Naamiotornipöllö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naamiotornipöllö
Masked owl mask4441.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Tornipöllöt Tornipöllöt
Suku: Tornipöllöt Tyto
Laji: novaehollandiae
Kaksiosainen nimi
Tyto novaehollandiae
(Stephens, 1826)[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Naamiotornipöllö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Naamiotornipöllö Commonsissa

Naamiotornipöllö (Tyto novaehollandiae) on tornipöllöjen sukuun kuuluva lintu. Sitä tavataan Australiassa, Indonesiassa ja Papua-Uusi-Guineassa.

Sen elinpiiriä ovat lauhkeat, subtrooppiset ja trooppiset kuivat ja kosteat metsät, kuivat ja kostea pensastot ja kuivat arot.[1]

Se painaa keskimäärin 600 grammaa.[3]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naamiotornipöllöllä on kuusi vahvistettua alalajia:[2]

  • Tyto novaehollandiae calabyi I. J. Mason, 1983 (eteläinen Uusi-Guinea)
  • Tyto novaehollandiae castanops (Gould, 1837) (Tasmania ja Lord Howe)
  • Tyto novaehollandiae galei Mathews, 1914 (Cape Yorkin niemimaa)
  • Tyto novaehollandiae kimberli Mathews, 1912 (Australian mantereen pohjoisosa)
  • Tyto novaehollandiae melvillensis Mathews, 1912, (Tiwinsaaret)
  • Tyto novaehollandiae novaehollandiae (Stephens, 1826) (Australian mantereen eteläosa)

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laskeutumassa.

Valkoista sydämenmuotoista naamaa ympäröi ruskeat höyhenet. Höyhenpeite on ruskea paitsi vaaleanharmaita täpliä yläselässä. Etupuoli on valkoinen ja siinä on ruskeita täpliä. Silmien väri vaihtelee mustasta tummanruskeaan. Naaraat ovat uroksia tummempia.

Linnun sukupuolet ovat hyvin eri näköisiä. Uros painaa 420–800 grammaa, naaraat ovat huomattavasti suurempia ja painavat 545–1 260 grammaa[4]. Urokset ovat 33–41 senttimetriä pitkiä, naaraat 39–50 senttimetriä. Eteläisten naaraiden siipiväli on jopa 128 senttimetriä. Tyypilliseen tapaan tropiikin linnut ovat paljon pienempiä kuin lauhkeiden seutujen linnut. Suurin alalajeista on siten T. n. castanops.

Elinpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiantornipöllö lentää Lone Pine Koala Sanctuaryssa.

Naamiotornipöllö elää metsäisessä pensastossa. Australiassa niitä tavataan harvoin kauempaa kuin 300 kilometrin päässä rannikolta. Ne oleilevat ja pesivät suurissa puunkoloissa lähellä lehvästöä. Ne ovat yölintuja ja saalistavat jyrsijöitä, matelijoita, lintuja, hyönteisiä ja pussimäyriä. Pöllön populaatio Australian mantereella on pienenemässä, ja joissakin valtioissa se on suojeltujen lajien luettelossa. Ne ovat paikkalintuja, ja ne pysyttelevät samalla alueella koko elinaikansa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ne pesivät ympäri vuoden, kun olosuhteet ovat suosiolliset. Pesä on yleensä ontossa puussa, ja siinä on multaa, lehtikariketta tai hiekkaa. Puuttoman Nullarborin tasangon hävinnyt populaatio käytti pesintään maanalaisia onkaloita ja kallionkoloja. Naaras munii kaksi kolme munaa ja hautoo niitä koiraan hankkiessa syötävää. Poikaset ovat valkoisia tai vaaleita, kun niille kasvaa höyhenet. Ne lähtevät pesästä kahden tai kolmen kuukauden ikäisinä mutta käyvät vanhempien ruokittavina vielä kuukauden verran ennen kuin itsenäistyvät.

Suojelutilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naamiotornipöllön populaatio on Australian mantereella supistumassa, ja laji on useissa valtioissa suojeltujen lajien luettelossa.

Victoriassa se on uhanalaisten luettelossa, ja sille valmistellaan Flora and Fauna Guarantee Act 1988 -asetuksen mukaisia toimenpiteitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Tyto novaehollandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
  2. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Tyto novaehollandiae (TSN 555355) Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)(englanniksi)
  3. Birdlife.org (englanniksi) viitattu 31.3.2012
  4. Higgins, P.J. (ed) 1999. Handbook of Australian, New Zealand and Antarctic Birds. Volume 4: Parrots to Dollarbird. Oxford University Press, Melbourne. ISBN 0-19-553071-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.