Myyrätapakulo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Myyrätapakulo
Scelorchilus rubecula rubecula 1847.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tapakulot Rhinocryptidae
Suku: Myyrätapakulot Scelorchilus
Laji: rubecula
Kaksiosainen nimi
Scelorchilus rubecula
(Kittlitz, 1830)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Myyrätapakulo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Myyrätapakulo Commonsissa

Myyrätapakulo (Scelorchilus rubecula) on Etelä-Amerikan eteläosissa tavattava tapakuloihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan myyrätapakulo on 18–19 cm. Selästään lintu on väritykseltään harmahtavan ja ruosteenruskea ja päästään harmaa lukuun ottamatta ruskeita silmäkulmatäpliä. Pyrstö on pitkähkö ja osoittaa ylöspäin. Lajin rinta on väriltään ruosteenruskea. Vatsa on pohjaväriltään valkoinen ja siinä on tiheästi mustia poikkijuovia.[2][3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyrätapakuloa tavataan Chilen keski- ja eteläosissa sekä Chilen rajan läheisyydessä Argentiinassa Neuquénin, Río Negron ja Chubutin maakunnissa. Linnun elinympäristöä ovat kosteat metsät, joissa valtalajeina ovat Nothofagus-suvun puut. Laji elää erityisesti metsien pohjakerroksissa, mutta voi ruokailla myös avoimemmillakin paikoilla. Myyrätapakulot liikkuvat yksin tai pareittain ja ne kuullaan useammin kuin nähdään. Myyrätapakulojen elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 500 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][3]

Myyratapakulon pesät ovat usein kallionkoloissa tai tunneleissa. Pesä säästyy pedoilta todennäköisesti sitä paremmin mitä lähempänä se on metsän reunaa tai maan pintaa ja mitä pidempi pesän sisäänkäynti on.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Scelorchilus rubecula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 20.2.2014. (englanniksi)
  2. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 404. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.7.2010). (englanniksi)
  3. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 193. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.7.2010). (englanniksi)
  4. Toni L. De Santo, Mary F. Willson, Kathryn E. Sieving & Juan J. Armesto: Nesting biology of Tapaculos (Rhinocryptidae) in fragmented south-temperate rainforests in Chile. The Condor, 2002, 104. vsk, nro 3, s. 482-495. Cooper Ornithological Society. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.7.2010. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.