Nälkälinnanmäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaupunginkirjaston rakennus Nälkälinnanmäen huipulla.

Nälkälinnanmäki (ruots. Hungerborg) on Savonlinnan keskustassa, lähellä Olavinlinnaa oleva mäki.

Nimen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäen ruotsinkielinen nimi Hungerborg[1] viittaa linnoitushistoriaan: mäellä on mahdollisesti sijainnut Olavinlinnan apuvarustus, vähempiarvoinen linnoitus tai merkittävä tähystys- ja vartiointipaikka. Ruotsin kielessä hunger- tai svält-etuliitettä on käytetty kuvaamaan vähempiarvoista tai toissijaista paikkaa. ‘Nälkälinnoja’ oli yleisesti muidenkin suurten linnoitusten läheisyydessä, esimerkiksi Narvassa. Hungerborgin niitty mainitaan Olavinlinnan 1600-luvun tilikirjoissa.

Mäen sotahistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nälkälinnanmäellä on ollut osansa Ruotsin ja Venäjän välisissä sodissa. Suuren pohjan sodan aikana venäläiset piirittivät Olavinlinnaa kesäkuussa 1714 ja rakensivat kevyitä varustuksia linnan ympäristöön, todennäköisesti myös Nälkälinnanmäelle. Venäläisten karttapiirroksessa vuodelta 1748 mäen länsipäähän on merkitty redutti eli pieni kehävallien ympäröimä maanalainen linnake, jonka tarkoitus lienee ollut suojata Olavinlinnaan tulevaa kulkureittiä. Kustaa III:n sodan aikana Ruotsin joukot tunkeutuivat Savonlinnaan kesäkuussa 1788, jolloin Olavinlinnaan hyökättäessä Nälkälinnanmäen suojiin tehtiin tukikohta.

Nälkälinnan puisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäki oli 1800-luvun alkupuoliskolla täysin rakentamaton, ja sillä oli käyttöä Olavinlinnan ja myöhemmin kaupunkilaisten laidun- ja kasvimaana. 1860-luvulla mäellä sijaitsi jonkin aikaa huvihuoneeksi kutsuttu hökkeli. 1800-luvun lopulla mäellä tehtiin pengerrys- ja istutustöitä ja siitä tuli yksi kaupungin ensimmäisistä yleisistä puistoista. Tältä ajalta ovat peräisin puiston komeat lehtikuuset. Nälkälinnanmäelle kokoonnuttiin erityisesti vappua viettämään.

Näköalarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nälkälinnanmäellä vuosina 1873–1963 sijainnut kesäravintola- ja näkötornirakennus kaupungin etelärannalta kuvattuna 30.3.1957.
Nälkälinnan näkötorni

Nälkälinnanmäen arvo näköalakukkulana ja palovartiointipaikkana tiedostettiin. Mäelle valmistui vuonna 1873 puinen Constantin Kiseleffin suunnittelema ravintolarakennus, jossa kohosi koristeellinen näkötorni. Uutta rakennusta alettiin kutsua nyt Hungerborgiksi, Nälkälinnaksi.

Ravintola oli suosittu huvittelupaikka ja Savonlinnan vapaapalokunnan, kaupungin ensimmäisen aatteellisen yhdistyksen, tukikohta. Nälkälinnan torniin kiipesivät sekä paikalliset asukkaat että matkailijat Savonlinnan ympäristön järvimaisemia ihailemaan. Rakennus oli erityisesti valokuvaajien suosima. Muun muassa valokuvaaja Jean Henric Schmidt kiipesi torniin vuosien 1877 ja 1886 välillä näppäämään kuvan Olavinlinnasta [2]. Albert Edelfelt teki valokuvan pohjalta kivipiirroksen vuonna 1893 ilmestyneeseen Suomi 19. vuosisadalla -teokseen.

Rakennuksessa sijaitsi 1900-luvun alussa pieni luonnonhistoriallinen museo. Vähän myöhemmin Suomen Matkailijayhdistyksen paikallisosasto sai toimitilansa Nälkälinnasta, jossa toimi silloin myös kahvila.

Kirjastotalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjastotalon eteläsivu.

Näköalarakennus purettiin 1960-luvulla uuden kirjastotalon tieltä. Arkkitehtien Kaisa Harjanteen ja Maija Suurlan suunnittelema kirjasto valmistui ja otettiin käyttöön vuonna 1964. Sisustuksen suunnitteli sisustusarkkitehti Risto Halme. Rakennusta pidettiin sen valmistuttua Suomen kauneimpana kirjastotalona ja se on edustava näyte aikansa arkkitehtuurista.[3] Rakennuksessa ei kuitenkaan kahden viimeisen vuosikymmenen aikana enää voitu järjestää ajanmukaisia kirjastopalveluja, eikä se täyttänyt nykyajan esteettömyysvaatimuksia. Rakennusta ei ole peruskorjattu. Se on sisätiloiltaan lähes alkuperäisessä asussaan. Kirjasto toimi talossa vuoteen 2013 saakka, jolloin se muutti uuteen kirjastotaloon Asemantielle.

Vuokralaisia entisessä kirjastorakennuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksystä 2013 lähtien rakennuksen alakerrassa toimi avoin päiväkoti Tikantanssi, ja maaliskuussa 2015 Savonlinnan A-Kilta ry avasi osassa yläkertaa omat kerhotilat. Vuoden 2018 lopussa kaupunki irtisanoi molemmat vuokralaiset. Talo jäi tyhjilleen.

Entinen kirjastorakennus Savonlinnan maakuntamuseon väistötiloina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riihisaaren museorakennuksen remontin vuoksi kaupunki päätti vuonna 2019 siirtää maakuntamuseon näyttelytoiminnan ja henkilökunnan noin vuoden ajaksi väistötiloihin Nälkälinnanmäelle. Riihisaaren museo avattiin yleisölle entisessä kirjastorakennuksessa 21. lokakuuta 2019. Museon laaja perusnäyttely jouduttiin sijoittamaan varastoon. Nälkälinnanmäellä oli kuitenkin esillä pieni Saimaan luonnosta ja kulttuurihistoriasta kertova näyttelykokonaisuus, ja vaihtuvia näyttelyjä ja muita tapahtumia museossa oli säännöllisesti. Kesäkuun 2021 alussa museo muutti takaisin Riihisaaren remontoituun museorakennukseen ja Nälkälinnanmäen entinen kirjastorakennus jäi taas tyhjilleen.

Entinen kirjastorakennus taidenäyttelytilana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kirjaston täyteen ahdettu pääsali oli loppukesällä 2013 tapahtuneen muuton jälkeen tyhjennetty, tila avartui uudeksi. Eteläpuolen ikkunoita peittäneet pystylamellit voitiin vetää sivuun. Ikkunoista avautui näkymä järvelle. Valoa tulvi sisään katosta ja kolmelta ilmansuunnalta. Ympäröivä luonto ja rakennus sulautuivat yhdeksi.

TATSI2014-kulttuuritapahtuma

Näyttelyt ja tapahtumat kesällä ja syksyllä 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä uudistuneet tilat esitteli yleisölle arkkitehti Soile Kinnunen kesällä 2014. Kinnunen järjesti rakennuksessa oopperajuhlien aikaan kuukauden mittaisen TATSI2014-kulttuuritapahtuman. Pääsaliin, länsipuolen Akvaario-saliin ja kolmeen pohjoispuolen pikkusaliin levittäytyi liki kahdenkymmenen taiteilijan yhteisnäyttely. Tapahtumaan sisältyi mm. elokuvaa, musiikki- ja tanssiesityksiä, Nälkälinnanmäen historiaa, työpajoja, keskustelutilaisuuksia. Sisustusarkkitehti Risto Halme, joka oli ollut mukana kirjaston suunnittelutyöryhmässä, kävi kertomassa arkkitehtien Kaisa Harjanteen ja Maija Suurlan työskentelystä sekä kirjaston huonekalujen suunnittelusta.

Nälkälinnanmäkiseura ry:n ja kaupunginkirjaston musiikkiosaston yhdessä järjestämä kävelykonsertti kirjastorakennuksen täyttäessä 50 vuotta
50-vuotiskävelykonsertti 22.8.2014

Samana kesänä elokuussa Nälkälinnanmäki-Seura ry järjesti rakennuksessa 50-vuotiskävelykonsertin yhteistyössä kaupunginkirjaston musiikkiosaston kanssa, ja myöhemmin syyskuussa kaupunki toi pääsaliin Savonlinnan koululaisten taidenäyttelyn.

Näyttelyt vuosina 2017 ja 2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2017 Uusi taidemuseo järjesti kirjaston pääsalissa viikon mittaisen näyttelyn. Oopperajuhlien aikaan heinäkuussa 2018 Ars Nova ry avasi yläkerran kirjastotiloissa kolmen viikon mittaisen vuosinäyttelyn ”Mäelle nousu”.

Ars Novan vuosinäyttely todisti lopullisesti entisen kirjastorakennuksen sopivuuden taidenäyttelytilaksi.

Valtuustoaloite vanhan kirjastorakennuksen muuttamisesta taidemuseoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuukausi Ars Nova ry:n näyttelyn jälkeen, heti valtuustokauden alettua, Savonlinnan keskustan valtuustoryhmä jätti 3.9.2018 päivätyn valtuustoaloitteen, jonka tavoitteena oli saada kaupunki aloittamaan toimet entisen kirjastorakennuksen muuttamisesta taidemuseoksi. Myöhemmin aloitteen allekirjoittanut valtuustoryhmän puheenjohtaja totesi tarkoittaneensa pysyvää taidetilaa, ei taidemuseota (Itä-Savo 24.11.2018). Aloite tyrmättiin kuitenkin ensimmäisessä lautakuntakäsittelyssä.

SLUT kesällä 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2019 Savonlinnan uusi taidemuseo SLUT järjesti pääsalissa oopperajuhlien aikaan viikon mittaisen näyttelyn.

Oili Mäen juhlanäyttely ”Kun elämä antoi minulle värit” 25.12.2020–2.5.2021
Oili Mäen juhlanäyttely

Maakuntamuseon väistötiloissaan järjestämät näyttelyt vuosina 2019, 2020 ja 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2019 maakuntamuseo avasi Nälkälinnanmäellä väistötilansa yleisölle 21.10.2019 Ars Nova ry:n Ajan henki -vuosinäyttelyn myötä.[4] Samaan aikaan museossa oli esillä Vuoden luontokuva -näyttely.[5]

Kahtena seuraavana vuonna museo järjesti Nälkälinnanmäellä kolme pitkäkestoista taidenäyttelyä.

Kesäkuun 2020 alussa avautui Kari Cavénin romutaidenäyttely ”Ilo pitkästä itkusta”.[6] Näyttely jatkui syyskuun loppupuolelle asti. Näyttelyn päätteeksi Cavén lahjoitti maakuntamuseon kokoelmiin tähdenmuotoisen romutaideteoksensa ”Jo joutui karvas aika”, joka jäi museon poismuuton jälkeen elävöittämään entisen kirjastorakennuksen itäpäätyä.

Raffaellon muotokuvia -näyttelyssä oli esillä 14 teosta luonnollisen kokoisina jäljennöksinä. Näyttely jatkui 20.8.2021 asti.
Raffaellon muotokuvia kesällä 2021

Syyskuun 2020 alussa avautui Ensio Onnukan näyttely otsikolla ”Väriä ja piilokonstruktioita”. Onnukan näyttely oli esillä joulukuun puolen välin tienoille.[7]

Lähtiäisiksi museo järjesti Oili Mäen juhlanäyttelyn ”Kun elämä antoi minulle värit”, joka avautui joulupäivänä 25.12.2020 ja jatkui 2.5.2021 asti.[8]

Näyttelyt museon poismuuton jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian museon poismuuton jälkeen kirjastorakennuksessa avautui kesän 2021 Raffaellon muotokuvia -näyttely.[9]

Kesällä 2022 taiteilija Tuomo Kukkonen avasi heinäkuun ajaksi kirjastorakennuksen tiloissa kaksikymmentävuotisjuhlanäyttelynsä otsikolla JUHLA2022.

Joulukuussa 2022 entisen kirjastorakennuksen pääsalin valtasivat valokuvanäyttelyt. Kahdelle seinälle levittäytyi Emil Bobyrevin ja Anne Välinoron Rinnat-näyttely ja kahdelle seinälle Susanna Lylyn Kohtaamisia-sarja. Entisessä Akvaario-salissa oli katsottavissa Anne Välinoron lyhytelokuva Rinnat.lähde?

Toukokuussa 2023 entisen kirjastorakennuksen yläkerrassa avautui kuukauden ajaksi neljän taiteilijan yhteisnäyttely ”Taipaleella.” Eri pituisen taiteilijataipaleen kulkijoita olivat Riitta Heiskanen, Arja Häkkinen, Christina Kumenius-Liljerot ja Helena Ylösmäki. Pääosan teoksista muodostivat Riitta Heiskasen 40-vuotisen taiteilijauran ajalta kertyneet maalaukset ja valokuvat. Pohjoispuolen yhtä pikku salia hallitsi Ylösmäki maalauksillaan. Kumenius-Liljerotin sekatekniikalla toteutetut teokset oli sijoitettu pääsalin pohjoisseinää kiertävän Oili Mäen kuvakudoksen alapuolelle. Häkkisen keramiikkaa oli runsaasti esillä joka salissa muiden teosten joukossa.

Kesäkuussa 2023 kirjaston yläkerran valtasi neljän viikon ajaksi itäsuomalaisen Jostain kotoisin -taiteilijaryhmän yhteisnäyttely Etappi 12. Viideltä taiteilijalta oli esillä laajoja, moniosaisia, pääasiassa sekatekniikalla toteutettuja installaatioita. Susanna Pälviän laajin teos” Puun ja kuoren välissä” levittäytyi pääoven vasemmanpuoleisen pikku salin koko lasiseinustalle. Raija Marttinen oli rakentanut pääsalin lukusyvennyksestä Arkisto-installaation. Marja-Riitta Siimalan musta, vanerista leikattu teos ”Kaskesta kasvanut” pohjoispuolen pikkusalissa alkoi seinän alaosasta ja kulki lattian poikki pitkälle vastakkaista seinää kohti. Hanna Räty oli luonut öljyvärejä, sekatekniikkaa, monotypiaa ja valokuvaa käyttämällä pääsalin itäseinälle ”Kuvitteellisen mummolan”. Kuvanveistäjä Hanna Vahvaselkä toi Akvaario-salin seinille ja lattialle haavasta ja puusta sekatekniikalla rakennettuja teoksia.

S Creatives Festival -kaupunkitapahtuman aikaan myös rakennuksen alakerta toimi taidenäyttelytilana (11.–18.6.2023). Käytävän molemmin puolin levittäytyi Matleena Honkasen valokuvanäyttely Univormuparadoksi.  Yhteen etelänpuoleisista pikkuhuoneista Otso Kokko ja Matilda Kalving olivat rakentaneet vanerista, pleksilasista ja metallista futuristisen kaupungin vuonna 2123, toisessa pikkuhuoneessa pyöri digitaalisena nonstop-esityksenä Jenny Vesiväen Intuitiivisia muotokuvia ja kolmannessa pikkuhuoneessa oli esillä Elli Isokosken ja Myrskyryhmän valokuvanäyttely Puhelinlangat tanssii. Pohjoispuolen perimmäisessä pikkuhuoneessa saattoi katsella Anni Löppösen Valokuvia kaupungista jonka kaikki kadut päättyvät veteen.

Heinäkuussa 2023 Joni Ahonen järjesti Nälkälinnanmäellä 10-vuotisjuhlanäyttelyn ”Tatuoitu purppurasydän”. Entisen kirjastorakennuksen pääsaliin ja ns. Akvaario-saliin oli asetettu esille viisikymmentä vuosina 2019 ̶ 2023 syntynyttä teosta: siivekkäitä enkeleitä, luurankoja ja perhosia.  Reilusti yli puolet teoksista oli toteutettu akvarellitekniikalla. Nimikkoteos samoin kuin muut demonisia hahmoja esittävät teokset olivat öljymaalauksia, akryylia oli käytetty vain kolmessa työssä.

Mäen tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäelle on suunniteltu laajamittaista uudisrakentamista, mikä on herättänyt vastustusta paikallisissa asukkaissa ja monissa matkailijoissa.

Vastustuksen myötä syntyi kesällä 2009 niin sanottu Nälkälinnanmäki-ryhmä puolustamaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan miljöön säilymistä. Ryhmä keräsi mittavan adressin, joka luovutettiin Savonlinnan kaupunginvaltuustolle maaliskuussa 2012, juuri ennen Nälkälinnanmäen lomaosakekaavan ratkaisevaa käsittelyä. Valtuusto kumosi lomaosakekaavan äänin 24-17. Ryhmä katsoi tehtävänsä suoritetuksi ja hajosi keväällä 2012. Sen jäseniä oli mukana perustamassa uutta yhdistystä, Nälkälinnanmäki-Seura ry:tä[10], joka rekisteröitiin 24. elokuuta 2012. Yhdistyksen tavoitteena on Nälkälinnanmäen ja muun Savonlinnan kulttuuri- ja rakennusperinnön sekä kaupunkiluonnon vaaliminen. Kesällä 2012 kaupunki käynnisti uudelleen Nälkälinnanmäen lomaosakekaavan. Heti rekisteröinnin tultua voimaan elokuussa 2012 yhdistys haki suojelua Nälkälinnanmäen kirjastotalolle ja sitä ympäröivälle puistoalueelle rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, että asemakaavoitus oli kesken ja asemakaava-alueella suojelun ensisijainen väline on asemakaava.

Savonlinnan kaupunginvaltuusto hyväksyi kirjastorakennuksen purkamisen mahdollistavan asemakaavan syksyllä 2014 yhden äänen enemmistöllä. Päätöksestä valitettiin Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka kumosi asemakaavan. Sen jälkeen Savonlinnan kaupunki valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Kirjastorakennuksen purkamisen mahdollistava asemakaava sai lainvoiman huhtikuussa 2017. Kuukautta myöhemmin Nälkälinnanmäki-Seura ry käynnisti adressin Nälkälinnan puiston ja kirjastorakennuksen puolesta. Marraskuussa 2018 seura teki Etelä-Savon ELY-keskukseen uuden esityksen entisen kirjastotalon ja puiston suojelemiseksi rakennusperintölailla. ELY-keskus hylkäsi suojeluesityksen syyskuussa 2019. Lokakuussa 2019 Nälkälinnanmäki-Seura valitti hylkäyspäätöksestä ympäristöministeriöön. Helmikuussa 2022 ympäristöministeriö hylkäsi seuran valituksen. Seura valitti ympäristöministeriön hylkäyspäätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen maaliskuussa 2022. Hallinto-oikeus hylkäsi seuran valituksen kesäkuussa 2023.lähde? Heinäkuun 2023 alussa seura teki hallinto-oikeuden hylkäyspäätöksestä valituslupahakemuksen ja valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koistinen, Pertti: Savonlinna: kuvia vanhasta kaupungista. Savonlinna: Savonlinnan kaupunki, 1989. ISBN 951-95071-0-8.
  • Saarenheimo, Mikko: Savonlinnan kaupungin historia. I: Savonlinnan kaupunki 1639–1812 /. Savonlinna: Savonlinnan kaupunki, 1939.
  • Saarenheimo, Mikko: Savonlinnan kaupungin historia. II: Savonlinnan kaupunki 1812–1875 /. Savonlinna: Savonlinnan kaupunki, 1963.
  • Vehviläinen, Olli: Savonlinnan kaupungin historia. III: Savonlinnan kaupunki 1876–1976 /. Savonlinna: Savonlinnan kaupunki, 1978.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]