Mustakurkkurautiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustakurkkurautiainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Rautiaiset Prunellidae
Suku: Rautiaiset Prunella
Laji: atrogularis
Kaksiosainen nimi

Prunella atrogularis
(Brandt, 1844)

Katso myös

  Mustakurkkurautiainen Wikispeciesissä
  Mustakurkkurautiainen Commonsissa

Mustakurkkurautiainen (Prunella atrogularis) on pieni rautiainen, jota tavataan mantereisessa Aasiassa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakurkkurautianen on 13,5–14 cm pituinen eli rautiaisen kokoinen. Myös olemukseltaan se muistuttaa rautiaista. Kesäpuvussa erottuvat selvästi musta kurkku ja poski, jotka syyspuvussa osittain peittyvät vaaleampien höyhentenkärkien alle. Selvästi havaittava valkoinen tai vaalea silmäkulmajuova. Alapuolelta se on vaaleampi kuin rautiainen. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää keskisessä Aasiassa Uralilta itään (alalaji huttoni) ja Luoteis-Venäjällä Uralin länsipuolella (nimialalaji atrogularis). Se on muuttolintu, joka talvehtii lähinnä Intiassa ja muualla Etelä-Aasiassa. Euroopassa mustakurkkurautiaista tavataan harvoin. Suomessa se on havaittu 6 kertaa vuoden 2006 loppuun mennessä. Ensi havainto tehtiin 19. lokakuuta 1987 Helsingissä[3].

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää lisääntymisaikana pensaikoissa ja tiheissä kuusikoissa, muuttomatkoilla ja talvehtimisseuduilla erilaisissa pensaikoissa ja myös kulttuuriympäristössä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuppimainen pesä on tavallisesti matalalla nuoren kuusen tai katajan oksalla ja sinisiä munia on 3–5. Naaras hautoo noin 12 päivää. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä 11–14 päivän ikäisinä. Emot ruokkivat poikasia maastossa vielä noin viikon ajan. Tavallisesti kaksi, joskus kolme pesyettä kesän aikana.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintona se käyttää etupäässä hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Etenkin talvella se syö myös siemeniä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Prunella atrogularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.2.2014. (englanniksi)
  2. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
  3. Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.