Naisten sultanaatti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Naisten sultanaatti (turk. Kadınlar Saltanatı) oli noin sata vuotta kestänyt ajanjakso, jolloin Osmanien valtakunnan varsinaisina hallitsijoina tai rinnakkaishallitsijoina toimi useita kuninkaallisen haaremin naisia. Naisten sultanaatin ajan katsotaan alkaneen Suleiman Suuren kuoleman 1566 aikoihin ja päättyneen vuonna 1656, jolloin valta-asemiin alkoi nousta Köprulu-suvun jäseniä.[1] Ajan sulttaanit olivat usein alaikäisiä, jolloin varsinaista valtaa pitivät heidän äitinsä Valide Sultanit tai vaimonsa Haseki Sultanit. Monet naisista olivat orjataustaisia, kuten kuninkaalliset haareminaiset yleensä olivat.
Ensimmäisenä merkittävänä ajan naisena pidetään ukrainalaistaustaista Hürrem Sultania (myös nimellä Roxelana), joka oli Suleiman Suuren vaimo. Joidenkin historioitsijoiden mukaan ajanjakson katsotaan alkaneen 1534, jolloin Suleiman Suuri julisti Hürremin vapaaksi ja valitsi tämän lailliseksi puolisokseen, millä hän rikkoi 200 vuotta vallinneen perinteen, jonka mukaan sulttaani ei mennyt virallisesti naimisiin jalkavaimojensa kanssa. Hürrem oli samalla ensimmäinen, josta käytettiin nimitystä Haseki Sultan, 'sulttaanin ensimmäinen puoliso'. Hürrem Sultan hankki aikanaan lisää valtaa miehensä kautta ja otti aktiivisesti osaa maansa hallintoon sisä- ja myös ulkopoliittisissa asioissa. Hänen kirjeitään Puolan kuninkaalle Sigismund II:lle on säilynyt tähän päivään.
Vaikutusvaltaisimpia oli Kösem Sultan, joka toimi rinnakkais- tai sijaishallitsijana neljän sulttaanin aikana. Naisten sultanaatin ajan katsotaan päättyneen 1650-luvulla, kun sulttaaniäiti Turhan Sultan todennäköisesti murhautti Kösem Sultanin suojellakseen poikansa Mehmed IV:n valtaistuinta. Turhan luovutti henkilökohtaisen valtansa Köprülü Mehmed Paššalle, joka astui suurvisiirin virkaan lähes yksinhallitsijan oikeuksin 1656.[2] Myös joillakin myöhemmistä sulttaaniäideistä ja -vaimoista oli merkittävästi poliittista valtaa, kuten esimerkiksi Ahmed III:n äidillä Emetullah Rabia Gülnûş Sultanilla. Lisäksi Ahmed III:n hallinnon loppupuoliskolla, jolloin sulttaani itse otti vain vähän kantaa päätöksentekoon, myös suurvisiirin vaimo ja sulttaanin tytär Hatice Sultan osallistuivat valtakunnan hallitsemiseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suraiya N. Faroqhi: The Cambridge History of Turkey vol. 3, s. 48. Cambridge University Press, 2006. ISBN 0-521-62095-3. (englanniksi)
- ↑ Colin Imber: The Ottoman Empire, 1300–1650, s. 91. Palgrave Macmillan, 2002. ISBN 0–333–61386–4. (englanniksi)
