Musiikki ja tunteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tunteet liittyvät olennaisesti musiikkiin. Musiikki on taiteenlajeista se, jolla on suurin vaikutus ja valta suoraan tunteisiin. Musiikin sanotaan olevan kieltä, joka abstraktissa symbolisessa muodossa ilmaisee ihmisen piilotajuntaa ja ehkä juuri sen vuoksi se tuntuu konkreettiselta. Yhdysvaltalainen taidefilosofi Susanne Langer on sanonut: ”Musiikin todellinen voima on siinä tosiasiassa, että se voi olla tunteen maailmassa tavalla, johon kieli ei pysty. Sille ominaisilla muodoilla on olemassa sisällöllinen moniselkoisuus, jota sanoilla ei voi olla.”

Musiikki psyykkisenä hallintakeinona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkia kuunnellessa syntyy moninaisia ajatuksia, jotka liittyvät tunteisiin. Musiikin sanotaan olevan tunteiden tulkki ja se puhuu mielikuvituksen kieltä, joten se pääsee koskettamaan tunteitamme. Ihmiset käyttävät musiikkia hyvinkin arkisissa toiminnoissa ja oloissa mielialojensa ja tunteidensa säätelyyn. Musiikin avulla voi käsitellä itselle arkoja ja vaikeita asioita positiivisin tuloksin. Ihmisen on myös mahdollista ymmärtää itselleen uuden tunteen merkityksen musiikin kautta ja tulkita näin uusia tilanteita. Usein ihminen hyödyntääkin musiikkia käsitelläkseen tunteitaan, joko työstämällä esimerkiksi surullisia tunteita surulliselta kuulostavan musiikin avulla, tai hakemalla positiivisempia tunteita ”iloisemmasta” musiikista.

Suvi Saarikallio tutki väitöskirjassaan nuorten tunteidenkäsittelyä ja -hallintaa musiikin avulla. Kuudennella, kahdeksannella ja lukion ensimmäisellä luokalla opiskelevia suomalaisnuoria osallistui haastatteluihin yhteensä 1500. Saarikallion tutkimukset osoittivat, että erityisesti nuorille musiikki on usein elintärkeä tunteiden hallinta- ja käsittelykanava. Kun tunteiden vuoristoradalle ei löydy sanoja kuvailemaan oloa, voi juuri musiikki auttaa pääsemään tunteiden ytimeen. Aikuisille on sen sijaan kehittynyt muitakin tunteiden hallintakeinoja, joten musiikki ei kaikille heille ole psyykkisen hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeää kuin tunnemyrskyissä eläville murrosikäisille. Aggression purkamiseenkin nuoret kertoivat ”nuppien kaakkoon kääntämisen” auttavan. Musiikki on myös väline sosiaaliselle toiminnalle ja tekemiselle, esimerkiksi konserteissa käymisen ja yhteisten musiikinkuunteluhetkien kautta. Musiikki siis auttaa yksilöä ja etenkin nuoria psyyken hallinnassa monipuolisesti, kaikki osa-alueet huomioiden, mutta toisaalta etenkin tunteiden käsittelyn apuna se on lyömätön.

Tunnekarakterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin ominaispiirteissä on monia tunteisiin vetoavia elementtejä. Ajallinen luonne luo odotuksia ja purkaa jännitteitä. Joskus kuulija voi saada vahvan mielikuvan siitä, miltä jokin tunnettu tunne kuulostaa. Tunteita voi samaistaa musiikkiin, mikäli tunnetiloja vastaavat elementit ovat vaivattomasti löydettävissä musiikista. Musiikki käyttääkin hyödykseen tehokkaasti ihmisten välistä primitiivistä tunnekommunikaatiota, johon sisältyy muun muassa puheen äänensävyjen vaihtelu, jonka kautta voimme päätellä puhekumppanin mielialan melko paikkansapitävästi.

Pyrittäessä ilmaisemaan tiettyjä tunteita musiikkia esittäessä, käytetään usein tietynlaisia musiikillisia piirteitä. Jos musiikin aktiviteetti on vähäistä, tuottaa se väsynyttä, rauhallista ja apaattista tunnetta, kun taas aktiviteetin ollessa korkealla vaihtelevat tunteet vihaisesta ja kiihkeästä onnelliseen ja yllättyneeseen. Jos musiikin valenssi on matala, se tuottaa kielteisiä tunteita, kuten pelokkuutta ja masentuneisuutta, ja päinvastoin korkea valenssi aiheuttaa iloisuutta ja tyytyväisyyttä.

Esimerkiksi vihaa ja onnellisuutta kuvataan melko lailla samanlaisilla musiikillisilla piirteillä: molempia kuvataan suurella äänenvoimakkuudella, kirkkailla äänenväreillä, nopealla tempolla, käyttämällä staccatoa sekä nopeilla ja yhtäkkisillä alukkeilla. Vihaa kuitenkin kuvaillaan myös korostamalla epästabiileja nuotteja ja välttämällä suuria temponvaihteluita sekä hidastuksia, kun taas onnellisuutta kuvataan juuri nuottien kestojen kontrasteilla ja nousevilla mikrointonaatioilla. Näiden vastakohtina voitaisiin pitää surua ja hellyyttä. Surua kuvataan hitaalla tempolla, legatoilla, äänenvoimakkuuden pienuudella, pehmeillä alukkeilla ja suurilla ajoituseroilla. Hellyyttä kuvaa myös hidas tempo, mutta myös hitaat alukkeet, pehmeät äänensävyt, hidastukset ja pienet voimakkuuden vaihtelut.

Musiikin herättämiä tunnemekanismeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin vaikutusta tunteisiin on vaikeaa estää. Esimerkiksi jo kuulo on aistina vaikeaa sulkea pois käytöstä samoin kuin vaikka näköaisti. Kehomme on havaittu hyväksikäyttävän järjestelmiä ja mekanismeja, jotka hoitavat musiikin herättämien tunteiden ”käsittelyä”. Näitä ovat refleksit (reaktiot), konnotatiivinen järjestelmä (johtopäätökset ominaisuuksien perusteella), assosiaatiot (mielleyhtymät), empaattinen järjestelmä (tunnekarakterien tunnistus) ja kriittinen järjestelmä (tunteiden arviointi), jotka lopuksi yhteisvaikutuksellaan herättävät hienovaraisia tunnekokemuksia.

Myös musiikin koostavilla osasilla on ns. vaikutusalueensa. Sellaisia ovat muun muassa rytmi – fyysiset ominaisuudet ja osin mieliala; stimuloiva sekä depressoiva vaikutus, harmonia – tunteet ja melodia – ajatukset sekä kognitiivisten toimintojen ja ongelmanratkaisun aktivointi.

Musiikki tutkitusti stimuloi mantelitumaketta, jonka pääasiallisena tehtävänä on tunnereaktioiden muistaminen ja prosessointi. Tunnemuistoja herättämällä musiikki tuo menneisyydessä koetut tunteet tarkasteltaviksi nykyisyyteen ja tarjoaa pinnan, jota vasten peilata nykyhetken tunne-elämää. Musiikki voi siis toimia jonkinlaisena "psykologisena ikkunana" menneisyyteen tuoden menneisyydessä koetut tunteet nykyhetkeen ikään kuin käsin kosketeltaviksi.

Musiikin ja tunteiden yhteys filosofisena kysymyksenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki on filosofisesti kiinnostava aihe, koska se koskettaa sitä aluetta, jota filosofiassa pohditaan kuten esimerkiksi merkityksiä, ymmärtämistä ja tunteita. Musiikkiin voi myös suhtautua kuten kieleen - luonnehditaanhan musiikkia usein "tunteiden kieleksi". Ludwig Wittgenstein totesi: "Siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava", mihin viitaten musiikki tunteiden kielenä olisi sanallisen kielen tavoittamattomissa. Filosofiassa yksi keskeinen kysymys musiikin ja tunteiden yhteydestä liittyy siihen, ovatko musiikin synnyttämät tunteet aitoja tunteita vai ainoastaan tunteiden kuvia. Eduard Hanslickin mukaan musiikki ei esitä tunteiden sisältöä, vaan ainoastaan niiden dynaamisuutta. Hanslick sanoo, että tunne ei ole sävelissä, vaan tulkinnassamme musiikista.

Susanne K. Langerin mukaan musiikki on ”tunne-elämän analogia”. Musiikin tunteisiin vetoavia piirteitä voidaan selittää myös hyvin analyyttisesti viitaten sävelrakenteisiin, melodiakulkuihin ja dynamiikkaan. Erään näkemyksen mukaan musiikkia ja sen esteettisyyttä voidaan toki selittää analyyttisesti, mutta musiikkia voidaan ymmärtää ainoastaan tunteella esteettisen kokemuksellisuuden välittömyydessä. Stephen Davies sanoo, että me reagoimme musiikkiin tunteilla silloin, kun ymmärrämme sitä syvemmin. Mikel Dufrennella puhdas esteettinen havainto toteutuu kaikessa välittömyydessään, koska se ei suostu mielikuvituksen tai analyyttisen ajattelun vietäväksi. Jos musiikkia haluttaisiin analysoida ja tarkastella rauhassa, se pitäisi pysäyttää ja hyydyttää nuoteiksi, mutta kun musiikki on pysäytetty, se ei ole enää musiikkia. Myös Arthur Schopenhauer korostaa, että musiikki tulisi kokea välittömästi ja puhtaana, ja Hans-Georg Gadamer puolestaan luonnehtii esteettistä tietoisuutta sellaiseksi, että se jättää muun huomioimatta ja antaa puhtaan taideteoksen tulla esille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eerola, Tuomas & Louhivuori, Jukka & Moisala, Pirkko (toim.): Johdatus musiikintutkimukseen. Acta musicologica Fennica 24. Jyväskylä: Suomen musiikkitieteellinen seura, 2003. ISBN 951-98479-2-8.
  • Kaikkonen, Markku & Mattila, Sari (toim.): Musiikki ja mielen mahdollisuudet. Sibelius-akatemian koulutuskeskuksen julkaisusarja 1. Helsinki: Sibelius-akatemia, 1997. ISBN 952-9658-51-6.
  • Lång, Markus: Psykoanalyysi ja sen soveltaminen musiikintutkimukseen. (väitöskirja) Studia musicologica universitatis Helsingiensis, 12. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-2197-7.
  • Rannikko, Altti. Musiikin ja tunteiden ymmärtäminen toistensa kautta. Turun yliopisto, Filosofian laitos. 2007
  • Tunteet haltuun musiikilla[vanhentunut linkki] (Tiede-lehti)