Naisen päivä
| Naisen päivä | |
|---|---|
| Day of the Woman I Spit on Your Grave |
|
 |
|
| Ohjaaja | Meir Zarchi |
| Käsikirjoittaja | Meir Zarchi |
| Tuottaja |
Meir Zarchi Joseph Zbeda |
| Säveltäjä | Giacomo Puccini |
| Kuvaaja | Nouri Haviv |
| Leikkaaja | Meir Zarchi |
| Pääosat |
Camille Keaton Eron Tabor Richard Pace |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Cinemagic Pictures |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
23. toukokuuta 1978 (Cannes) 22. marraskuuta 1978 (Yhdysvallat) |
| Kesto | 102 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Seuraaja | Savage Vengeance |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Naisen päivä (myös nimellä Koston enkeli, engl. Day of the Woman, uudelleenjulkaistuna I Spit on Your Grave) on vuonna 1978 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka ohjasi ja käsikirjoitti Meir Zarchi. Suomalaisissa videovuokraamoissa se oli nimellä Koston enkeli. Se kuuluu ns. raiskaus ja kosto -elokuviin, joiden keskeisenä juonena oli raiskaus ja sen jälkeinen kosto ja joiden esikuvana on Wes Cravenin ohjaama Viimeinen talo vasemmalla (1972). Naisen päivä oli raiskaus ja kosto -elokuvien pahamaineisin teos. Siinä kuvattu raiskauskohtaus kestää yli 40 minuuttia.[1]
Naisen päivä sai ilmestyttyään murska-arviot kriitikoilta. Esimerkiksi Gene Siskel ja Roger Ebert varoittivat elokuvan inspiroivan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.[2] Ohjaaja Zarchi on puolustanut elokuvaansa sillä, että hän sai inspiraationsa elokuvan tekemiseen jouduttuaan todistamaan raiskaustapausta ja yhteiskunnallisten laitosten välinpitämättömyyttä asialle.[3] Jotkut kriitikot ovatkin yrittäneet nähdä Naisen päivässä feminististä sanomaa.[4]
Naisen päivän videojulkaisu nousi 1980-luvulla Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuokrauslistojen kärkipaikoille. Se oli suositumpi kuin monet suurten elokuvayhtiöiden tuotteet. Osaltaan juuri Naisen päivän suosion jälkeen videosensuuri levisi nopeasti 1980-luvulla.[3]
Elokuva filmatisoitiin uudelleen vuonna 2010, ja uusintafilmatisointi sai kaksi jatko-osaa. Alkuperäisen elokuvan jatko-osa julkaistiin vuonna 2019.
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Camille Keaton | … | Jennifer |
| Eron Tabor | … | Johnny |
| Richard Pace | … | Matthew |
| Anthony Nichols | … | Stanley |
| Gunter Kleemann | … | Andy |
| Alexis Magnotti | … | huoltoaseman pitäjän vaimo |
| Tammy Zarchi | … | lapsi |
| Terry Zarchi | … | lapsi |
| Traci Ferrante | … | tarjoilija |
| William Tasgal | … | kantaja |
| Isaac Agami | … | teurastaja |
| Ronit Haviv | … | tyttö kaupassa |
Kohtelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtion elokuvatarkastamo asetti elokuvalle ennakkotarkastuksessa 8.1.1980 ikärajan KK (Kokonaan kielletty), joten elokuvan esittäminen ja levittäminen Suomessa oli lainvastaista.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hänninen, Harto & Latvanen, Marko: Verikekkerit: Kauhun käsikirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1996. ISBN 951-1-12084-0.
- Rockoff, Adam: Going to Pieces: The Rise and Fall of the Slasher Film, 1978-1986. McFarland, 2002. ISBN 0786412275. Google-kirjat (viitattu 28.5.2010). (englanniksi)
- Schubart, Rikke: Super Bitches and Action Babes: The Female Hero in Popular Cinema, 1970-2006. McFarland, 2007. ISBN 0786429240. Google-kirjat (viitattu 28.5.2010). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hänninen & Latvanen, s. 372-373
- ↑ Schubart, s. 92
- ↑ a b Mustonen, Jari: I Spit on Your Grave (1978) Elitisti. 14.7.2003. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ Rockoff, s. 65
- ↑ Sedergren, Jari.: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, [2006]. 85017263. ISBN 9517468121. Teoksen verkkoversio.