Mutapainin ystävät
| Mutapainin ystävät | |
|---|---|
 Sarjan tunnusteksti |
|
| Tyyli | sketsisarja |
| Kestoaika | noin 30 minuuttia |
| Luoja(t) |
Pirkka-Pekka Petelius Kari Kyrönseppä Heimo Holopainen Kari Heiskanen Jukka Vieno |
| Pääosissa |
Kati Bergman Ilkka Heiskanen Kari Heiskanen Marja Korhola Eeva Litmanen Pirkka-Pekka Petelius |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | Yle TV1, Yle Teema |
| Esitetty | 15. joulukuuta 1984 – 23. maaliskuuta 1985 |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 8 |
| Tunnuskappale | Kuraa-Uraa! |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Kari Kyrönseppä |
| Käsikirjoittaja(t) |
Heimo Holopainen Kari Heiskanen Kari Kyrönseppä Pirkka-Pekka Petelius Kari Kyrönseppä Jukka Vieno |
| Säveltäjä(t) | Kari Kyrönseppä, Jukka Linkola, Pave Maijanen, Esa Helasvuo |
| Tuotantoyhtiö(t) | Yle Viihdetoimitus |
| Edeltäjä | Velipuolikuu |
| Palkinnot | |
| Voitetut | Venla Kunniamaininta 1985 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Mutapainin ystävät on suomalainen Yleisradion tuottama vuosina 1984–1985 valmistunut kahdeksanosainen sketsiviihdesarja. Sketsisarja on saman käsikirjoittajajoukon jatko sketsiviihdesarjalle Velipuolikuu.[1]
Sarjan suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Velipuolikuun saaman suosion myötä Yleisradio että yleisö kaipasivat lisää "Petelius-viihdettä".[1] Sarjan tekijöiden mukaan, oli millainen uusi sarja millainen tahansa, sitä tultaisiin vertaamaan Velipuolikuuhun.[1] Peteliuksen kertomuksen mukaan tekijäjoukko halusi luoda aivan uudenlaisen sarjan, jossa olisi pidempiä sketsejä.[1] Mutapainin ystävissä oli Velipuolikuuhun verrattuna myös paljon mustaa huumoria sisältäviä sketsejä.[1]
Sarjan nimen Mutapainin ystävät keksi ohjaaja Kyrönseppä.[2] Sarjan sketsejä suunniteltiin, ja valmisteltiin huolella Kyrönsepän puutarhassa Helsingin Kumpulassa.[2] Jukka Vieno oli tuonut ensimmäiseen suunnittelupalaveriin 120 tekstiliuskaa erilaisia sketsejä.[2] Vieno heitti saman tien roskiin ne sketsit, jotka eivät toimineet.[2] Mutapainin ystäviä kuvattiin myös huomattavasti enemmän studion ulkopuolella kuin edeltäjäsarjaansa.[1]
Sarjan päähenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan juontojen ja musiikkiesitysten kehys sijoittuu valintamyymälän lavasteisiin.[1] Petelius ja Heiskanen esittävät juontajahahmoja, yläkoulumaisia koijareita Tapia ja Ardea, jotka käyttävät huolettomasti nuorisoslangia.[2] Sarjassa he muun muassa valmistavat sukkamehusta teetä, ja testaavat lattiavahanesteitä juomalla niitä.[2] Ilkka Heiskanen esittää jännittynyttä tosikkoa Huttusta, Eeva Litmanen äidinvaistoista Ragnia, ja Kati Bergman vaiteliasta Ritua, joka on Tapin ja Arden päiväunien kohde.[2] Kaikki valintamyymälän henkilöt ovat sonnustautuneet kaupanmyyjän valkeaan takkiin sekä yliräikeisiin housuihin tai hameisiin.[2]
Sketsien esittelyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahdistelija kaupassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupassa alkoholin vaikutuksen alaisena oleva mies alkaa ahdistella jonossa seisovaa naista, joka ei ole kuulevinaan miehen puheita. Avuksi rientää jonon edessä oleva mies.[3]
Ensimmäinen naispappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toimittaja (Ilkka Heiskanen) haastattelee Suomen ensimmäistä naispappia (Petelius). Sketsissä otettiin kantaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytyihin keskusteluihin naispappeudesta. Sarjan ensiesityksen aikaan (1985) Suomessa ei oltu naispappeutta vielä hyväksytty.
Hulttionuori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bussipysäkillä on kaksi miestä, kunnes paikalle saapuu punktyylinen nuori mies. Miehet alkavat haastaa riitaa punktyyliselle miehelle, ja tilanne lopulta eskaloituu tiettyyn tilanteeseen.[4]
Kylkiäinen ja Myyryläinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siamilaiset kaksoset Kylkiäinen ja Myyryläinen hakevat työpaikkaa. Työpaikan haastattelija on alussa epäileväinen työnhakijoille.[5] Sketsissä otetaan kantaa työnhakijoiden syrjintään.
Köyliön hevossiittola ja ori Sultan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilkka Heiskasen esittämä juontaja esittelee Köyliön hevossiittolassa olevan ori Sultanin valmistautumista astutukseen.[6] Astutukseen valmistautuessa hevoselle tarjotaan aperitiiviksi viinaa, harjataan sekä näytetään pornolehtiä eli ”noposia”. Petelius on kertonut, että erikoinen synonyymi on lähtöisin muusikkoslangissa käytetystä sanasta ”noponen”.[6]
Opi Japania kotona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parodia kielten opetusohjelmista.[7]
Paavo Haavikon haastattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peteliuksen esittämä toimittaja haastattelee kovasti humaltuneen Juha ”Watt” Vainion näköistä kirjailija Paavo Haavikkoa (Heiskanen), joka sokeltaa omiaan, ja kertoo käynensä muun muassa sienessä ”Lellen” kanssa.[6] Heiskanen on kertonut jälkeenpäin sketsistä, että ”siihen aikaan tuntui siitä, että Haavikko on maan ainoa todellinen intellektuelli. Hänet nostettiin jo tuolloin sellaiselle jalustalle, että viime kädessä oli samantekevää, minkä näköinen mies sieltä saapuu Haavikkona, koska brändi oli niin vahva”.[6]
Slutku Huja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jugoslavialainen popkvintetti Slutku Huja hurjistelee lysmyisellä Škodalla ympäri Helsinkiä.[1] Bändi rokkaa ilmakitaroin rautatien kävelysillalla, ja kurvaa Valintataloon ostoksille.[1] Aikansa itäblokkiyhtyeitä parodioivassa levymainossketsissä taustalla soi The Shadowsin ”Shadoogie”.[1]
Tulevaisuuden orvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980-luvun uutis- ja ajankohtaisohjelmia parodioiva sketsi.[1] Peteliuksen esittämä toimittaja haastattelee valintamyymälässä olevia veljeksiä Mauri (Kari Heiskanen) ja Esko Kannikkaa (Ilkka Heiskanen), jotka kertovat tuntemuksistaan.[1] Sketsin kirjoittaja Jukka Vieno luonnehtii että ”kyseisissä ohjelmissa oli yleensä hyvin pateettinen, ja ongelmapitoinen lähestymistapa. Nähtiin, haettiin ja löydettiin ongelmia - tietysti oikeita ongelmia oli, mutta asenteeltaan ohjelmat oli kuin valmistautumista tuomionpäivään”.[1]
Ulkoministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peteliuksen esittämä toimittaja haastattelee ulkoministeriä (Heiskanen), joka on saapunut Etelä-Afrikasta. Kiihkeällä päällä oleva ulkoministeri ei liiemmin peittele kokemuksistaan matkalla. Etelä-Afrikassa oleva rotuerottelu on ministerin mielestä mennyt sietämättömälle tasolle. Hän muun muassa matkalla on tutustunut elämään mustille määrätyillä asuinalueilla eli bantustaneissa. Sketsissä otettiin kantaa Etelä-Afrikassa aikoinaan vallinneeseen apartheidiin.[8]
Uutistenlukija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uutistenlukija (Kari Heiskanen) puhuu samalla tavalla työssä kuin kotona.[6] Kotioloissa hän puhuu slangia, mutta säilyttää saman puhetyylin keskustellessaan juopolle vaimolleen, ja narkkaripojalleen. Uutistenlukija muistuttaa ulkonäöltä kovasti Yleisradion uutisankkuria Heimo Tauriaista.[6] Sketsissä käsiteltiin julkisen "käytöskoodin ja privaattiminän suhdetta", jonka Heiskanen on kertonut olevansa yksi lempiaiheistaan.[6]
Muita sketsejä sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anssi Kukkonen
- Hannu-Pekka Hänninen
- Heavybändi Arsenik
- ”Henrikistä analyysi”
- Hylkyläinen (Aki Kaurismäki-parodia)
- Hypnotisoija Oliver ja kajaaninpoika Teuvo
- Humoristiset tanssiesitykset
- Jarna-tarinakilpailu
- Jo osittain kadonnuttua kansallista Kahjo-perinnettä etsimässä
- Metromutantti
- Merkonomin hihitys
- Monologit
- Myyrä bussissa
- Puhuva kaktus Paavo Nurmi
- Suomen Säätytalo
- Tietoiskut
Sarjan musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Velipuolikuuhun verrattuna Mutapainin ystäviin tehtiin "moderneja popballadeja".[2] Kappaleiden sävellykset tekivät Kari Kyrönseppä, Jukka Linkola, Pave Maijanen ja Esa Helasvuo. [2] Suurimman osan sarjassa esitetyistä musiikkiesityksistä esittivät Pirkka-Pekka Petelius ja Kati Bergman.[2] Osa sarjan kappaleista levytettiin.
Jokaisen jakson aloittaa sarjan tunnuskappale Kuraa-Uraa![9]. Kappale soi myös jaksojen 1–7 lopputekstien aikana.
Kauniita kesäpäiviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kauniita kesäpäiviä
Sarjan ensimmäisessä jaksossa Petelius esittää Pave Maijasen säveltämän ja Jukka Vienon sanoittaman kappaleen ”Kauniita kesäpäiviä”, joka julkaistiin Peteliuksen albumilla Pimpparauta (1985). Televisiosarjassa kappaleesta esitetään ensimmäinen ja toinen säkeistö. Levytetyssä versiossa kappaleessa on myös kolmas säkeistö.
Yhtenä yönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan kahdeksannen jakson lopputekstien jälkeen kuvassa näkyy hiljainen valintamyymälä, jolloin musiikki alkaa soida, ja Petelius kävelee kuvan eteen, ja laulaa Pave Maijasen säveltämän ja Jukka Vienon sanoittaman kappaleen ”Yhtenä yönä”. Kappaleen aikana kaikki lavasteet siirretään pois kuvasta, ja lopussa Peteliuskin riisuu asunsa pois sekä kampaa hiuksensa.
Pirkka-Pekka Peteliuksen laulama versio on esitetty vain televisiosarjassa. Kappaleen on levyttänyt myöhemmin kappaleen säveltäjä Pave Maijanen itse.[9][10] Petelius on kertonut jälkeenpäin, että kyseisen kappaleen esittäminen oli vaikeaa, koska sen aihe kosketti häntä henkilökohtaisesti.[11]
Ööliä läikkyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ööliä läikkyy
Sarjan kahdeksannessa jaksossa esitetystä, Peteliuksen laulamasta ”Ööliä läikkyy” -kappaleesta tuli yksi sarjan suosituimmista musiikkiesityksistä.
Kohtauksen tapahtumapaikka sijoittuu psykiatriseen hoitolaitokseen[12], jossa Kyösti-niminen sairaalan potilas juoksee yöllä ”pöpilän” jääkaapille, ja yrittää varastaa olutpullon. Yöhoitaja eli ”yökkö” Vuokko estää Kyöstin aikeet. Loppujen lopuksi Kyösti onnistuu lopulta varastamaan olutpullon.
Sarjat muut musiikkikappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aria au Jardin[9]
- Banana Split[9] (esittäjät Kati Bergman & Pirkka-Pekka Petelius)
- Hi & Ho[9] (esittäjät Kati Bergman, Kari Heiskanen, Ilkka Heiskanen, Pirkka-Pekka Petelius)
- Kummaa Mauno[9] (esittäjät Kari Heiskanen & Pirkka-Pekka Petelius)
- Kreeta ja Hannu[9] (esittäjät Kati Bergman & Pirkka-Pekka Petelius)
- Lähti kerran Aatami[9] (esittäjät Kati Bergman, Ilkka Heiskanen, Kari Heiskanen, Pirkka-Pekka Petelius)
- Mä jäin koukkuun[2][9] (esittäjä Kati Bergman)
- Pöpilään[9](esittäjät Kati Bergman, Ilkka Heiskanen, Kari Heiskanen, Pirkka-Pekka Petelius)
- Tahdoin kuolla Panamassa[9] (esittäjät Kati Bergman & Ilkka Heiskanen)
- Yön kimalainen[9][2] (esittäjä Kati Bergman)
Esitysajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jakso | Jakson nimi | Ensiesitys |
|---|---|---|
| 1. | Molskis ja savea silmään | 15.12.1984 |
| 2. | Kuraa - uraa | 29.12.1984 |
| 3. | Nyt on vuorossa lattiavahat | 12.01.1985 |
| 4. | Tuoreita gliseitä | 26.01.1985 |
| 5. | Nenä - monipuolinen | 09.02.1985 |
| 6. | Supistukset uhkaavat | 23.02.1985 |
| 7. | Kuraa - kuraa | 09.03.1985 |
| 8. | Tunnelmoidaan, rakas | 23.03.1985 |
| Mutapainin ystävien laulut | 07.12.1985 |
Sarja ensiesitettiin vuosina 1984–1985.[13][14] Joulukuussa 1985 esitettiin koosteohjelma Mutapainin ystävien laulut, joka sisälsi sarjan parhaita sketsejä ja musiikkiesityksiä.[15] Sarja esitettiin uusintana ensimmäisen kerran vuonna 1998.[16] Toisen kerran sarja esitettiin uusintana vuonna 2004.[17] Myöhemmin sarjaa on esittänyt uusintana Yle Teema.[14]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yle Tallennemyynti julkaisi vuonna 1999 koosteohjelman Mutapainin ystävien laulut kirjastotallenteena.[18]
Sarja julkaistiin DVD:nä vuonna 2009 Pan Visionin julkaisemana.[19] DVD sisältää kaikki kahdeksan alkuperäistä jaksoa, sekä koosteohjelman Mutapainin ystävien laulut.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Annala, Jukka: Toopelivisio. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Annala 2006, s. 119
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Annala 2006, s. 120
- ↑ Rytsä, Paavo: Mutapainin ystävät: Ahdisteluapua kaupassa Yleisradio. 31.10.2017. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Rytsä, Paavo: Mutapainin ystävät: Hulttionuori yle.fi. 29.10.2007. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Sommar, Heidi: Mutapainin ystävät: Kylkiäinen Yleisradio. 27.8.2010. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b c d e f g Annala 2006, s. 121
- ↑ Rytsä, Paavo: Mutapainin ystävät: Opi japania kotona Yleisradio. 1.11.2017. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Matilainen, Ville: Mutapainin ystävien Ulkoministeri tuohtui Etelä-Afrikan rotuerottelusta Yle Elävä arkisto. 5.4.2016. Viitattu 23.4.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Mutapainin ystävät Yleisradio. 7.2.2008. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Yhtenä yönä Fono.fi - Äänitetietokanta. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Lindfors, Jukka: Mutapainijat muistelevat YLE Elävä arkisto. 12.11.2007. Viitattu 14.11.2011.
- ↑ Rytsä, Paavo: Mutapainin ystävät: Ääliö älä lyö, ööliä läikkyy Yle Elävä arkisto. 2.11.2007. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Kajava, Jukka: Valoa mutapainin ystäville. Helsingin Sanomat, 15.12.1984, s. 63. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b Mutapainin ystävät Radio- ja televisioarkisto. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Mutapainin ystävien laulut Radio- ja televisioarkisto. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Ylänen, Helena: Orvonkin täytyy iloita (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 17.4.1998. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Karjalainen, Jussi: Kahjo-perinnettä etsimässä (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 1.10.2004. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Mutapainin ystävien laulut – Tarkastustiedot Elonet. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 29.8.2012.
- ↑ a b Mutapainin ystävät finna.fi. Viitattu 28.2.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jegorow, Sirpa: Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen Yle Elävä arkisto. 11.4.2017. (artikkeli sisältää sarjassa esitettyjä sketsejä)
| ||||||||||||||