Mustalinnunherne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustalinnunherne
Lathyrus niger1LEST.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Nätkelmät Lathyrus
Laji: niger
Kaksiosainen nimi
Lathyrus niger
(L.) Bernh.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustalinnunherne Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustalinnunherne Commonsissa

Mustalinnunherne (Lathyrus niger) on Euroopassa kasvava monivuotinen lehtojen nätkelmälaji. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu Ahvenanmaalla.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalinnunherneen kukkia.

Mustalinnunherne kasvaa 30–80 cm korkeaksi. Varsi on lähes kalju, pysty, sirottavahaarainen ja siipipalteeton. Lehdet ovat 2–4 parisia ja kärhettömiä. Lehden lehdykät ovat soikeita ja otakärkisiä. Korvakkeet ovat kapeita. Kukinto on 2–10-kukkainen terttu. Kukat ovat aluksi punaisia, mutta vanhemmiten niistä tulee sinisiä. Teriö on 10–15 mm pitkä. Mustalinnunherne kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät 3,5–6 cm pitkässä kaljussa, mustassa palossa.[2] Suomen- ja latinankielisen nimensä mustalinnunherne on saanut siitä, että kuivuessaan koko kasvista tulee musta.[1]

Mustalinnunherne on myrkyllinen.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalinnunherne on eurooppalainen laji, jota tavataan Keski-Euroopasta Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan ja -Kreikkaan, pohjoisessa Norjan, Ruotsin ja Suomen eteläosiin sekä Baltian maihin. Lisäksi lajia on tavattu Turkista ja muutamin paikoin Pohjois-Afrikassa.[3] Suomessa mustalinnunhernettä tavataan lähinnä kolmella erillisellä alueella: Ahvenanmaalla, Etelä-Hämeessä sekä Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajamailla. Suurimmat keskittymät ovat kahdessa ensiksi mainitussa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalinnunherne viihtyy Suomessa kallionaluslehdoissa ja tuoreissa, valoisissa metsissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ålands flora 2010, s. 150.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 280.
  3. Den virtuella floran: Vippärt (ruots.) Viitattu 24.2.2010.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Mustalinnunherneen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Viitattu 24.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]