Myöhäinen kevät
| Myöhäinen kevät | |
|---|---|
| Banshun | |
 Japanilainen elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | Yasujirō Ozu |
| Käsikirjoittaja |
Kazuo Hirotsu Kōgo Noda Yasujirō Ozu |
| Tuottaja | Shōchiku |
| Säveltäjä | Senji Itō |
| Kuvaaja | Yūharu Atsuta |
| Pääosat |
Chishū Ryū Setsuko Hara Haruko Sugimura |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Japani |
| Tuotantoyhtiö | Shōchiku |
| Levittäjä |
Shochiku Netflix |
| Ensi-ilta | 13. syyskuuta 1949 |
| Kesto | 108 min |
| Alkuperäiskieli | japani |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Myöhäinen kevät (晩春 Banshun) on mustavalkoinen japanilainen draamaelokuva vuodelta 1949. Sen on ohjannut Yasujirō Ozu. Tätä kertomusta isän ja tyttären suhteesta on usein pidetty hänen hienoimpana elokuvanaan. Se perustuu Kazuo Hirotsun kertomukseen.
Tarina kertoo Norikosta, joka elää tyytyväisenä leskeksi jääneen isänsä kanssa eikä tunnu kiirehtivän naimisiin. Professori-isä kuitenkin haluaisi hänen vakiintuvan ja juonittelee sisarensa kanssa Norikoa järjestettyyn avioliittoon. Elokuvan pääosassa on Setsuko Hara, jolle tämä on ensimmäinen yhteistyö Ozun kanssa.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Shūkichi Somiyalla (Chishū Ryū) on yksi lapsi, 27-vuotias naimaton tytär Noriko (Setsuko Hara), joka huolehtii isänsä arkisesta selviytymisestä. Tavattuaan sisarensa Masan (Haruko Sugimura) isä vakuuttuu, että tytär on saavuttanut avioliiton solmimisiän. Noriko on hänen avustajansa Hattorin (Jun Usami) läheinen ystävä, ja Masa pyytää Somiyaa kysymään Norikolta, kiinnostaako tätä Hattori. Käy kuitenkin ilmi, että Hattorilla on jo kihlattu, jonka kanssa hän on aikeissa avioitua.
Somiyan kiotolainen, ystävä professori Onodera tulee käymään Somiyan luona. Noriko saa tietää, että leski Onodera on mennyt uudestaan naimisiin, ja hän ilmaisee Onoderalle, että hänen mielestään se on vastenmielistä, jopa luonnotonta. Onodera kiusaa häntä kiusaamistaan moisesta ajatuksesta. Samalla Masa painostaa Norikoa naimakauppojen välittäjälle tapaamaan sopivaa kandidaattia, joka muistuttaa Gary Cooperia. Noriko kieltäytyy ja sanoo, ettei isänsä takia halua mennä naimisiin. Jos hän menisi naimisiin, isä jäisi yksin ja avuttomaksi. Masa sanoo, että hän on aikeissa toimia hänen isänsä ja leskirouva Miwan puhemiehenä, niin että isällä olisi joku, joka pitäisi hänestä huolta.
Nō-näytelmän esityksessä Somiya nyökkää rouva Miwalle, mikä herättää Norikon mustasukkaisuuden. Kun isä yrittää taivutella häntä avioliittovälittäjälle, hän samalla kertoo olevansa menossa naimisiin rouva Miwan kanssa. Tuohtuneena Noriko päättää mennä tapaamaan puolisoehdokasta. Ihmeekseen hän huomaa tämän miellyttäväksi. Masa taivuttelee häntä naimisiin. Isänsä avioliittoaikeiden kannustamana Noriko myöntyy tätinsä ehdotukseen ja suostuu avioitumaan.
Isä ja tytär Somiya lähtevät viimeiselle yhteiselle matkalle Kiotoon, missä he tapaavat Onoderan ja tämän perheen. Noriko muuttaa suhtautumistaan Onoderan avioitumiseen huomatessaan että tämän uusi vaimo on oikein mukava. Pakatessaan matkalaukkujaan kotimatkaa varten Noriko kysyy Somiyalta, miksi he eivät voi olla niin kuin he nyt ovat; hän asuu tyytyväisenä isänsä luona, eikä avioliitto saisi häntä yhtään onnellisemmaksi. Somiya pitää hänelle lyhyen puhuttelun pyytäen häntä ponnistelemaan avioliiton onnen eteen yhdessä puolisonsa kanssa. Noriko pahoittelee aiempia ajatuksiaan ja suostuu menemään naimisiin.
Vihdoin Noriko lähtee hääpäivänään. Norikon eronnut ystävä Aya (Yumeji Tsukioka) jää Somiyan kanssa baariin niin pitkäksi aikaa, että saa kuulla tämän tunnustavan, että avioituminen rouva Miwan kanssa oli pelkkä metku saada Noriko naimisiin. Aya liikuttuu hänen uhrauksestaan ja lupaa tulla usein käymään, mutta Somiya joutuu palaamaan takaisin ja hänellä on edessään yksinäinen koti-ilta.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Chishū Ryū | … | Shūkichi Somiya |
| Setsuko Hara | … | Noriko Somiya |
| Yumeji Tsukioka | … | Aya Kitagawa |
| Haruko Sugimura | … | Masa Taguchi |
| Hōhi Aoki | … | Katsuyoshi Taguchi |
| Jun Usami | … | Shōichi Hattori |
| Kuniko Miyake | … | Akiko Miwa |
| Masao Mishima | … | Jō Onodera |
| Yoshiko Tsubouchi | … | Kiku Onodera |
| Yōko Katsuragi | … | Misako Onodera |
| Toyoko Takahashi | … | Shige Hayashi |
| Jun Tanizaki | … | Seizō Hayashi |
| Yōko Benisawa | … | teehuoneen omistaja |
Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva valmistui, kun toisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut neljä vuotta. Maassa olevan voittajan läsnäoloon viittaavat vain pari englanninkielistä mainos- ja tiennimikylttiä. Ozun aiheena on hyvinvoivan perheen elämä, johon yhteiskunnan mullistukset eivät vaikuta. Tyttären siirtyminen vanhasta kulttuurista uuteen kuvataan tämän suostumisella avioliittoon, aluksi vastahakoisesti, mutta siirtyen vähitellen huumorin kautta odottavalle mielelle. The New York Timesin kriitikon Vincent Canbyn mukaan Ozulle on luonteenomaista liittää onni vaivannäköön. Hänen mukaansa elokuvan koskettavuuden salaisuus on siinä, että Ozu säilyttää henkilöhahmojen yksityisyyden, suojaa hahmon ajatuksia, niin että ne lopultakin jäävät katsojalle arvoitukseksi.[1]
Elokuvan haikean fatalistisessa sävyssä ilmentyy alistuminen vanhan Japanin katoamiseen. Elokuvan hidasta mietiskelevää tunnelmaa välittämään Ozu käyttää luonnon kuvia. Ozu myös upottaa juoneen jaksoja, joissa katsoja saa tuntumaa japanilaiseen perinteeseen, kuten nō-teatteriin.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Canby, Vincent: Japanese Life: ’Late Spring’ by Ozu Opens at New Yorker. The New York Times 22.7.1972. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Myöhäinen kevät Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Myöhäinen kevät AllMoviessa. (englanniksi)
- Rotten Tomatoes Reviews. (englanniksi)
- Review of Late Spring. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)