Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (gladdeniitit)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (engl. Church of Jesus Christ of Latter-day Saints) oli Francis Gladden Bishopin vuonna 1844 perustama, myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuulunut yhteisö. Erotukseksi Brigham Youngin johtamasta Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta Gladdenin johtamasta yhteisöstä käytettiin myös nimitystä gladdeniitit (engl. Gladdenites).

Gladden Bishop oli liittynyt profeetta Joseph Smithin johtamaan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon jo 1832. Hänet oli erotettu kirkosta lyhyeksi ajaksi jo 1835, mutta hänet otettiin uudelleen kirkon jäseneksi. 1842 hän erosi kirkosta lopullisesti kuultuaan Smithin opettavan ja harjoittavan salassa moniavioisuutta. Jo tässä vaiheessa hän sai tuekseen muutamia kannattajia. Smithin kuoltua väkivaltaisen kansanjoukon lynkkaamana 27. kesäkuuta 1844, Gladden Bishop alkoi julkisesti koota ympärilleen seurakuntaa. Hän selitti Smithin kylläkin olleen alussa Jumalan mukainen mies ja Herran profeetta, mutta tämän sittemmin langenneen pois Jumalan yhteydestä ja syyllistyneen moraalittomuuksiin, ennen muuta moniavioisuuteen. Bishop selitti myös, että Smithin kuoleman jälkeen Jeesus Kristus oli ilmestynyt hänelle ja kutsunut hänet kirkon johtoon. Mukanaan Kristuksella oli ollut yksi kolmesta nefiläisestä, siis yksi Jeesuksen Mormonin kirjan mukaan Amerikan mantereella kutsumasta kolmesta apostolista, jolle hän oli lahjoittanut kuolemattomuuden.

Bishop kertoi myös, että hän oli saanut Jeesukselta kutsumuksensa todistukseksi joukon pyhiä esineitä. Hän selitti hallussaan olevan

Bishop kertoi myös hallussaan olevan ne 116 Smithin ensiksi kääntämää sivua, jotka kirjuri Martin Harrisin vaimo oli ottanut haltuunsa ja joita yleisesti pidettiin kadonneina.

Bishop selitti myös, että Joseph Smith oli kylläkin saanut Jumalalta Aaronin pappeuden valtuudet, mutta hänen syntinsä olivat estäneet häntä saamasta Melkisedekin pappeuden valtuutta. Ne Jeesus Kristus oli kuitenkin luovuttanut Bishopille. Täten vasta Bishopin myötä Kristuksen pappeuden täyteys oli palannut maan päälle.

Seitsemän päivää tämän jälkeen Jeesuksen Kristus ilmestyi Bishopille tämän kertoman mukaan uudelleen ja pesi, voiteli ja puki tämän. Tämä merkitsi Bishopille hänen kutsumuksensa täyttymistä. Tästä lähtien hän saattoi julistaa myös olevansa "uusi Daavid", Jumalan voitelema Israelin kuningas.

Gladden Bishop sai Iowasta ja Illinoisista joitakin kannattajia, jotka pitivät häntä Kristuksen kirkon todellisena johtajana. Bishop kannattajineen muutti 1847 Ohioon, Kirtlandiin, missä Bishopin oli tarkóitus saada haltuunsa myöhempien aikojen pyhien sinne Smithin aikana rakentama temppeli. Bishop kertoi saaneensa Jumalalta asiaa koskevan ilmoituksen, mutta ilmoituksesta huolimatta hän ei kannattajineen saanut temppeliä haltuunsa.

Kuultuaan Brigham Youngin johtaman kirkon panneen moniavioisuuden julkisesti voimaan Utahissa, Bishop arveli tämän johtavan laajaan tyytymättömyyden aaltoon ja mahdollisesti jopa MAP-kirkon jakautumiseen. Toive ei ollut aivan vailla perusteita, sillä tähän saakka kirkko oli kieltänyt jyrkästi kaikki moniavioisuutta koskevat huhutkin. Julkinen moniavioisuus oli järkytys ainakin Euroopasta tuleville siirtolaisille, joille asia oli selitetty vain kirkon vihollisten panetteluksi ja pahantahtoiseksi juoruksi. Bishop halusi käyttää hyväkseen sitä tyytymättömyyttä, jonka arveli nousevan Youngia vastaan, ja hankkia lisää jäseniä kirkolleen. Niinpä hän päätti kannattajineen muuttaa Utahiin vastustaakseen Youngia julkisesti.

Maaliskuussa 1853 Bishop kannattajineen alkoi saarnata julkisesti Salt Lake Cityn kaduilla, ennen muuta moniavioisuutta vastaan. Kaupungin miliisi kuitenkin hajotti Bishopin kaupungintalon edessä pitämän rauhanomaisen kokouksen, ja seuraavaksi viikoksi suunniteltu kokous estettiin kokonaan.

27. maaliskuuta 1853 profeetta Brigham Young piti Salt Lake Cityn tabernaakkelissa julkisen puheen, jossa hän tuomitsi jyrkin sanoin "luopioiden" saapumisen Utahiin. Hän vaati luopioita lähtemään Utahista, ja lupasi tarpeen tullen vastustaa heitä ja heidän opetuksiaan vaikka veitsi kädessä ja kuolemaan asti. Myös eräs apostoleista, Parley P. Pratt, piti tulisen puheen kaupunkiin luikerrelleita harhaopettajia vastaan. Ainakin osa kuulijoista saattoi ymmärtää Youngin ja Prattin puheet niin, että ne kiihottivat väkivallantekoihin Bishopin kannattajia vastaan. Toisaalta yhtään väkivallantekoa ei tiedetä sattuneen, ja Young itsekin kielsi sellaiset myöhemmissä puheissaan.

Vuoteen 1854 mennessä suurin osa gladdenilaista oli muuttanut pois Utahista. Bishop ja useat hänen seuraajistaan muuttivat ensin takaisin Illinoisiin, missä he asettuivat asumaan Crow Creekiin. Bishop alkoi kutsua kirkkoaan nimellä Uuden Jerusalemin Jeesuksen Kristuksen kirkko. Tässä vaiheessa Granville Hedrick, joka myöhemmin perusti Kristuksen kirkko (temppelin paikka) -yhteisön, kuului Bishopin seuraajiin. Jonkin kuluttua Bishop kannattajineen kuitenkin muutti Kanesvilleen, Iowaan. Useat hänen seuraajistaan kuitenkin jäivät Illinoisiin. Heistä suurin osa liittyi myöhemmin Kristuksen kirkko (temppelin paikka) -yhteisöön.

Vuoden 1860 paikkeilla Bishop kannattajineen asettui asumaan Nebraskaan, jossa he saarnasivat innokkaasti sekä intiaanien että siirtolaisten parissa, tosin vaatimattomalla menestyksellä. Vuonna 1863 Bishopin seuraajia syytettiin moraalittomuudesta, ja tunnelma kirkkoa kohtaan muuttui vihamieliseksi. Bishopin kirkko hajosi, ja hän itse muutti vähäisine uskollisine kannattajineen Coloradoon.

Kesä-, heinäkuussa 1864 Bishop matkusti Salt Lake Cityyn, virallisesti tavatakseen Brigham Youngin ja luovuttaakseen tälle hallussaan olevan pyhät esineet. Tapaamisesta ei kuitenkaan tullut mitään, ja Gladden Bishop kuoli tulirokkoon marraskuun lopussa 1864.

Bishopin kuoleman jälkeen hänen perustamansa kirkko hajosi lopullisesti. Bishopin hallusta ei löydetty hänen kertomiaan pyhiä esineitä.