Mustaposkidelfiini

Mustaposkidelfiini
Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Alaluokka: Theria Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria Lahko: Valaat Cetacea Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti Heimo: Delfiinit Delphinidae Suku: Valkokuvedelfiinit Lagenorhynchus Laji: australis
Kaksiosainen nimi
Lagenorhynchus australis (Peale, 1848)
Mustaposkidelfiinin levinneisyys
Katso myös
Mustaposkidelfiini Wikispeciesissä   Mustaposkidelfiini Commonsissa

Mustaposkidelfiini eli eteländelfiini (Lagenorhynchus australis) on pieni delfiinilaji, jota tavataan Tulimaata ympäröivillä vesillä Etelä-Amerikassa.

Rakenne

Syntyessään mustaposkidelfiini on yhden metrin pituinen, ja täysikasvuisena 2,1 metriä. Painoa on noin 115 kg. Sillä on tummanharmaat kasvot ja leuka. Selkä on pitkälti musta, jonka poikki menee yksi luonnonvalkoinen kaareva raita, joka jakautuu selän kummallekin puolelle. Vatsa ja evien takaosat ovat valkoiset. Kylkievät ovat melko pienet ja pyrstöevän välissä on lovi.

Laji muistuttaa paljon mustadelfiiniä.

Levinneisyys

Mustaposkidelfiinit elelevät Etelä-Amerikan rannikkovesillä. Niitä löytyy usein nopealiikkeisiltä vesiltä, kuten kanavien sisäänkäynneissä sekä turvallisilla alueilla rannan läheisyydessä, kuten merenlahdilla.

Käyttäytyminen

Mustaposkidelfiinit kokoontuvat pienissä, 5–20 yksilön ryhmissä. Joskus harvoin kesällä ja syksyllä ne voivat uida suuremmissa, 100 yksilön ryhmissä. Ryhmät liikkuvat yleensä hitaasti rantaviivan suuntaisesti pienillä alueilla. Tämän vuoksi ne joutuvat helposti kalaverkkoihin. 1970- ja 80-luvuilla Chilen kalastajien verkkoihin joutui tuhansia delfiinejä vuosittain. Myös Argentiinassa on havaittu ajautumisia verkkoihin.

Lähteet

• National Audubon Society: Guide to Marine Mammals of the World ISBN 0-375-41141-0
• Encyclopedia of Marine Mammals ISBN 0-12-551340-2
• LeDuc, R.G., Perrin, W.F., Dizon, A.E. (1999). Phylogenetic relationships among the delphinid cetaceans based on full cytochrome b sequences. Marine Mammal Science 15, 619–648.
• May-Collado, L., Agnarsson, I. (2006). Cytochrome b and Bayesian inference of whale phylogeny. Molecular Phylogenetics and Evolution 38, 344-354.
• Schevill, W.E., Watkins, W.A. (1971). Pulsed sounds of the porpoise Lagenorhynchus australis. Breviora 366, 1–10.

Aiheesta muualla

• Särkänniemen merinisäkäsakatemia