NOFX

NOFX (1983– )
Tiedot
Tyylisuunta:	rockmusiikki
Tyylilaji:	Skate punk, Punk rock
Kotipaikka:	Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli:	englanti
Jäsenet
Fat Mike   El Hefe   Eric Melvin   Erik Sandin
Levy-yhtiöt
Epitaph Records   Fat Wreck Chords

NOFX on vuonna 1983 perustettu punk-yhtye San Franciscosta, Yhdysvalloista. Yhtye on julkaissut kymmenen studioalbumia ja myynyt maailmanlaajuisesti yli kuusi miljoonaa äänitettä. NOFX on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä indie-yhtyeistä maailmassa.

Yhtyeen musiikki koostuu monista erilaisista aineksista, kuten melodisesta hardcoresta, skate punkista ja ska-musiikista. Sanoitukset ovat satiirisia ja käsittelevät muun muassa politiikkaa, yhteiskuntaa, erilaisia alakulttuureita, rasismia, musiikkiteollisuutta ja uskontoa.

Historia

NOFX (El Hefe, Erik Sandin, Fat Mike) Leedsin festivaalissa, Englannissa, 2005

Alkuajat

Kitaristi Eric Melvin ja rumpali Dillon perustivat NOFX:n vuonna 1983 Los Angelesissa. Kokoonpanoon valittiin myöhemmin Steve sekä False Alarm-yhtyeeseen kuulunut basisti Fat Mike (Mike Burkett), joka oli suuri Misfits-yhtyeen ihailija. Mike ja Erik olivat tavanneet muutamaa vuotta aiemmin skeittaus-harrastuksen parissa. Mike oli pyytänyt Erikiä myös edelliseen yhtyeeseensä, mutta Erik ei ollut saanut lupaa äidiltään koska hänellä ei ollut tuolloin vielä ajokorttia.

Mike oli kirjoittanut aikaisemmin muutamia kappaleita. Eric puolestaan teki kappaleen nimeltään Take Part, joka kuulosti huonolta Minor Threat-versiolta Monkeesin Stepping Stonesta.

Yhtyeen alkutaival oli vaikeuksien siivittämä. Jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen rumpali Dillon erosi yhtyeestä, ja tilalle valittiin Caustic Cause -yhtyeestä Erik Sandin. Steve Kidwiller ei saanut kyytiä harjoituksiin kotoaan Orangen piirikunnasta - NOFX oli neljän hengen yhtye, mutta Steve ei ollut päässyt vielä yksiinkään harjoituksiin.

Eric ja Mike viettivät aikaa usein Miken luona kuunnellen punk-musiikkia. Eric keksi nimen NOFX, joka valittiin yhtyeen nimeksi. Yhtyeen nimi tulee bostonilaisen hardcore-yhtyeen, Negative FX:n, nimestä.

Ensimmäinen esiintyminen

NOFX:n ensimmäinen esiintyminen oli Cathay de Grande -klubilla. Jäsenten ystävien yhtye Justice League esiintyi kyseisessä paikassa, ja NOFX sopi soittavansa ystäviensä soittimilla näiden esiinnyttyä. Mukana oli vain kolme jäsentä - Mike, Eric ja Erik. He esittivät neljä kappaletta, jotka olivat itse asiassa ainoat, jotka he tuolloin pystyivät soittamaan. Steven kuultua muiden esiinnyttyä ilman häntä, hän erosi yhtyeestä. Vuosien jälkeen Justice League kehui esiintymistä NOFX:n parhaaksi.

Ensimmäinen äänite

Vuonna 1983 NOFX äänitti ensimmäisen demonauhansa, jonka tuotti Germs-yhtyeen rumpali Don Bolles. Palkkioksi yhtyeen jäsenet ostivat Bollesin autoon bensiiniä. Mike ja Eric aikoivat aluksi jakaa laulamisen, mutta koska Eric osasi juuri ja juuri soittaa kitaraa, Mikestä tuli laulaja. Demon äänitysten jälkeen NOFX alkoi jakaa mainoksia, joissa kehotettiin lähettämään yhtyeelle tyhjä C-kasetti, johon he nauhoittaisivat demon kappaleet.

Kiertueet

NOFX alkoi saada kirjeitä ihailijoiltaan. Eräs Brad-niminen mies Boisesta lupasi maksaa 200 Yhdysvaltain dollaria autotalliesiintymisestä. Pojat sopivat esiintymiset myös Ashlandiin, Portlandiin, Renoon ja Oregoniin. Keikkabussina toimi Ericin vanhempien auto, josta Eric oli vähän aiemmin rikkonut sivulasin. Matkalla Renoon pojat yöpyivät paikallisen tuttavan luona, joka ei sallinut tuoda tyttöjä taloon. Yhtye ei noudattanut sääntöä, jonka seurauksena tuttava suuttui ja heitti yhtyeen aamulla ulos.

Boisessa NOFX esiintyi Bradin autotallissa. Yleisönä oli paikallisia punkkareita. Illan päätteeksi Brad maksoi jäsenille vain neljäsosan luvatusta esiintymispalkkiosta ja pahoitteli huonoa rahatilannettaan. Kiertue jatkui Portlandissa Satyricon-klubilla. Siellä esiintyi myös Oily Bloodmen, jonka laulaja Richin luona jäsenet yöpyivät. Rich kertoa omituisia tarinoita "hulluista pikkupojista baseball-mailojen kanssa", jonka seurauksena Erik pelästyi niin, että päätti viettää yönsä autossa. Lopulta Richistä tuli NOFX:n hyvä ystävä.

Kiertueen viimeinen esiintyminen oli Ashlandissa, missä NOFX soitti Society Threat -nimisen yhtyeen kanssa. Paikalle tulivat lähes kaikki Ashlandin nelisenkymmentä punkkaria. Paluumatkalla pojat pysähtyivät San Franciscossa, jossa poliisi huomautti väärin pysäköidystä autosta - mutta jätti kuitenkin sakottamatta yhtyettä, koska jäsenet olivat ensi kertaa kaupungissa.

Mike varasi koko kesän 1985 täyteen autotalli- ja kellarikeikkoja. Erik ei päässyt mukaan, koska hän muutti Santa Barbaraan. Hänen paikalleen otettiin paikallinen Scott. Mike oli ostanut Dodge-pakettiauton, joka hajosi matkan aikana useita kertoja - lähes kaikki koria lukuun ottamatta oli vaihdettava. Auton kylkeen maalattu valtava NOFX-graffiti kiinnitti poliisin huomion ja johti lukuisiin tarkastuksiin matkan aikana. Keikkapaikat eivät olleet hääppöisiä – yhtye soitti muun muassa kellareissa ja vietti yleensä esiintymistä seuranneen viikon järjestäjän luona. Palkkiota yhdestä esiintymisestä maksettiin noin 60 dollaria.

Rumpali Scott muutti San Diegoon, ja hänen tilalleen valittiin Scott Aldahl. NOFX etsi uuden laulajan ja mukaan tuli tällä kertaa Dave Allen. Tämä kokoonpano pysyi koossa lyhyen ajan, vain noin kaksi viikkoa.

NOFX lähti kiertueelle Entropyn kanssa Lounais-Yhdysvaltoihin. He soittivat muutamia keikkoja myös Scared Straightin ja Grimin kanssa. Nyt mukana oli muun muassa jäsenten tyttöystäviä, yhteensä 12 henkilöä. Uudenvuoden keikalla Dallasissa Eric ajautui tappeluun erään skinheadin kanssa kesken esiintymisen. Kiertue päättyi ikävään välikohtaukseen.

Kiertueen jälkeen laulaja Dave menehtyi autokolarissa oltuaan yhtyeessä vain muutaman kuukauden. Kokoonpano kävi jälleen läpi merkittäviä muutoksia - Mike muutti San Franciscoon opiskelemaan ja Scott erosi bändistä. Erik oli edelleen Santa Barbarassa, ja alkoi neuvotella paluustaan bändiin. Lopulta Erik muutti takaisin. Mike jatkoi bändissä, mutta yhtye tarvitsi toisen kitaristin. Tehtävään valittiin Dave Casillas, joka oli soittanut ennen yhtyeessä nimeltä Rat Pack sekä joissain Oxnardin alueen kokoonpanoissa. Tällä ryhmällä he tekivät kaksi kiertuetta USA:ssa ja lähtivät ensimmäiselle Euroopan-kiertueelleen.

Ensimmäinen pitkäsoitto, Liberal Animation nauhoitettiin vuonna 1988 Bad Religion-yhtyeen Brett Gurewitzin kanssa. Dave oli vielä mukana nauhoituksissa. Vaikka albumin nimi ja jotkut sanoitukset pilkkaavat eläinten oikeuksia ja vegetarismia, Fat Mike sanoo ryhtyneensä kasvissyöjäksi kirjoitettuaan albumin kappaleet. Samalla tehtiin myös versio toisesta albumista S/M Airlinesista, joka oli puolitettu Drowning Rosesin kanssa ja tehty 7”-levylle.

Eurooppaan

NOFX oli Yhdysvaltojen-kiertueella itärannikolla, kun Mike soitti Saksaan keikka-agentille, jonka he olivat tavanneet pari kuukautta aikaisemmin. Agentti oli varannut kiertueen Adolescents-nimiselle bändille, mutta he peruuttivat viime hetkellä. Saksalainen Drowning Roses oli myös mukana kiertueella. Vaikka NOFX ei ollut läheskään yhtä suosittu kuin Adolescents, he halusivat välttämättä mukaan yhdysvaltalaisen yhtyeen, ja NOFX sopi tehtävään mainiosti. Juuri ennen kun yhtye lähti USA:sta, Dave Casillas joutui onnettomuuteen, mutta selvisi vähillä vammoilla.

Dave Casillas erosi bändistä motivaatiopulan takia. Hän halusi juhlia ja pitää hauskaa, muttei panostaa musiikkiin vakavasti. Ericin tuttava Steve Kidwiller liittyi kitaristiksi yhtyeeseen. Hänellä oli pitkät hiukset, joka ärsytti Mikeä suunnattomasti.

Toinen albumi, S/M Airlines ilmestyi vuonna 1989. Ennen julkaisua NOFX teki kiertueen USA:ssa ja Kanadaassa. Parin kuukauden kuluttua he lähtivät puolentoista kuukauden ajaksi Eurooppaan esiintymismatkalle.

Vuonna 1991 levytettiin kolmas albumi nimeltä Ribbed. Kun albumin kansikuvaa ja nimeä suunniteltiin, Steve lausahti: "V***T! Pistetään kanteen valtavan kondomin kuva!". Sen jälkeen he lähtivät Yhdysvaltojen-kiertueelle ja taas Eurooppaan Bad Religionin, The Leaving Trainsin ja Mudhoneyn kanssa.

NOFX oli jälleen ilman kitaristia, kun Steve halusi pitää taukoa yhtyeestä. Erikin ystävä, Crystal Sprehe-nimisessä yhtyeessä aikaisemmin soittanut Aron Abeyta oli lahjakas kitaristi - hän soitti myös trumpettia. Hänelle annettiin lempinimi El Hefe, koska hän oli yhtyeen taitavin soittaja.

Kaupallinen läpimurto

Vasta vuonna 1994 Punk in Drublicin ilmestyttyä NOFX teki kaupallisen läpimurron. Albumi myi kultaa. Samalla hetkellä pop punk oli suositumpaa kuin koskaan Offspringin ja Green Dayn valtavan menestyksen vuoksi. Punk In Drublicia seurasi hivenen rauhallisempi Heavy Petting Zoo, ja vuonna 1997 ilmestyi So Long and Thanks For All the Shoes, jolla NOFX palasi jälleen nopeamman punk-musiikin pariin. Vuonna 1999 yhtye julkaisi albumin nimeltä The Decline, jonka sanoitukset käsittelevät kyynisesti yhteiskunnan ongelmia.

Kokoonpano

1983

• Erik Sandin - rummut
• Eric Melvin - kitara
• Fat Mike - basso, laulu

1985

• Scott Sellers - rummut
• Eric Melvin - kitara
• Fat Mike - basso, laulu

1986 (6 kuukautta)

• Scott Aldahl - rummut
• Dave Allen - laulu
• Eric Melvin - kitara
• Fat Mike - basso

1986

• Erik Sandin - rummut
• Eric Melvin - kitara
• Fat Mike - basso, laulu
• Dave Casillas - kitara

1989

• Erik Sandin - rummut
• Eric Melvin - kitara
• Fat Mike - basso
• Steve Kidwiller - kitara

1991

• Erik Sandin - rummut
• Eric Melvin - kitara, harmonikka, haitari, laulu
• Fat Mike - basso, laulu
• El Hefe - kitara, trumpetti, laulu

Diskografia

Studioalbumit

• Liberal Animation - 1988 (uusiojulkaisu CD:llä 1991)
• S&M Airlines - 1989
• Ribbed - 1991
• White Trash, Two Heebs And A Bean - 1992
• Punk In Drublic - 1994
• Heavy Petting Zoo - 1996
• So Long And Thanks For All The Shoes - 1997
• Pump Up The Valuum - 2000
• War On Errorism - 2003
• Wolves In Wolves' Clothing - 2006
• Coaster - 2009

Live-albumit

• I Heard They Suck Live!! - 1995
• They've Actually Gotten Worse Live! - 2007

EP:t

• NOFX - 1985
• So What If We're On Mystic - 1986
• The P.M.R.C. Can Suck On This! - 1987
• Split with Drowning Roses - 1988
• The Longest Line - 1992
• Liza And Louise - 1992
• Don't Call Me WHite - 1994
• Leave It Alone - 1995
• HOFX - 1995
• Fuck The Kids - 1996
• All Of Me - 1996
• The Decline - 1999
• Timmy The Turtle - 1999
• Louise And Liza - 1999
• Bottles To The Ground - 2000
• Pods And Gods - 2000
• Fat Club 7 - 2001
• Surfer - 2001
• Regaining Unconsciousness - 2003
• 13 Stitches - 2003
• 7" of the Month Club - 2005/2006
• Never Trust A Hippy - 2006
• Cokie The Clown - 2009
• Hardcore - 2011

Kokoelmat

• Maximum Rocknroll - 1992
• 45 Or 46 Songs That Weren't Good Enough To Go On Our Other Records - 2002, tuplalevy
• 22 Songs That Weren't Good Enough To Go On Our Other Records - 2002, rajoitettu julkaisu keltaisella vinyylillä
• The Greatest Songs Ever Written (By Us!) - 2004
• The Longest EP - 2010

Splitit

• Drowning Roses/NOFX Split - 1988
• BYO Split Series, Vol. 3 (split Rancid - 2002

Katso myös

• NOFX:n viralliset sivut