Myokardium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvassa näkyy selvästi sydämen seinämän paksuin osa, myokardium.

Myokardium (lat. myocardium) eli sydänlihas on sydämen seinämän keskimmäinen ja paksuin osa. Vasemman kammion seinämä on noin 12 mm paksu; oikean kammion seinämä on ohuempi, noin 5 mm. Sisäpuolelta sydänlihasta verhoaa endokardium ja ulkopuolelta sydänlihaspussi, jonka sisempi lehti on tiiviisti kiinnittyneenä myokardiumiin ja ulompi kiinnittää sydämen ympäröiviin kudoksiin.[1]

Myokardium koostuu haaroittuneista sydänlihassoluista, jotka liittyvät toisiinsa kytkylevyjen avulla. Kytkylevyissä olevat aukkoliitokset mahdollistavat depolarisaation leviämisen sydänlihassoluihin erittäin nopeasti. Myokardiumille tuovat runsashappista verta sepelvaltimot ja niukkahappisen veren vievät pois sydänlaskimot, jotka yhtyvät sydämen takana sepelpoukamaksi.

Sydänlihaksen hapenkulutus on levossa noin 10 % elimistön kokonaiskulutuksesta, vaikka sen massa on vain noin 0,5 % koko ruumiin massasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 316-317. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.