Musta-apila
Sivulta puuttuu | Musta-apila | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Trifolium spadiceum L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Musta-apila Wikispeciesissä |
Musta-apila (Trifolium spadiceum, syn. Chryaspis spandicea) on Euroopassa tavattava, hernekasveihin kuuluva apilalaji. Sen tunnistaa helposti kukista, jotka muuttuvat kukinnan aikana keltaisesta kiiltävän mustanruskeiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Tavallisesti kaksivuotinen (harvoin yksivuotinen) musta-apila kasvattaa 20–35 cm korken kaljuhkon varren. Lehdet ovat kolmisormisia. Lehtien korvakkeet ovat lehtiruotia lyhyempiä ja ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat 1–2 cm pitkiä, ruodittomia ja nirhalaisia. Kukinto on pitkänomainen ja tukilehteä paljon pitempi. Kukintoja on usein kaksi kappaletta lähekkäin. Kukan verhiön kolme alaliuskaa ovat karvaisia. Teriö on tyveltä yhdislehtinen. Väriltään teriö on aluksi kiiltävän keltainen, mutta pian väri vaihtuu tummanruskeaan tai jopa mustaan. Tämän takia kukinto on usein kaksivärinen siten, että yläosa on kellertävä ja alaosa tumma. Musta-apila kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa. Lajin vuosittainen runsaus kasvupaikoilla vaihtelee suuresti riippuen siementuotannon onnistumisesta.[1][2]
[muokkaa] Levinneisyys
Musta-apila on eurooppalainen laji, jonka levinneisyysalueen painopiste on itäinen. Lajia tavataan paikoitellen Espanjassa ja Ranskassa, Balkanin niemimaalla ja Kaukasuksella, mutta yhtenäinen levinneisyysalue alkaa Etelä-Saksasta kapeana vyöhykkeenä läpi Keski-Euroopan Länsi-Ukrainaan ja edelleen Venäjällä Uralille asti. Pohjoiseen päin levinneisyysalue jatkuu Itä-Puolasta Baltiaan ja edelleen Suomeen, Ruotsiin, Tanskaan ja Länsi-Norjaan.[3] Suomessa musta-apila on muinaistulokas, jota kasvaa Oulun korkeudelle saakka. Se on kuitenkin kadonnut monilta vanhoilta esiintymisalueiltaan, muun muassa Ahvenanmaalta. Lapissa laji on satunnainen ja harvinainen tulokas.[4] Laji on levinnyt Suomessa ihmisen ja karjan mukana.[2]
[muokkaa] Elinympäristö
Musta-apilalle tyypillistä kasvuympäristöä ovat kulttuurivaikutteiset ympäristöt kuten niityt, pientareet ja pensaikot.[5] Laji on viime vuosikymmeninä suuresti harvinaistunut, koska varsinkin sille mieluisat piennarniityt ovat vähentyneet voimakkaasti.[6]
[muokkaa] Lähteet
- Nylén, Bo: Suomen ja Pohjolan kasvit. Suomeksi toim. Pentti Alanko, Lasse Kosonen, Pekka Rintamäki ja Eevi Karvonen. WSOY, 1993 (alkuperäiskielinen teos 1992). ISBN 951-0-18540-X.
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 287.
- ↑ a b Uusitalo 2007, s. 96.
- ↑ Den virtuella floran: Brunklöver (ruots.) Viitattu 30.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Musta-apilan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.3.2011.
- ↑ Nylen 1992, s. 305.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 296.
