Mustakiitäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustakiitäjä
Black Swift, adult.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kiitäjät Apodidae
Suku: Nokikiitäjät Cypseloides
Laji: niger
Kaksiosainen nimi
Cypseloides niger
(J.F. Gmelin, 1789)
Alalajit
  • Cypseloides n. niger
  • Cypseloides n. borealis
  • Cypseloides n. costaricensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustakiitäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustakiitäjä Commonsissa

Mustakiitäjä (Cypseloides niger) on harvalukuinen pohjois- ja keskiamerikkalainen kiitäjälintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 18 cm, joten se on selvästi tervapääskyä kookkaampi ja suurin pohjoisamerikkalaisista kiitäjistä. Sen höyhenpuku on tumman noenharmaa ja hartioiden tienoilta musta. Muiden kiitäjien tavoin mustakiitäjät viettävät pääosan elämästään ilmassa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakiitäjän esiintymisalue on noin 1,3 miljoonaa neliökilometriä. Se on enimmäkseen muuttolintu, jonka pohjoisin esiintymispaikka on Alaskan eteläosassa. Kanadan ja Yhdysvaltojen länsirannikolla sitä tavataan monin paikoin, sisämaassa Coloradon keskiosiin saakka. Se pesii myös Meksikossa ja Costa Ricassa, sekä joillakin Länsi-Intian saarilla, joilla se on paikkalintu. Kaikkiaan sen esiintymispaikkoja tunnetaan vain noin 80 ja kaikkialla se on harvalukuinen. Kuitenkin Coloradosta tunnetaan kaikkiaan noin 100 esiintymispaikkaa, joiden populaatiokoko on ollut ilmeisen vakaa viimeiset 50 vuotta.[2] Lajin kokonaispopulaatio on noin 150 000 yksilöä. Pohjoiset populaatiot talvehtivat Etelä-Amerikassa.

Mustakiitäjä on Pohjois-Amerikan huonosti tunnetuin kiitäjä. Ensimmäinen pesälöytö on vuodelta 1901, jolloin A.G. Vrooman keräsi yksimunaisen pesän Santa Cruzista Kalifornian rannikolta. Hänen havaintoaan pidettiin pitkään epäluotettavana, kunnes W.L. Dawson varmisti lajinmäärityksen vuonna 1914. Ensimmäinen sisämaapesintä todettiin Albertassa 1919 (C.E. Chapman).[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakiitäjän pesän löytäminen ei ole yksinkertaista, sillä ne pesivät kalliojyrkänteillä ja vesiputouksilla. Pesät sijaitsevat usein vesiputousten takana ja linnut lentävät pesälleen veden läpi.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakiitäjät pesivät yhdyskunnittain kalliojyrkänteiden ulokkeilla. Pesintä alkaa kesä-heinäkuussa. Pesä rakennetaan ilmassa kerätyistä korsista ja pesän vierestä kerätystä sammalesta ja mudasta.[4] Sama pesäpaikka on käytössä vuodesta toiseen. Naaras munii vain yhden valkoisen munan. Molemmat emot hautovat 23–29 päivää. Poikasta ruokitaan kerran tai kahdesti päivässä, yleensä aamu- tai iltahämärissä. Poikanen lähtee pesästä vasta 47–50 päivän ikäisenä, jolloin sen paino on puolitoistakertainen (146 %) emon painoon verrattuna. Mustakiitäjä on yksiavioinen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakiitäjien ravinto on peräisin ilmasta ja se koostuu pääasiassa lentävistä hyönteisistä, etenkin muurahaisista. Laji saalistaa parvissa, toisinaan matalalla lähellä maanpintaa, toisinaan korkeuksissa, jonne ihmissilmä ei näe.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Cypseloides niger IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  2. http://archive.is/20121209174042/www.fs.fed.us/r2/projects/scp/assessments/blackswift.pdf Black Swift (Cypseloides niger): A Technical Conservation Assessment (David A. Wiggins)
  3. The Birds of North America
  4. Pesinnästä Costa Ricassa