Nintendo Entertainment System

Wikipedia
Ohjattu sivulta NES
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”NES” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Nintendo Entertainment System
Virallinen Nintendo Entertainment System -logoFamicom Family logo
Nintendo Entertainment SystemNintendo Family Computer (Famicom)
Kehittäjä Nintendo
Sukupolvi 3. sukupolvi
Julkaisu Japanin lippu 15. heinäkuuta 1983
Yhdysvaltain lippu 18. lokakuuta 1985
Euroopan unionin lippu 1986/1987[1]
Laitteisto Ricoh RP2A07 (1,79 MHz) -suoritin, Ricoh RP2C07 -grafiikkasuoritin, 2 kB keskusmuistia
Tallennusväline NES-pelikasetti
Valmistusmaa Japani
Lisälaitteet Zapper-valopistooli,
Family Fun Fitness -juoksumatto
Pelit Luettelo NES-peleistä
Kotisivut www.nintendo.fi
Gamepad.svg
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Nintendo Entertainment System (yleisesti NES, alkup. nimi Nintendo Family Computer (jap. 任天堂 ファミリーコンピュータ), yleisesti Famicom (ファミコン)) on Nintendon kehittämä ja alun perin 1983 julkaisema 8-bittinen videopelikonsoli. Pelikonsoli julkaistiin 1985 Pohjois-Amerikassa ja 1987 Euroopassa. Pelikonsolia myytiin maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonaa kappaletta,[2] ja se auttoi palauttamaan henkiin Yhdysvalloissa vuoden 1983 videopelilaman seurauksena romahtaneet videopelimarkkinat.[3][4] NES asetti standardin senaikaisille pelikonsoleille aina pelisuunnittelusta (ensimmäinen nykyaikainen tasohyppely Super Mario Bros. oli laitteen ensimmäinen suurmenestys) liiketoimintaratkaisuihinsa asti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nintendon menestyttyä kolikkopeleissä 1980-luvun alussa yritys suunnitteli kehittävänsä pelikonsolin, jonka pelit olisivat vaihdettavilla kaseteilla. Tämä ominaisuus puuttui Nintendon aikaisemmista Color TV Game -konsoleista. Uuden konsolin suunnittelusta vastasi Masayuki Uemura, ja laite julkaistiin Japanissa 15. kesäkuuta 1983 14 800 jenin hintaan. Julkaisun yhteydessä laitteelle julkaistiin kolme kolikkopelikäännöstä, jotka olivat Donkey Kong, Donkey Kong Jr., ja Popeye. Nintendo Family Computer saavutti suosionsa hitaasti: ensimmäisen vuotensa aikana sitä kritisoitiin epäluotettavaksi, sillä se oli altis ohjelmointivirheille ja jatkuvalle jähmettymiselle. Tästä syystä myymättömät laitteet vedettiin myynnistä ja niiden viallinen emolevy vaihdettiin. Suosio kasvoi, ja Famicomista tuli vuoden 1984 loppuun mennessä Japanin parhaiten myyvä pelikonsoli. Menestyksen myötä Nintendo suuntasi katseensa Pohjois-Amerikan markkinoille.

Nintendo aloitti neuvottelut Atarin kanssa Famicomin julkaisusta ulkomailla nimellä "Nintendo Enhanced Video System". Sopimus kuitenkin kariutui, ja Atari päätti keskittyä tulevaan 8-bittiseen Atari 7800 -konsoliinsa.[5] Seuraava, myös epäonnistunut suunnitelma oli julkaista laite nimellä "Nintendo Advanced Video System"; muunneltuun Famicomiin olisivat kuuluneet muun muassa langaton peliohjain, näppäimistö ja BASIC-ohjelmointityökalu.

Viimein kesäkuussa 1985 Nintendo paljasti Yhdysvaltojen version Famicomista Consumer Electronics Show -messuilla. Laiteen ulkonäköä oli muutettu täysin ja nimi oli vaihtunut Nintendo Entertainment Systemiksi. NES osoittautui samanlaiseksi menestystuotteeksi Yhdysvalloissa kuin Japanissakin ja näytteli suurta osaa yhdysvaltalaisten videopeliteollisuuden elvytyksessä. Aluksi laite julkaistiin lokakuussa 1985 New Yorkissa vain 50 000 yksikön voimin; menestyksen myötä maanlaajuinen julkaisu koitti 1986. Julkaisun yhteydessä markkinoille tuli samanaikaisesti 18 julkaisupeliä: 10-Yard Fight, Baseball, Clu Clu Land, Donkey Kong Jr. Math, Duck Hunt, Excitebike, Golf, Gyromite, Hogan's Alley, Ice Climber, Kung Fu, Mach Rider, Pinball, Stack-Up, Super Mario Bros., Tennis, Wild Gunman, ja Wrecking Crew.

Nintendo oli vuosikymmenen loppuun asti markkinajohtaja Yhdysvaltojen ja Japanin markkinoilla ja yrityksen pelit rikkoivat myyntiennätyksiä. Konsoli ei kuitenkaan saavuttanut samanlaista suosiota muualla läntisessä maailmassa. Euroopassa ja Australiassa NES julkaistiin kahdella markkinointialueella A ja B. B-alueen jakelusta vastasivat useat yritykset, Nintendon hoitaessa useimpien peliensä julkaisun; suurin osa alueen maista saivat NES:n markkinoille vuonna 1986. Mattel hoiti laitteen jakelun A-alueella, mutta vasta seuraavana vuonna B-alueen julkaisusta. Vasta vuonna 1990 Nintendon luoma Euroopan jaosto hoiti koko Euroopan kattavan julkaisun,[6] mikä antoi Nintendon kilpailijalle Segalle mahdollisuuden suoriutua paremmin Master System -konsolinsa kanssa monissa maissa. Tästä huolimatta NES:stä oli tullut toiseksi parhaiten myynyt pelikonsoli videopelihistoriassa.[7]

1990-luvun alkaessa NESin menestyksen tie oli kuitenkin tulossa päätepisteeseensä, sillä markkinoille oli tullut kehittyneempiä, 16-bittisiä kilpailijoita, kuten Sega Mega Drive. NES jäi myös Nintendon seuraavan konsolin Super Nintendo Entertainment Systemin varjoon, ja seurauksena laitteen käyttäjäkunta kapeni. Nintendo kuitenkin jatkoi laitteen tukemista Yhdysvalloissa vuosikymmenen puoliväliin saakka ja julkaisi jopa uuden version konsolista, NES 2:n. Uusi versio korjasi lähes kaikki aikaisemmassa konsolissa olleet suunnitteluvirheet.[8] Jatkuvien alennusmyyntien ja uusien pelein puutteessa NES:n tukeminen lopetettiin vuonna 1995. Silti Japanin Nintendo jatkoi NES:n tuottamista aina vuoteen 2003 asti, kunnes tuotantolinja lopetettiin. NES:llä näkivät päivänvalon useat nykyisinkin suositut pelisarjojen avaukset, kuten Nintendon omat Super Mario Bros., The Legend of Zelda ja Metroid, Capcomin Mega Man -pelisarja, Konamin Castlevania -pelisarja ja Square Enixin Dragon Quest ja Final Fantasy -pelisarjat.

Alueelliset eroavaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nintendon pelikasetteihin on merkitty niin sanottu aluekoodi. Kuvassa oleva pelikasetti toimii Euroopassa julkaistuissa Nintendo Entertainment System-konsoleissa.

Vaikka japanilainen Famicom ja maailmanlaajuinen NES olivat laitteistoltaan yhteneväiset, konsoleiden välillä oli joitain tärkeitä eroja:

  • Erilainen kotelomuotoilu. Famicomissa on päältäladattava kasettiaukko, 15-pinninen laajennusportti etupaneelissa lisäosille (pääohjaimet olivat johdoistaan kiinni laitteen takana) ja punavalkoinen väritys.[9] NES:ssä on edestäladattava kasettiaukko sekä harmaa, musta ja punainen väritys. Laajennusportti on laitteen pohjassa ja kasettiliitin on erilainen.
  • 60-pinniset vs. 72-pinniset kasetit. Alkuperäinen Famicom ja uudelleenjulkaistu AV Family Computer käyttivät 60-pinnistä kasettiteknologiaa, mikä näkyi pienempänä kasettikokona kuin NES:ssä (ja NES 2:ssa), joka käytti 72-pinnisiä kasetteja. Neljä pinniä käytettiin 10NES-mikrosirua varten,[10] ja kymmenen pinniä kasetin suoraan yhdistämisen alaosan laajennusporttiin. Kaksi pinniä, jotka mahdollistivat kasettien omat äänen laajennusohjainpiirit, poistettiin. Monet varhaisista Yhdysvalloissa julkaistuista peleistä (kuten StackUp), olivat adapteriin liitettyjä Famicom-kasetteja. Adapteriin liitetty kasetti oli mahdollista kiinnittää NES:n laitteistoon; Nintendo toimi näin vähentääkseen kuluja ja yksinkertaistaakseen varastojensa sisältöä.
  • Famicomille julkaistiin lukuisia oheislaitteita ja peli-/ohjelmistopakkauksia, joista joitakin ei julkaistu ulkomailla:
    • Famicom Disk System (FDS), vain Japanissa julkaistu suosittu levykeasema, joka mahdollisti pelien tallennuksen levykkeille kasettien sijaan. FDS:lle julkaistuihin tunnettuihin peleihin lukeutuvat Metroid ja Super Mario Bros. 2 (The Lost Levels).[11]
    • Famicom BASIC oli BASIC-työkalu Famicomille, joka antoi pelaajalle mahdollisuuden ohjelmoida omia pelejä. Monet ohjelmoijat hankkivat ensikokemuksensa konsolille tällä tavalla.
    • Famicom MODEM oli modeemi, joka mahdollisti yhteyden Nintendon palvelimeen, joka tarjosi vitsejä, uutisia (pääasiassa Nintendosta), pelivihjeitä, sääraportteja ja pienen määrän ohjelmia ladattavaksi.
  • Ulkoiset äänen ohjauspiirit. Famicomissa on kaksi kasettipinniä, jotka mahdollistivat ulkoisen äänen ohjauspiirin toiminnan. Ne oli alun perin tarkoitettu helpottamaan Famicom Disk Systemin ulkoisen äänen ohjauspiirin toimintaa. Nämä pinnit siirrettiin NES:ssä laitteen pohjaan laajennusporttiin. Seurauksena Nintendon ulkopuolisten kehittäjien kasetit eivät pystyneet hyödyntämään ominaisuutta, joten monissa NES:lle tuotetuissa sovelluksissa äänenlaatu oli heikompi kuin Famicomin vastaavissa. Ongelmasta kärsineistä peleistä merkittävimpiä on Castlevania III: Dracula’s Curse.
  • Pysyvästi kiinnitetyt ohjaimet. Alkuperäisessä Famicomissa ohjaimet oli kiinnitetty pysyvästi laitteen taakse. Lisäksi toisessa ohjaimessa oli sisäänrakennettu mikrofoni, jota käytettiin muutamissa peleissä. Sekä ohjaimet että mikrofoni jätettiin pois uudelleensuunnitellusta AV Famicomista. NES:ssä ohjaimet kiinnitettiin seitsenpinnisiin ohjainportteihin.
  • Estokytkennät. Famicomissa ei ole mitään estolaitteistoa, ja seurauksena sille julkaistiin paljon lisensoimattomia kasetteja Aasiassa. Alkuperäinen NES sisältää 10NES-mikrosirun, joka lisäsi lisensoimattomien kehittäjien haasteita estäessään lisensoimattomia kasetteja toimimasta. Eurooppalainen NES sisältää aluelukituksen, joka estää alueen A pelien toiminnan alueen B konsoleissa ja päinvastoin.[12] Tämän tosin pystyi kiertämään modaamalla konsolin katkaisemalla tuosta 10NES -sirusta yhden tietyn jalaksen poikki.
  • Ääni/video-liitännät. Alkuperäisessä Famicomissa on RF-modulaattori ääni- ja videoliitäntöjä varten, kun taas NES:ssä on sekä RF-modulaattori että RCA-liitäntäkaapelit (komposiittivideo ja monoääni). AV Famicomissa on pelkästään RCA-liitäntä, ja päältä ladattavassa NES:ssä vain RF-modulaattoriliitäntä.

Ohjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Famicomin ohjainten muotoilu on yksinkertainen, tosin ne sisältävät paljon eri ominaisuuksia, kuten NES:n ohjaimista puuttuneen mikrofonin.
Nintendon perusohjain.

Sekä Famicomissa että NES:ssä käytettävässä peliohjaimessa on tiilimäinen muotoilu ja neljä painiketta: kaksi pyöreää "A"- ja "B"-painiketta sekä "Start"- ja "Select"-painikkeet. Lisäksi molemmissa ohjaimissa on ristiohjain. Ristiohjaimen oli kehittänyt Nintendolla työskennellyt Gunpei Yokoi Game & Watch -pelejä varten korvatakseen aikaisemmissa peleissä käytetyn joystickin.

Alkuperäisessä Famicomissa on kaksi laitteen taakse pysyvästi kiinnitettyä ohjainta. Toisesta ohjaimesta puuttuvat "Start"- ja "Select"-painikkeet mutta se sisältää sisäänrakennetun mikrofonin. Vain harva peli käytti tätä ominaisuutta hyväkseen. Varhaisimmissa Famicomin ohjaimissa on neliönmuotoiset A- ja B-painikkeet.[13] Nämä vaihdettiin pyöreisiin, sillä neliönmuotoiset painikkeet jäivät alas painettaessa kiinni aukkojensa reunoihin. NES:n ohjaimet ovat irrotettavia. Niitä varten laitteen etuosassa on kaksi 7-pinnistä ohjainporttia. NES:n ohjaimet ovat kuitenkin keskenään samanlaiset, sillä toisessa Famicomin ohjaimessa oleva mikrofoni on jätetty pois; sen paikalla on "Start"- ja "Select"-painikkeet.

Laitteelle julkaistiin useita erikoisohjaimia, tosin vain harva niistä menestyi. Näihin lukeutuivat muun muassa NES Zapper (valopyssy), Power Pad, R.O.B. ja Power Glove. Alkuperäisessä Famicomissa on DA-15-laajennusportti laitteen edessä, johon useimmat oheislaitteet kiinnitetään. NES:ssä oheislaitteet kiinnitetään yleensä toiseen laitteen etuosassa sijaitsevista ohjainporteista.

AV Famicomin ja NES 2:n julkaisun yhteydessä ohjainten ulkoasua muokattiin hieman. Vaikka alkuperäisten painikkeiden paikat säilytettiin, ohjaimen kotelon ulkoasu muuttui tiilimäisestä koiranluun muotoiseksi, joka muistuttaa Super Nintendo Entertainment Systemin ohjainta. Lisäksi AV Famicom seurasi ulkomaisen versionsa jalanjälkiä jättäen pysyvästi kiinnitetyt ohjaimet pois. AV Famicomin ohjainten johdot ovat kuitenkin kaksi kertaa lyhyemmät kuin NES:n ohjainten.

NES:n tiilimäisestä ohjaimesta on tullut laitteen tunnistetuimpia symboleita. Nintendo on käyttänyt ohjaimen muotoilua hyväkseen muutamissa mainonnallisissa tuotteissaan ja Game Boy Advance SP - ja Game Boy Micro -käsikonsolien rajoitetuissa erikoisjulkaisuissa.

Teknisiä ominaisuuksia (PAL-versio)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suoritin: Ricoh RP2A07, kellotaajuus 1,79 MHz (perustui MOS 6502:een).
  • Keskusmuisti: 2 kB.
  • Grafiikka: näytönohjain (PPU) Ricoh RP2C07, resoluutio 256×240, 48 väriä, scanline-kohtaisia rajoituksia, 64 spriteä.
  • Ääni: 5 kanavaa.

Oheislaitteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutamissa tavarataloissa oli mahdollisuus pelata konsolin pelejä ennen ostopäätöstä. Kuvassa olevaan Nintendo M82-laitteeseen on asetettu pelikasetit valmiiksi, joista pystyi valitsemaan, mitä peliä halusi pelata.

NES Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nintendo-konsolia aikoinaan vuokrattiin kotitalouksiin. Kuvassa vuokraamoiden käytössä ollut nahkainen vuokrasalkku, joka sisälsi pelikonsolin tarvikkeineen.

NES (Myös "Nintendo", "8-bittinen" tai molemmat yhdistettynä "8-bittinen Nintendo") saapui Suomeen vuonna 1987. NESin suureen suosioon vaikuttivat monet syyt – pelien laatu, hyvä markkinointi sekä vuokratoiminta (konsolia oli mahdollista kokeilla vuokraamalla sellainen peleineen).

Emulaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nintendo Entertainment System -emulaattorit mahdollistavat kyseisen koneen pelien pelaamisen muilla koneilla, kuten PC:llä. NES-emulaattorit ovat suosittuja, koska niitä voi ladata internetistä ilmaiseksi ja laillisesti. Tosin niiden käyttämät ROM-tiedostot eli pelit ovat laittomia, koska ne rikkovat tekijänoikeuksia.

NES-emulaattoreita ovat mm. NESten, RockNES, FCEUX (entinen FCE Ultra), VirtuaNES, Nestopia ja Nesticle.

Lähteet ja huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toim. Wolf, Mark J.P.: The Video Game Explosion – A History from PONG to PlayStation and Beyond. Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33868-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NES julkaistiin Norjassa, Länsi-Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Alankomaissa 1986, muualla 1987.
  2. Classic Systems - Nintendo Entertainment System. nintendo.com (englanniksi) Luettu 28. elokuuta 2006
  3. History Nintendo of Australia. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)
  4. Wolf, Mark J. P., s. 29
  5. Liedholm, MArcus & Mattias. [1] nintendoland.com (englanniksi) Luettu 29. elokuuta 2006
  6. Nintendo Entertainment System (NES) www.pugo.org. Viitattu 16. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  7. Nielsen, Martin. The Nintendo Entertainment System (NES) FAQ v3.0A. classicgaming.com (englanniksi)
  8. The Toploader NES: Why did it fail?. nesplayer.com (englanniksi)
  9. http://www.pcworld.com/article/148391-7/inside_nintendos_classic_game_console.html
  10. Hernandez, Christopher. Nintendo NES / Famicom.darkwatcher.psxfanatics.com (englanniksi)
  11. Monet FDS:lle julkaistuista peleistä käännettiin samanaikaisesti kaseteiksi kansainvälisiä markkinoita varten. Näihin peleihin luketui muun muassa Doki Doki Panic, joka käännettiin ulkomaita varten Mario-peliksi Super Mario Bros. 2. Alkuperäinen Super Mario Bros. 2 julkaistiin FDS:lle Japanissa, eikä se nähnyt kansainvälisiä markkinoita vasta kuin SNES:lle julkaistun Super Mario All-Stars -kokoelman mukana
  12. Retropelihuolto: Nintendo (8bit. NES) pelien aluekoodit Viitattu 16. kesäkuuta 2007.
  13. Nutt, Christian & Turner, Benjamin. Metal Storm: All About the Hardware. gamespy.com (englanniksi) Luettu 4. syyskuuta 2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nintendo Nes.