Myrskylän kirkko
| Myrskylän evankelis-luterilainen kirkko | |
|---|---|
_ja_kellotapuli_(1772)_-_Keskustie_3_-_Myrskyl%C3%A4_-_1.jpg) Myrskylän kirkko (1803) ja kellotapuli (1780) elokuussa 2020. |
|
| Sijainti | Myrskylä |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Myrskylän seurakunta |
| Rakentamisvuosi |
1803 (vihkiminen) 1824 (lopullisesti valmis) |
| Istumapaikkoja | 650 |
 |
|
Pro Patria 1939–1944
Sulo Mäkelä 1950
Myrskylän evankelis-luterilainen kirkko (ruots. Mörskom evangelisk-lutherska kyrka) on kolmas pitäjään rakennettu kirkko. Kirkko sijaitsee Myrskylän keskustassa ja lähellä Kirkkojärven rantaa. Rakennus on puuta ja pohjaltaan ristin muotoinen. Niin ikään puinen kellotapuli on erillinen, muutaman metrin päässä kirkkorakennuksesta.
Seurakunnan ja sen kirkkorakennusten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskylän ensimmäinen kirkko valmistui 1611, joidenkin tietojen mukaan 1604. Sitä käytettiin noin 20 vuotta. Jäännösten perusteella sen uskotaan palaneen.
Myrskylän seurakunta erotettiin Pernajan seurakunnasta kuningatar Kristiinan 26. heinäkuuta 1636 allekirjoittamalla päätöksellä. Myrskylän itsenäistyminen omaksi seurakunnakseen liittyi arkkipiispan ja Turun piispan Isak Rothoviuksen 30-vuotisen sodan kestäessä omaksumaan linjaan, jolla paikallishallintoa voitiin tehostaa perustamalla suurien seurakuntien alueelle uusia seurakuntia. Kuningatar Kristiina vahvisti 1636 myös monen muun seurakunnan itsenäistymisen. 1639 saakka Myrskylä oli Pernajan kappeliseurakunta, minkä jälkeen siitä tuli oma seurakuntansa oman kirkkoherran myötä. Samana vuonna valmistui myös Myrskylän toinen kirkko, joka sijaitsi kymmeniä metrejä nykyisestä kirkosta kaakkoon päin. Se purettiin heikkokuntoisena 1800. Toisen kirkon kohdalle nykyiselle Myrskylän hautausmaa vanhalle osalle on pystytetty muistokivi. Myrskylän hautausmaan uusi osa on luoteessa Myrskylän kirkon ja kirkkoherran viraston välistä kulkevan seututie-174:n länsipuolella.
Nykyisen, kolmannen kirkon vieressä oleva kellotapuli on valmistunut ennen kirkkoa jo 1772 Myrskylän toisen kirkon aikana. Kellotapulin rakennustöistä vastasi tanskalaissyntyinen Viaporin linnoitusrakennusmestari Gotthard Flensborg, joka oli siirtynyt Porvooseen kaupunginarkkitehdiksi vastaamaan jälleenrakentamisesta Porvoon kaupungin toisen palon, 11. kesäkuuta 1760 alkaneen suurtulipalon jälkeen. [1] [2] [3]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuden kirkon rakentamisesta tehtiin päätös 9. kesäkuuta 1797 Myrskylän anneksiseurakunnan kirkkoherrana toimineen Porvoon piispan Zacharis Cygnaeuksen johdolla pitäjänkokouksessa, jossa rakentajaksi päätettiin kutsua Askolan kirkon tehnyt ruoveteläinen Mats Åkergren. Åkergren tuli 14. kesäkuuta 1797 toteamaan Myrskylän silloisen kirkon olevan niin heikossa kunnossa, että korjaamisyritys voisi luhistaa sen. Uuden kirkon rahoittamiseksi päätettiin anoa kuninkaalta lupa valtakunnallisen keräyksen toteuttamiseksi, ja lupa saatiin ehdollisena 17. helmikuuta 1801, mutta vain Porvoon ja Turun hiippakuntien alueella. Keräyksen tuotto, 108 taalaria ja 8 killinkiä, päätettiin käyttää ikkunalasien hankkimiseen.
Åkergren ehdotti Myrskylään rakennettavaksi Askolan kirkon mallista, mutta pienempää kirkkoa. Palkkiokseen urakasta hän toivoi sataa riikintaaleria, yhdeksää tynnyrillistä ruista, kolmea tynnyrillistä maltaita, kahta tynnyrillistä herneitä, puolta tynnyrillistä silakoita sekä teuraseläimen. Hänelle luvattiin 133 taalaria ja runsaasti voita. Kirkkoherra, piispa Zacharis Cygnaeus sen paremmin kuin seurakuntalaisetkaan eivät olleet tyytyväisiä Askolan kirkkoon. Piispa kirjelmöi Tukholmaan intendenttikonttoriin siitä, että Askolan kirkko on sisältä kaunis, mutta ulkopuolelta se muistuttaa makasiinirakennusta, siinä ei ole tornia, ja katonnousu on vähäinen, mikä pilaa rakennuksen ulkonäön. Hän pyysi intendenttikonttoria harkitsemaan, olisiko mahdollista rakentaa kirkkoon pieni torni ja kauniit lehterit. Intendenttikonttorin tapaa suunnitella kirkoille loivia katonnousuja ei pidetty Suomessa juhlavana eikä mieltä ylentävänä. Askolan kirkkoon myöhemmin lisätty katon keskelle pienikokoinen torni.
Maksuja, tarvikkeita ja työsuorituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon alkurahoitukseksi päätettiin kerätä kaksi riikintaaleria manttaalilta, jotka talletettiin kapteeni Falckille Koskenkylän tehtaalle kuuden prosentin korolla. Marraskuussa 1799 lisäksi päätettiin, että kukin manttaali toisi rakennustyömaalle 55 kuormaa kiviä, jolloin olisi saatu 1 500 kuormaa kiviä, minkä lisäksi 20 kuormaa liuskeita. Näin ollen manttaaleita oli noin 27. Perintötorppien ja lohkottujen tilojen oli osallistuttava kahdeksalla työpäivällä kirkon rakentamiseen, päivätyötorppien neljällä työpäivällä ja pienimpien torppien kahdella tai kolmella työpäivällä. Työ- ja materiaalivelvoitteista oli vain vähän laiminlyöntejä.
Myrskylän uuden kirkon piirustukset olivat pitäjänkokouksen käytössä 24. kesäkuuta 1801. Ne poikkesivat Askolan vastaavista. Kirkosta tuli Åkergrenin alkuperäisiä ajatuksia suurempi ja seurakuntalaiset vakuuttivat paikalle jo tuotujen tukkien riittävän suureenkin rakennukseen. Åkergren halusi korottaa palkkiotaan ja saada naulan voita asukasta kohden. Seurakuntalaiset ehdottivat maksavansa puolet vuonna 1801 ja loput syksyllä 1802.
Åkergren sanoi työsopimuksensa irti. 16. kesäkuuta 1801 pitäjänkokous valtuutti piispan ottamaan yhteyttä Åkergreniin. Sopimus syntyi uudelleen, rakennustyöt alkoivat kesällä 1801 ja rakennusvalvojana toimi Myrskylän Cygnaeuksen sijainen, varapastori Relander yhdeksän ruistynnyrin korvauksesta.
Myrskylän nykyään käytössä olevan kolmannen kirkon vihki käyttöönsä 3. lokakuuta 1803 Porvoon hiippakunnan piispa Zachris Cygnaeus.
Viimeistely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkko valmistui täysin 1824, jolloin ovet saivat lopullisen muotonsa. Vanhan kirkon osti Koskenkylän tehtaan patruuna ja Myrskylän kartanon omistaja kapteeni Falck 55 taalarilla ja 26 killingillä Myrskylän kartanon päärakennukseksi.
Kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkosali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkossa on tilaa 650 sanankuulijalle. Kirkon urut ovat Olof Schwanin Pietarin Pyhän Katariinan puiseen kirkkoon 1776 rakentamat urut, jotka Carl Wirth oli korjannut ja laajentanut 1833. Myrskylään urut ostettiin 600 ruplalla 1875, ja Albanus Jurva korjasi ne 1902. Veikko Virtanen peruskorjasi urut 1978–1979. Urut ovat 19-äänikertaiset.
Alttaritaulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alttaritaulun on maalannut Dora Wahlroos, ja se esittää Jeesusta pitämässä Vuorisaarnaa.
Vaakunakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkosalin seinillä olevat aatelisvaakunaveistokset ovat Bertil Jägerhornin, Ernst Boijen († 1690 [4]) ja Christina Boijen yhdysvaakuna tekstillisine alaosineen, Mats Creutzin, Lundin, Matts Frillen, Elisabeth Roosin, Bengta Ankarin, Brita Illen, Anders Björnramin, Jagob Forberin, Hans Boijen, Mathia Pertusin, Tore Johanssonin tila von Grepsin, Christina Gardheimin, Anna Ducken ja Olof Vildmanin vaakuna.[5]
Hautausmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskylän kolmannen kirkon ympärillä on sen toisen kirkon aikainen hautausmaa, jolla on niin ikään myös kirkon sitä vanhempi Myrskylän toisen kirkon aikana 1780 valmistunut kellotapuli. Myrskylän toisen kirkon paikalla on muistokivi Myrskylän kirkkoa ympäröivällä vanhalla hautausmaalla nykyisen kirkon ja kellotapulin kaakkoispuolella.
Kirkkoa ympäröivä vanha hautausmaa on yläosastaan aidattu kiviaidalla, koska aikaisemman käsityksen mukaan hautausmaa piti aidata nimenomaan kivillä, jotta paholainen ei pääsisi hautausmaalle. Vanhalla hautausmaalla on uusi osa sen eteläpuolella tasoltaan alempana.
Kirkon sankarihautausmaalla sijaitseva sankaripatsas on vehkalahtelaisen Sulo Mäkelän työ vuodelta 1950.
Uusi hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskylän uusi hautausmaa sijaitsee vanhasta hautausmaasta ja kirkosta luoteeseen päin. Siellä on pieni alttari lähellä kivisiä penkkejä ja myös Karjalaan jääneiden muistomerkki.
Myrskylässä monissa hautakivissä on käytetty Myrskylä Red -nimistä punaista graniittia hautakiven materiaalina.
Kirkon läheisyyden vuoksi ei Myrskylässä ole hautausta varten siunauskappelia, vaan vainajat siunataan ennen hautaamistaan kirkossa. Muistotilaisuuksia varten käytetään vanhaa puista kirkkoherranvirastoa, jossa on myös sali. Kirkkoherranviraston itäpuolella on kirkkoherra Hypénin 1900-luvun alussa istuttamia tai istututtamia puita.
Myrskylän kirkkoherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Myrskylän seurakunta
Myrskylän seurakunnalla oli kuusi kirkkoherraa vuosina 1636–1747 ennen kuin siitä hattujen sodan ja Turun rauhan vuoksi tuli Porvoon piispan anneksiseurakunta vuosiksi 1747–1865. Tällöin kunnallisasetuksella maalaispitäjissä evankelis-luterilaisista seurakunnista erotettiin maallinen kunnallishallinto omiksi maalaiskunnikseen maaseudulla ja anneksiseurakunnista tuli piispan kirkkoherruudesta riippumattomia seurakuntia. Porvoon piispan ollessa Myrskylän kirkkoherrana hoitivat uskonnollista palvelusta varapastorit, kun taas piispa osallistui kuntakokouksiin.
Pappila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskylän evankelis-luterilaisen seurakunnan 1900 valmistuneen pappilan piirustukset on laatinut tamperelainen Ines Schreck. [6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tyyne Salminen, Myrskylän pitäjän vaiheita Ruotsin vallan aikana, Myrskylän seurakunta, 1936
- Suomen Sukututkimusseura (Arkistoitu – Internet Archive) (Tiedot jossain määrin poikkeavia vuosilukujen osalta)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1521
- ↑ http://www.blf.fi/artikel.php?id=2506
- ↑ https://www.itavayla.fi/uutiset/porvoon-suurpalo-syttyi-tasan-258-vuotta-sitten-6.2.35476.d76c286ed0
- ↑ http://www.pp.htv.fi/lkivinie/kuninkaita/dat270.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Myrskylä.org (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4204
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Myrskylän kirkko Wikimedia Commonsissa
- Myrskylän kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
| Virtavedet järvineen | Ilolanjoki (Järvelänjärvi) – Koskenkylänjoki (Syväjärvi – Valkeapäänlampi) – Myrskylänjoki (Isojärvi – Vähäjärvi – Pöyrysjärvi – Muttilanjärvi – Siippo – Sopajärvi – Kirkkojärvi – Sulkavanjärvi) |
| Puistot ja luonto | Myrskylän hautausmaa |
| Museot | Myrskylän kotiseutumuseo |
| Rakennukset ja alueet | Myrskylän kirkko |
| Patsaat ja veistokset | Lasse Virénin patsas – Myrskylän ilmavalvontalottien muistomerkki |
| Tapahtumat | Lassen hölkkä – Tångin soraralli |
| Muuta | Kentänmäki |
| Sodat | Muttilan sota 1808 |
| Teollisuuden historia | Myrskylän huonekalutehdas |
| Liikuntapaikat | Kiparkatti – Myrskylän kirkonkylän urheilukenttä |
| Urheiluseurat | Myrskylän Myrsky |
| Urheilutapahtumat | Lassen hölkkä |
| Liikennekeskukset | Myrskylän linja-autopysäkki |
| Myrskylän kautta kulkevat tiet | Seututie 167 – seututie 174 - paikallistie 1751 |
| Myrskylän kautta kulkevat rautatiet | Lahti–Loviisa-rata |
| Kunta ja hallinto | Kunnanvaltuusto – Vaakuna |
| Media | Orimattilan Sanomat |
| Oppilaitokset | Myrskylän peruskoulu – Porlammin lukio |
Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti