Näkyvyys

Meteorologinen näkyvyys on ilman läpinäkyvyyden mitta. Siihen ei vaikuta pimeys eivätkä maaston esteet. Meteorologista näkyvyyttä pienentää ilman kuiva sameus (auer, pöly, savu) tai kostea sameus (utu, sumu, sade). Fysikaalisesti kyse on näkyvän valon sironnasta.

Sumussa näkyvyys on alle 1 km, kuulakkaina päivinä koillistuulella näkyvyys voi olla yli 70 km.

Näkyvyyttä mitataan sirontamittareilla, joita on kahta perustyyppiä: joko lähetetään valoa kohti anturia ja mitataan kuinka paljon tuli perille, tai lähetetään valoa kohteen ohi ja katsotaan kuinka paljon päätyi kuitenkin anturiin sironnan takia. Käytännössä näkyvyys arvioidaan usein silmämääräisesti tunnettujen maamerkkien, kuten korkeiden rakennusten, ja niiden tunnettujen etäisyyksien avulla.

Näkyvyystaulukko

Näkyvyysluokat

• yli 10 km hyvä
• 4–10 km kohtalainen
• 1–4 km huono
• alle 1 km erittäin huono, sumua

Sumujen luokat

• 500–1000 m heikko sumu
• 200–500 m kohtalainen sumu
• 100–200 m vahva tai sakea sumu
• alle 50 m hyvin sakea sumu

Toisin tavoin

• Olematon näkyvyys alle 100 m
• Sumu alle 1 kilometri
• Utu 1–10 km tai vanhan määritelmän mukaan
  • Ume 1–2 km
  • Utu 2–10 km
• Napa-alueet, vuoristo 70–100 km

Aiheesta muualla

• Helsingin Yliopiston Hiukkastieto.fi-sivusto