Myyränporras
Sivulta puuttuu | Myyränporras | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Diplazium sibiricum (Turcz. ex Kunze) Sh. Kurata |
Myyränporras eli taigamyyränporras (Diplazium sibiricum, syn. Athyrium crenatum) on lehtometsissä viihtyvä saniainen. Suomessa myyränporras on uhanalainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitetu.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Myyränporras kasvattaa pitkän, suikertelevan ja haarovan maavarren, josta nousee yksittäin kasvavia, 20–70 cm korkeita lehtiä. Lehden ruoti on lehtilavan pituinen ja tyvestä tummasuomuinen. Lehtilapa on 15–30 cm pitkä, leveän kolmiomainen ja kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat tylppiä ja liukaisia, liuskat ovat hammaslaitaisia. Pikkulehdyköiden suonet ovat alta karvaisia. Lehden alla olevat itiöpesäkeryhmät ovat soikeita, ja niiden katesuomu on vähäinen tai puuttuu kokonaan. Suomessa myyränportaan itiöt kypsyvät heinä–elokuussa.[2][3]
Levinneisyys [muokkaa]
Myyränportaan päälevinneisyysalue kattaa suurimman osan Pohjois-Venäjän havumetsävyöhykettä Siperiaan saakka. Venäjän ulkopuolella lajia tavataan Pohjois-Japanissa, muutamin paikoin Kiinassa, sekä Euroopan puolella Suomessa ja yksittäisiä esiintymiä Ruotsissa ja Norjassa.[4] Suomen esiintymät keskittyvät Itä-Suomeen Etelä-Savosta Inarin Lappiin. Läntisimmät esiintymät ovat Pirkanmaalla ja Hämeessä.[5][6]
Elinympäristö [muokkaa]
Myyränporrasta tavataan lehtokorvissa, rehevissä puronvarsissa ja kallionaluslehdoissa. Suomessa laji on kärsinyt erityisesti rakentamisesta, purojen perkaamisesta sekä metsänhoidosta.[5]
Lähteet [muokkaa]
- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti, Fagerstén, Reino, Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Lievestuore 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 7.10.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 51.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 50.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Ryssbräken Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 7.10.2011. (ruotsiksi)
- ↑ a b Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 119.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Myyränportaan eli taigamyyränportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
