, ja seuraavan kahdensadan vuoden ajan se toimi Ryūkyūn kuninkaan palatsin, Shurin linnan, etuvartiostona. Linnoituksen toiminta lakkasi vuonna 1665, kun Ryūkyū-saaret Tokugawa-shōgunaatin käskystä vuonna 1609 vallannut Japanin Shimazu-klaani kutsui Nakijinin sijaishallitsijan takaisin Shuriin. Nakijinin gusuku oli aikanaan merkittävä myös uskonnollisesti ja se sisälsi useita rukouspaikkoja.[3]

Linnoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nakijinin gusuku sijaitsee kukkulalla, jota ympäröivän maaston muodot: joki, jyrkänteet ja syvä laakso, helpottivat aikanaan linnan puolustusta. Linnan kalkkikivestä valmistettu 3 metrin levyinen ulkomuuri on 1 500 metriä pitkä ja 6–10 metriä korkea. Muurin yläreuna on 2–3 metriä leveä, ja se on alaspäin levenevä. Muurin harjalla on 70 senttimetriä korkeat ja 50 senttimetriä leveät kaiteet.[4] Nykyisin Nakijinin gusukulla pystyssä oleva portti Heirōmon on peräisin vuoden 1962 uudelleenrakennuksesta. Pääportilta suurelle linnapihalle johtavat kiviportaat rakennettiin 1960. Nakijinin ylimmällä tasolla sijaitsee valtion sali, ja sen edessä pohjoinen ja eteläinen sali. Näiden väliin jää linnapiha, joka yhdessä salien kanssa muodosti suuren rituaalialueen.[5] Linnan alempi pyhäkkö (Soitsugi-no-utaki) oli yksi Ryūkyūn tärkeimmistä pyhistä paikoista, ja se oli pyhitetty Najikinin gusukun suojelusjumaluudelle Kanahiyabulle.[5]

Suojelutoimet ja nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen toimet Okinawan kulttuuriperintökohteiden suojelemiseksi aloitettiin yhteistyössä Yhdysvaltojen sotavoimien kanssa. Japanin pääsaarten hallinnosta erilleen asetettu Ryūkyū-saarten hallitus nimesi Nakijinin gusukun historialliseksi kohteeksi vuonna 1955, erityiseksi historialliseksi kohteeksi vuonna 1958 ja aineelliseksi kulttuuriperinnöksi vuonna 1962. Nimitysten myötä siitä tuli lainvoimaisesti suojeltava kohde. Linnan muureja kunnostettiin vuosina 1962–1967.[6]

Okinawan hallinto palautettiin Yhdysvalloilta Japanille vuonna 1972, ja samana vuonna Japanin hallitus nimesi Nakijinin gusukun Japanin kansalliseksi historialliseksi kohteeksi.[2] Suojeltua aluetta laajennettiin 1979 ja linnan säilymiseen tähtäävät korjaustyöt aloitettiin 1980.[7] Gusukua hallinnoi Nakijinin kylän opetuslautakunta. Linnoitus on avoinna yleisölle.[8]

Vuonna 2000 Nakijinin gusuku liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana gusukujen ja muiden Ryūkyū-kuningaskunnan omistusten muodostamaa kokonaisuutta. Hyväksymiskriteerit olivat (II), (III) ja (VI). Maailmanperintöluetteloon liitetty Nakijinin alue on 7,9 hehtaaria ja sitä ympäröi 25,3 hehtaarin suoja-alue.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nomination Documentation, s. 63
  2. a b Nakijin gusuku Okinawan prefektuuri. Viitattu 7. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  3. Nakijin gusuku - Center of the Kingdom of Hokuzan Okinawan prefektuuri. Viitattu 7. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  4. Nomination Documentation, s. 14–16.
  5. a b Advisory Body Evaluation: Ryukyu sites (Japan) (pdf) syyskuu 2000. Unesco. Viitattu 7. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  6. Nomination Documentation, s. 39.
  7. Nomination Documentation, s. 41–42.
  8. Nomination Documentation, s. 79–80.
  9. Nomination Documentation, s. 2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 26°41′27″N, 127°55′49″E