Mustaturpiaali
| Mustaturpiaali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Mustaturpiaalit Curaeus |
| Laji: | curaeus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Curaeus curaeus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Mustaturpiaali, aikaisemmalta nimeltään eteläntrupiaali[3] (Curaeus curaeus) on Etelä-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pituudeltaan mustaturpiaali on 23–27 senttiä ja koiraat ovat naaraita kookkaampia. Koiraan höyhenpuku on kauttaaltaan musta. Ulkonäöltään se muistuttaa hohtoturpiaalia (Molothrus bonariensis) , mutta höyhenet eivät ole yhtä kiiltäviä. Naarailla ja nuorilla linnuilla on myös ruskeampia höyheniä erityisesti siivissä. Mustaturpiaalin nokka on pitkähkö ja muodoltaan kartiomainen.[4][5]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustaturpiaali on turpiaalien eteläisin laji.[3] Sitä tavataan Argentiinan eteläosissa ja keskisessä ja eteläisessä Chilessä. Linnun elinympäristöä ovat metsät ja metsien reunamaat sekä avoimemmat maanviljelysmaat, joiden lähettyvillä kasvaa pensaikkoa ja puita. Mustaturpiaalin elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 500 metrin korkeudella merenpinnasta.[4][5]
Mustaturpiaalit elävät pesimäajan ulkopuolella pieninä ryhminä. Pesimäkaudella linnut elävät pareittain.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Curaeus curaeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Curaeus curaeus (TSN 559603) itis.gov. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1890. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 351. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.9.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Arthur Grosset: Austral Blackbird arthurgrosset.com. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)