Nō-teatteri

No-teatteriesitys Itsukushima Jinjassa.

Nō-teatteri on japanilaisen musiikkiteatterin keskeinen muoto, joka on muotoutunut jo 1300-luvulla. Sen draama esitetään runonlaulantaa muistuttavana rytmisenä esityksenä, joka muistuttaa jonkun verran oopperaa, mutta ei ole varsinaista musiikkia. Näyttelijät käyttävät naamioita.

Nō-teatterin näytelmät voidaan jakaa viiteen kategoriaan :

1. Jumal- eli jatkonäytelmät (jap. wakinō)
2. Soturinäytelmät (jap. shuramono)
3. Nais- eli peruukkinäytelmät (jap. kazuramono)
4. Sekalaiset- eli neljännet näytelmät (jap. yobanmemono)
5. Lopetus eli Paholaisnäytelmät (jap. kirinō)

Näyttelijöitä on neljää tyyppiä, ja roolihahmoja kahdeksaa päätyyppiä:

• shitekata on yleisin näyttelijätyyppi. Hänellä voi olla erilaisia rooleja, kuten
  • shite – tarinan sankari
  • tsure – sankarin kaveri
  • jiutai – 6–8 hengen kuoro
  • koken – näyttämöavustaja
• wakikata esiintyy pelkästään wakin rooleissa – shiten vastanäyttelijänä
• kyōgenkata esiintyy kyōgen-välinäytelmissä varsinaisten nō-näytösten välillä
• hayashikata eli muusikko soittaa jotain nō-näytelmän neljästä instrumentista.

Katso myös

• kabuki
• bunraku

Lähteet

• Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. 951-1-12746-2.

Aiheesta muualla

• Nō-näytelmien libettoja (englanniksi)
• Nō-yhdistys (japaniksi)