My Favorite Things (albumi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
My Favorite Things
John Coltrane
Studioalbumin My Favorite Things kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  21.–26. lokakuuta 1960
 Julkaistu 1961
 Tuottaja(t) Nesuhi Ertegün
 Tyylilaji jazz
 Kesto 40.42
 Levy-yhtiö Atlantic Records
John Coltranen muut julkaisut
Bags & Trane
1961
My Favorite Things
1961
Olé Coltrane
1961

My Favorite Things on John Coltranen albumi vuodelta 1961. Se oli ensimmäinen sessio, jonka Coltrane nauhoitti Atlantic Records -levy-yhtiölle. Sessio oli samalla ensimmäinen nauhoituskerta Coltranen uudelle kvartetille, jossa soittivat pianisti McCoy Tyner, rumpali Elvin Jones ja basisti Steve Davis. Jimmy Garrison ja Reggie Workman liittyivät yhtyeeseen myöhemmin eivätkä esiinny vielä tällä levyllä.

Albumi oli Coltranen ensimmäinen, jolla tyylisuunnan vaihto bebopista kohti free jazzia näkyy selvästi. Jazzstandardeille kuten ”My Favorite Things” ja ”But Not for Me” tehdään monimutkaisia harmonisia uudistuksia. Lisäksi albumi on esimerkki Coltranen sopraanosaksofonin käytöstä aikana, jolloin instrumenttia ei juurikaan käytetty jazzmusiikissa.

Standardi ”Summertime” soitetaan nopealla tempolla ja se on esimerkki Coltranen omaleimaisesta improvisointityylistä joka tunnetaan nimellä ”sheets of sound”. Esitystapa on jyrkkä vastakohta Miles Davisin lyyriselle melankolialle tämän Porgy and Bess -albumilla. Coltranen versiossa käytetään myös epätavallisia urkupisteitä ja ylinousevia sointuja. ”But Not for Me” -kappaleen harmonia on kirjoitettu uudelleen käyttäen Coltranelle ominaista sointukorvauksien sykliä, joka tunnetaan ”Coltrane-kiertona” (”Coltrane changes”). Kappaleen lopussa on pitkä kooda ii–V–I–vi-sointukulun päällä.

Albumin nimikkokappale on modaalinen versio Richard Rodgersin ja Oscar Hammerstein II:n kappaleesta ”My Favorite Things”, joka on alun perin elokuvasta Sound of Music. Melodia kuullaan useaan kertaan lähes 14-minuuttisen version aikana. Sen sijaan, että soolot soitettaisiin valmiiksi kirjoitetun sointukulun päällä, sekä Tyner että Coltrane soittavat soolonsa vuorotellen kahden toonikasoinnun, E-mollin ja E-duurin, välillä. Tynerin soolo on kuuluisa siitä, että se keskittyy sointuihin ja rytmisyyteen melodioiden kehittämisen sijaan. Dokumentissa The World According to John Coltrane kertoja Ed Wheeler huomauttaa:

”Vuonna 1960 Coltrane lähti Miles [Davisin] yhtyeestä ja perusti oman kvartettinsa tutkiakseen modaalista soittotapaa, vapaampia suuntauksia ja voimistuvia intialaisia vaikutteita. He muuttivat Sound of Musicin ’My Favorite Thingsin’ hilpeän populistisesta kappaleesta hypnoottiseksi itämaiseksi dervissitanssiksi. Nauhoite oli hitti, ja siitä tuli Coltranen halutuin kappale – ja silta laajaan julkiseen hyväksyntään.”

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. My Favorite Things” – 13:41 (Richard Rodgers)
  2. ”Ev'ry Time We Say Goodbye” – 5:39 (Cole Porter)
  3. Summertime” – 11:31 (George Gershwin)
  4. But Not for Me” – 9:34 (Gershwin)

Joillain CD-julkaisuilla on myös kaksi ylimääräistä raitaa:

  1. ”My Favorite Things, Part 1” (singleversio) – 2:45
  2. ”My Favorite Things, Part 2” (singleversio) – 3:02

Raita 1 nauhoitettiin 21. lokakuuta, raita 3 nauhoitettiin 24. lokakuuta, ja raidat 2 ja 4 nauhoitettiin 26. lokakuuta 1960.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]