Naamioväijy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naamioväijy
Pitangus sulphuratus 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tyrannit Tyrannidae
Suku: Naamioväijyt Pitangus
Laji: sulphuratus
Kaksiosainen nimi
Pitangus sulphuratus
(Linnaeus, 1766)
Alalajit[2]
  • P. s. argentinus
  • P. s. bolivianus
  • P. s. caucensis
  • P. s. derbianus
  • P. s. guatimalensis
  • P. s. maximiliani
  • P. s. rufipennis
  • P. s. sulphuratus
  • P. s. texanus
  • P. s. trinitatis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Naamioväijy Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Naamioväijy Commonsissa

Naamioväijy (Pitangus sulphuratus) on Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava tyranneihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naamioväijy on melko suurikokoinen varpuslintu ja voi kasvaa 21–26 cm pitkäksi. Selästään ja siivistään laji on väriltään ruskea. Pää on musta lukuun ottamatta leveää valkoista silmäkulmajuovaa ja päälaen keltaista laikkua. Linnun kurkku on valkoinen. Vatsastaan naamioväijy on kirkkaan keltainen. Ulkonäöltään naamioväijy muistuttaa pikkunaamioväijyä (Pitangus lictor), joka on kuitenkin huomattavasti pienempi ja jonka nokka on pitempi kuin naamiöväijyllä. Koiraat ja naaraat muistuttavat toisiaan ulkonäöltään.[3][4][5][6][7]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naamioväijyä tavataan alueelta, joka ulottuu Yhdysvalloista Texasin ja Louisianan osavaltioista etelään Keski-Amerikan läpi Etelä-Amerikkaan aina Argentiinaan saakka. Laji on myös siirretty Bermudan saarelle. Linnun elinympäristöä ovat vesialueiden läheisyydessä sijaitsevat pensaikot, avoimet metsiköt, puistot ja puutarhat. Trooppisilla seuduilla se välttelee tiheitä metsiä ja elää mieluummin avoimemmilla alueilla.[4][5][7][6][3][7]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naamioväijy on äänekäs ja aggressiivinen lintu. Se on opportunistinen ruokailija ja sille kelpaavat hyönteiset, kalat, liskot, sammakot, lintujen poikaset, koiranruoka sekä hedelmät ja marjat, erityisesti banaanit.[4][5][6]

Yhdysvalloissa lajin pesimäkausi alkaa huhtikuun loppupuolella ja Etelä-Amerikassa se kestää helmikuusta toukokuulle. Laji pesii jokien ja suoalueiden läheisyydessä. Suurikokoinen pesä rakennetaan puuhun heinistä, sammalista ja muista kasvikuiduista. Naaras munii kahdesta viiteen kermanvalkeaa munaa, joissa on muutamia punaruskeita pilkkuja. Sekä koiras- että naarasnaamioväijyt ruokkivat kuoriutuneita poikasia.[4][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pitangus sulphuratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
  2. Pitangus sulphuratus ITIS. Viitattu 19.12.2010.
  3. a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 512. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2010). (englanniksi)
  4. a b c d Alesia Hsiao: Pitangus sulphuratus Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  5. a b c Timothy Brush & John W. Fitzpatrick: Great Kiskadee The Birds of North America Online. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  6. a b c Carrol L. Henderson: Field guide to the wildlife of Costa Rica, s. 347. University of Texas Press, 2002. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2010). (englanniksi)
  7. a b c Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 412. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2010). (englanniksi)