Musta rakkaus
| Musta rakkaus | |
|---|---|
| Kirjailija | Väinö Linna |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1948 |
| Sivumäärä | 267 |
| Aiheesta muualla | |
| Fennica | |
| Finna | |
| Kirjasampo | |
| OCLC | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Musta rakkaus on Väinö Linnan vuonna 1948 ilmestynyt toinen romaani.[1]
Linnan kustantaja piti Mustaa rakkautta menestyksenä ja vakuuttui sen myötä Linnan kirjoittajankyvyistä. Teos menestyi myös taloudellisesti Linnan esikoisromaania Päämäärää paremmin. Arvosteluissa kiitettiin ihmisten ja ympäristön kuvausta, mutta kiinnitettiin huomiota siihen, ettei romaani yltänyt yhteiskunnallisesti sille tasolle, jolle kirjoittaja vaikutti kykenevän. Murteen käyttöä dialogissa kritisoitiin, mutta tästä huolimatta teos oli V. A. Koskenniemen mukaan ”enemmän kuin lupaus” siitä, mihin kirjoittaja olisi yltävä.
Samoin kuin Päämäärän, myös Mustan rakkauden tapahtumaympäristö on Tampereen Amurissa sijaitseva Puuvillatehtaankatu, jonka varrella Linna tuolloin asui.[2] Vuonna 1947 Linna oli liittynyt Tampereen kaupunginkirjaston johtajan Mikko Mäkelän ympärille muodostuneeseen niin kutsuttuun Mäkelän piiriin. Ennen romaanin käsikirjoituksen lähettämistä kustantajalle Linna ei kuitenkaan antanut sitä kenenkään muun luettavaksi. Mustan rakkauden ilmestyttyä joulumarkkinoille 1948 Lauri Viita haukkui sen Linnalle ”aivan pataluhaksi”. Professori Pertti Virtarannan haastattelussa 25 vuotta myöhemmin Linna piti Mustaa rakkautta epäaitona, koska hänen mielestään sen henkilöille oli annettu inhimillistä sävyä, mutta ”mitään todellista, konkreettista ihmistä ei ole”.[3]
Edvin Laine on ohjannut romaanista elokuvasovituksen Musta rakkaus, joka sai ensi-iltansa vuonna 1957.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musta rakkaus rakentuu mustasukkaisuuden teeman ympärille. Romaanin päähenkilö on varaton opiskelija Pauli Haantie, joka rakastuu Marjatta Salmelan kanssa ja päättää lopuksi kihlata tämän.
Linna käyttää yhtenä romaanin hahmoista jo esikoisessaan Päämäärässä esittelemäänsä Unto Eskolaa. Eskola synnyttää romaanissa keskeisen jännitteen vietettyään tanssiaisten jälkeen yön Marjatan kanssa. Vaikka tämä tapahtui ennen Paulin ja Marjatan tapaamista, tieto tapauksesta syöksee Paulin mustasukkaisuuden kierteeseen.
Vainoharhaiselle Paulille tieto rakastetun ”petoksesta” on liian vaikea kestettäväksi, joten hän purkaa kihlauksen ja poistuu tämän luota raivoissaan. Pauli ei tapaa Marjattaa enää koskaan, sillä pian tämän jälkeen Marjatta sairastuu keuhkokuumeeseen josta ei parane, koska on menettänyt elämänhalunsa; Marjatta kuolee sairauden riuduttamana. Samaan aikaan Pauli uppoaa yhä syvemmälle mustasukkaisuuteensa. Hän selvittää Unton osoitteen ja astelee kutsumatta sisään selvittääkseen välinsä tämän kanssa. Riita muuttuu nopeasti käsirysyksi, jonka päätteeksi Pauli lyö Unton hengiltä. Teostaan kauhistunut Pauli palaa Marjatan luokse, mutta tämä on kuollut vain tuntia aikaisemmin. Pauli ei kestä tekojensa seurauksia, ja tekee itsemurhan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Linna, Väinö (1920 - 1992) Biografiakeskus. Viitattu 5.11.2017.
- ↑ Pertti Virtaranta: Kynällä kylmällä – kädellä lämpimällä, s. 313. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993 (SKS:n toimituksia 582). ISBN 951-717-747-X.
- ↑ Virtaranta 1993, s. 315.